POLIITTISEN KORREKTIUDEN KUKKASIA- KIRJOITUKSIA SANANVAPAUDESTA

KIRJASTA:

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta esittelee joitakin ilmaisuvapauden loukkauksia ja kuvaa niiden kautta tarkemmin ”poliittisen korrektiuden” monenlaisia vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla. Useimmat kirjan esimerkit ovat Saksasta ja Britanniasta mutta osataan sitä muuallakin. Kirja kertoo tarkemmin, että keitä halutaan erityisesti suojella ja minkä takia.

KIRJOITTAJASTA:

Mika Sankari on 33- vuotias yhteiskuntakriitikko Hartolasta. Hän on kiinnostunut erityisesti väestötieteeseen ja sananvapauteen liittyvistä ilmiöistä. Mika on opiskellut mm. aluetiedettä Vaasan yliopistossa ja saksan kieltä ja kulttuuria Münchenin Ludwig-Maximilians-Universitätissä. Aika kuluu kirjoittamisen lisäksi keikkatöiden, lukemisen, tenniksen ja uinnin merkeissä.

KIRJAA SAATAVILLA HINTAAN 10 €/KPL


TILAUKSET mika.sankari at gmail.com tai 0405640750

UUTUUS NRO 1: KÄÄNNÖSPALVELU PÄIVYSTYSPERIAATTEELLA

Toiminta-ajatus: Ota yhteyttä minuun ja toimita tekstisi, niin saat sen takaisin suomennettuna jopa samana päivänä! Käännettävät kielet ovat saksa, englanti ja ruotsi. Veloitus 30 euroa/ sivu, 1 snt/suomenkielinen sana tai erikseen sovittava korvaus toimeksiannon perusteella. Erikoisalojani ovat yhteiskunnallinen , urheiluun ja ravintolatoimintaan liittyvä sekä kaupallinen sanasto.


UUTUUS NRO 2: KÄÄNNÖSPALVELU KESTOTILAUS-PERIAATTEELLA


Toiminta-ajatus: Haluaisitko syventää jonkin tietyn alan osaamistasi ja tiedät siihen liittyvän nettisivuston julkaisevan aiheesta uutisia? Ja kaipaisit jonkun kääntämään ne selvälle suomenkielelle? Esimerkkinä voidaan ajatella erilaisia ajankohtaisjulkaisuja saksalaisilla sivustoilla. Hinnoittelu menisi esimerkiksi seuraavasti: 5 euroa/uutinen tai kuukausitilaus(sis. 4 juttua) 15 euroa. Lisähintä 3 euroa uutista kohti.Tai sopimuksen mukaan.

Monday, November 30, 2009

Kiitospäivä

Pari tahoa ansaitsee tänään lämpimän kiitoksen:

30.11.1939 kymmenettuhannet suomalaissotilaat joutuivat taistelemaan pitelemättömänä pidettyä puna-armeijaa vastaan talvisodassa 105 päivän ajan. Taistelut vaatuvat raskaat uhrit. Niissä kaatui 27000 suomalaissotilasta ja 44000 sotilasta haavoittui. Se oli torjuntavoitto, joka saavutettiin varsin heikoin eväin. Varustetaso eli "malli Cajander" ei ollut kovin kummoinen.

Onneksi puna-armeija osoittautui (jälleen kerran) taktisesti kömpelöksi ja hajanaiseksi sotajoukoksi murskaavasta materiaaliylivoimastaan huolimatta. Kiitos sotaveteraaneille tästä, toivottavasti loput saavat kunniallisen kohtelun. Sellaista he eivät kokeneet suomettuneessa Suomessa sodan jälkeen. Tänä päivänä onneksi jopa Venäjällä tunnustetaan, kuka oli sotaan oikeasti syyllinen.

Sveitsiläiset äänestivät eilen minareettien rakentamiskiellosta. He torjuivat rakentamisen ja tämä kielto tullaan sisällyttämään maan perustuslakiin, koska enemmistö kantoneista oli rakennuskiellon kannalla. Sinänsä asia on tavallaan pieni, mutta periaatteellisella tasolla suuri. Onkin ollut sangen huvittavaa seurata tänään perinteisten propagandatiedotusvälineiden ja eri suvaitsevaisten tahojen edustajien reaktioita.

Tyylinäytteet Hesarilta, Yleltä ja Osmo Soininvaaralta.  Niistä käy ilmi mm.  tietämättömyys, kansanvallan halveksunta, kansalaisten aliarviointi tai sitten asian tietoinen vähättely. Nöyrien ja "maltillisten" muslimien kun ei luulisi tarvitsevan erityisiä tiloja uskonnonharjoittamiseen.  Kiitoksia Sveitsinkin rahvaille, ette taipuneet painostuksen edessä.

Sunday, November 29, 2009

Sveitsiläiset äänestivät minareettikiellon puolesta

Huom! Muokattu jälkikäteen tuloksen selvittyä.

Tämän päivän ehdottomasti mielenkiintoisin tapahtuma politiikan saralla. Sveitsiläiset säntäävät vaaliuurnille ja äänestävät minareettien rakennuskiellon puolesta tai sitä vastaan. Kansanäänestys on syntynyt Sveitsin kansanpuolueen aloitteesta, kuten aiemmin kirjoitin. Hanke on synnyttänyt vilkasta keskustelua mm. uskonnonvapaudesta ja ihmisoikeuksista.

Viime hetkien kyselyt ennustavat, että rakennuskiellon vastustajat voittaisivat. On sinänsä erikoista, että maan hallitus on "neuvonut" kansalaisiaan äänestyksen alla. Aihe on kieltämättä erittäin kiistanalainen ja monenlaisia mielipiteitä herää. Tuossa Hesarin kirjoituksessa kuitenkin halveksuttiin Sveitsin suoraa demokratiaa ja suljettiin silmiä tosiasioilta kaikenlaisilla selittelyillä.

Voisi myös pohtia toiselta kantilta: Millainen kristittyjen vähemmistöjen, ns. dhimmien asema on useissa muslimimaissa. Mieleeni tulevat heti ainakin Saudi-Arabia, Egypti ja Pakistan. Saavatko kristityt toteuttaa uskontoaan niin vapaasti kuin muslimit täällä? Eivät saa.

Kysymyksessä ei ole siis pelkästään rakennusarkkitehtuuriin liittyvä kysymys. Sveitsiläiset saavat nyt osaltaan päättää, että miten suhtautuvat lisääntyvään muslimien maahanmuuttoon. Tässä on Sveitsin maahanmuuttotilastoja viime vuosilta, noin vajaa kymmenys koostuu muslimimaista saapuneista:


Eli vasemmanpuoleinen on kokonaismaahanmuutto, keskellä paluumuutto, oikealla nettomaahanmuutto. Ja HUOM! Tämän vuoden luvut koostuvat syyskuuhun mennessä saapuneista.


Lisäys: Minareettikielto meni, ehkä hieman yllättäen, läpi! Täällä tarkemmat tulokset kantoneittain.

Saturday, November 28, 2009

1.12.2009 alkaa uusi eurooppalainen aikakausi

Politically Incorrect- sivusto tänään:

1.12.2009 alkaa uusi eurooppalainen aikakausi

Muinainen tieteiselokuvien klassikko "Alien" tarjosi mieleenpainuvia hetkiä. Siinähän terveestä ihmisruumiista syntyy kammottava muukalainen. Ei ole ollenkaan niin helppoa arvioida, mihin uusi aikakausi tuleekaan johtamaan. Jotkut ovat jopa valmiita näkemään yhtäläisyyksiä Euroopan Unionin kehityksen ja "Alien"- elokuvan tapahtumien kanssa.

Pikainen vilkaisu ensin historiaan. Molemmat silloisen Euroopan Yhteisön perustajat eli Saksan liittokansleri Konrad Adenauer ja Ranskan presidentti Charles de Gaulle, hahmottelivat eurooppalaisen unionin muodostuvan mieluusti itsenäisistä kansallisvaltioista, jotka vaalivat omaa kulttuuriaan. Tämä näkemys jäi kuitenkin tappiolle Jacques Delorsin kymmenvuotisen virkakauden aikana. Hän oli enemmän globaalin yhteistyön kannalla. Saksan liittokansleri Helmut Kohl jatkoi suurin piirtein samoilla linjoilla. Kohl puuhasteli kuutisentoista vuotta Schengen-sopimukseen ja euroon liittyvien asioiden parissa.

Moneen kertaan muuttuneen Lissabonin sopimuksen olennainen sisältö ei ole matkan varrella muuttunut. Tämä sopimus astuu voimaan ensi tiistaina. Syntyvän lapsen myöhemmät kehitysvaiheet jäävät nähtäviksi. Kasvaako lapsesta hirviö vai mikä.

Jo muinaiset roomalaiset tarjosivat "leipää ja sirkushuveja", jotta kansan ei tarvitsisi harjoittaa omaa, vapaata ajatteluaan. Nyt meillä on tätä varten mm. Big Brother. Tämä on tehty selväksi, kaikki ratkaisut edistävät sosialisoitumista, tasapäistämiseen pyritään kovalla tohinalla.

Yksi esimerkki EU:n toimintatavoista:
13.11.09 Italian hallitus vahvisti Tsekin hyväksymän Lissabonin sopimuksen ratiofioimisasiakirjan viimeisenä 27 EU-maasta. Uusi sopimus astuu täten voimaan 1.12.09.
Näiltä ajoilta muistetaan hyvin Tsekin viivyttelytaktiikka uuden sopimuksen teon aikana. Tsekin presidentti Vaclav Klaus piti puheen Brüsselissä, jonka seurauksena osa kuulijoista marssi salista ulos. Tsekin perustuslakituomioistuin oli koko prosessin ajan painostuksen kohteena.
Lissabonin sopimus muodostaa perustan uudelle Euroopan Unionille. Sen kautta pitäisi EU:n sisäisen päätöksenteon tulla helpommaksi, demokraattisemmaksi ja läpinäkyvämmiksi.
Sama suomeksi: Päätökset tehdään todellisuudessa keskitetysti EU:n suurten jäsenvaltioiden kesken suljettujen ovien takana. "Kansallisvaltio"- termi esiintyy todellisuudessa enää koulujen oppikirjoissa.
EU tulee esiintymään aiempaa yhteinäisempänä uusien, korkean profiilin ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajiensa kautta.
Kuka nämä edustajat valitsi?Kuultiinko EU:n 495 miljoonaa kansalaista missään vaiheessa prosessin aikana. Ei taidettu kuunnella. Ehkä valintojen takana seisovat EU:n 27 ulkoministeriä?
Euroopan parlamentista tulee tasaveroinen lainsäätäjä Euroopan ministerineuvoston kanssa. 
EU.komissaarien julkinen toive:

EU-komissiota pitäisi pienentää.

Tämä on ivallista. EU:n virkamiesten määrä sen kuin kasvaa nykyisestä 70000:sta ylöspäin. Pelkästään sana "pitäisi" on vitsi sinänsä.
EU-kansalaiset voivat tuoda kansalaisaloitteen EU-komission käsiteltäväksi. Se vaatii miljoonan kansalaisen allekirjoituksen.
Tulevaisuudessakin poliittisesti motivoituneet valtamediat määrittävät puheenaiheet. Epämiellystävistä teemoista vaietaan tai sitten aloitetaan vaihtoehtoisesti rumia vastakampanjoita.

...Tässä vaiheessa oli käytännössä pelkästään saksalaislukijoille tarkoitettua- oli mm. oman päätösvallan lopullisesta luovuttamisesta juttua................................................................................................................

Todettakoon, että ensi tiistaista lähtien kansallisvaltionsa ja päätösvaltansa menettäneitä eurooppalaisia hallitaan yhä tiukemmin. Esimerkiksi väkivaltakoneistojen asema on epäselvä.

Lissabonin sopimukseen sisältyy kuulemma hyvääkin. Nimittäin eroamispykälä. Miten prosessi lie käytännössä menisi, onkin jo toinen juttu.


Tässä vielä loppukaneetiksi Vladimir Bukovskyn, entisen neuvostotoisinajattelijan, kyynisen realistinen näkemys videon muodossa. Kestää reilut neljä minuuttia, kannattaa ehdottomasti kuunnella ajatuksella. Hän vertaa EU:n ja ex-Neuvostoliiton yhteisiä piirteitä, joita löytyykin runsaasti.

Friday, November 27, 2009

Lisää oikeuksia laittomille siirtolaisille?

Käännösjuttu Junge Freiheitin artikkelista:
Saksalaisen SPD-puolueen (vastaa demareitamme) liittopäiväjaosto esitteli keskiviikkona lakiehdotuksen, joka laajentaisi merkittävästi Saksaan saapuneiden laittomien siirtolaisten oikeuksia. Tällä tavalla turvattaisiin vaivattomampi pääsy terveydenhoidon ja koulutuksen piiriin sekä varmistettaisiin parempi asema siirtolaisille työmarkkinoilla.
"Meidän täytyy parantaa niiden ulkomaalaisten asemaa, joilla ei vielä ole virallista oikeutta olla maassamme", vaatii SPD:n sisäpoliittinen puhemies Dieter Wiefelspütz.
"Haluamme, että he voivat hakeutua lääkäriin, lähettää lapsensa kouluun ja vaatia palkkansa ilman pelkoa viranomaisista.
Laittomia siirtolaisia ei saisi enää tilastoida tai ilmiantaa

Lakialoitteen taustalla on se tosiasia, että ulkomaalaisten täytyy nykyään ilmoittautua tietyissä paikoissa todistaaksen oikeutuksensa maassaoloon. Nämä tiedot on välitettävä eteenpäin maahanmuuttoviranomaisten tietoon. "Tällä lakiluonnoksella ratkaisemme tämän ongelman", sanoo Wiefelspütz.
Tulevaisuudessa saisivat ainoastaan poliisi- ja järjestyksenpidosta vastaavat viranomaiset sekä julkiset viranomaiset, jotka voivat määrätä rangaistusseuraamuksia ja panna niitä täytäntöön, tarkistaa oikeuden oleskelulupaan. Pidemmälle meneviä toimia ei enää sallittaisi, sillä ne "tapahtuvat perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kustannuksella".
"On sietämätöntä, että ihmiset menehtyvät, koska he eivät uskalla mennä lääkäriin. Julkisiin sairaaloihin, koulujen johtohenkilöihin ja työelämän henkilöihin on voitava luottaa, ettei niitä tulkittaisi vastapuolen edustajiksi.
Tällaista järjen logiikan riemuvoittoa Saksasta. Vaan kyllä ne "kansalaisjärjestöt" osaavat täälläkin. Annetaan Vapaan liikkuvuuden Katja Tuomiselle päätöspuheenvuoro:

Maahanmuuttoviraston päätösten tasoa Tuominen pitää "järkyttävän huonona". Hänen mukaansa turvapaikanhakijoiden kertomaa pidetään lähtökohtaisesti epäuskottavana.
......................................................................................................................................................................

"En ole hirveän kiinnostunut, kun meiltä kysytään, että mistä te voitte tietää, onko hakijan tarina totta vai ei. Lähden siitä, että ihmiset ymmärtävät tilanteensa ja ovat oman asiansa asiantuntijoita", Tuominen sanoo.
Koko haastattelu täällä.





Thursday, November 26, 2009

Demareista pari sanaa

Ohessa listattuna muutamia demarien "saavutuksia". Vanhemmasta päästä jätin suosiolla pois, listasta tuli nälkävuoden mittainen nytkin. Nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen on (liiankin) näkyvästi esillä:

* Oy Veikkaus Ab antaa potkut toimitusjohtaja Matti Ahteelle 17.4.2001 saatuaan selvityshenkilön, OTT, Pirkko K. Koskisen arvion siitä, että oli olemassa riittävää näyttöä syyllistymisestä seksuaaliseen häirintään.

* Hoitajille ja alipalkatulle muulle kuntasektorin naisvaltaisille aloille ei koskaan ole demarien taholta edes tavoiteltu ns. tasa-arvokorotuksia

* Surkuhupaisat helikopterikaupat monta vuotta sitten – sovittuja koptereita vasta yksi ns. karvahattumalli Suomessa 2003-2008 (Tarja Halonen)

* Puolustusvoimain puolustuskyvyn ajaminen lähes sotilaallisen tyhjiön tasolle (mm. järjetön maamiinakielto!) (Halonen)

* Halonen runnonut (ns. tunnustamiskomitean varapuh.joht.) Suomen tunnustamaan kommunistisen fasistivaltion DDR:n (1969-72) (Sorsa, Lipponen, Sundqvist, Koivisto, Hämäläinen, E. Raatikainen, Ahde ym.)

* Julkinen vetoomus “EI” EEC:lle, VAPAAKAUPPASOPIMUS TORJUTTAVA 19.09.1973 (Halonen, Tuomioja, Lipponen, Liikanen, Jyränki, Työläjärvi, Söderman ym.)

* Halonen runnonut presidenttinä ja armeijan ylipäällikkönä Suomen mukaan sen puolustuskyvylle kohtalokkaaseen Ottawan maamiinat kieltävään sopimukseen

* Nato -vastainen disinformaatio ja epäluulon lietsominen (Halonen, Tuomioja, Heinäluoma)

* Lipposen poliittinen silmänlumepeli EU:n elintarvikeviraston sijoittamisella Suomeen 2000-2003

* Lipposen ja Bushin salaiset sopimukset Valkoisessa talossa Suomen liittämisestä osaksi Irakin vastaista ja USA-vetoista koalitiota 07.-09.12.2002

* Lipposen ja Bushin salaiset kauppasopimukset suomalaisesta AMOS-kranaatinheitinjärjestelmästä juuri ennen Irakin sotaa joulukuussa 2002

* EU:n 141-tukien ja koko maatalouden johdonmukainen vastustaminen (Lipponen, Heinäluoma, Filatov, Gustafsson)

* Metsäteollisuuden ja pörssiyhtiöiden vaikeuksien ymmärtämättömyys (Stora-Enso Oyj ym.) (Heinäluoma, Filatov, Feldt-Ranta, Tuomioja)

* Suurituloisten verohelpotukset (Heinäluoma, Liikanen)

* Ulf Sundqvistin vahinkonkorvausten anteeksianto: 16,4 milj. “soviteltiin” tovereiden (Alho, Lipponen) kesken 1,2 miljoonaan

* Lapsilisien jäädyttäminen, ei inflaatiotarkistuksia kymmeneen vuoteen (Lipponen, Liikanen, Heinäluoma, Kalliomäki)

* Kiinan, Vietnamin ja muiden diktatuurien tukeminen ja hallinnon liehitteleminen (Halonen, Tuomioja)

* Suomen ulkoministerin ajattelemattomat Israel-puheet ja keskinäisten suhteiden kylmettäminen (Tuomioja 2001)

* Ulkosuhteiden epäviisas tulehduttaminen länteen ja erityisesti Yhdysvaltoihin (Halonen, Tuomioja)

* Suomettumispolitiikan, rähmällään olon, johdonmukainen jatkaminen Venäjän suuntaan 2000-2008 (Halonen)

* Venäjän kaasuputkilinjauksen, ns. Nord Streamin, kritiikitön hyväksyminen Suomen talousvesille 2007 (Halonen)

* Venäjän epärehellisten duuman vaalien hyväksyminen ilman epäkohtien arvostelua (Halonen 2007)

* Venäjän epädemokraattisten ja epärehellisten presidentinvaalien kritiikitön hyväksyminen (Halonen 2008)

* Johdonmukainen vaikeneminen Venäjän Tshetshenian kansanmurhasta 2000-2008 (Halonen)

* Kyvyttömyys Venäjän rekkajonojen ja puutullikysymyksen hoitamisessa 2000-2008 (Halonen)

* Poliittisten demarinimitysten jatkumo, punaisia värisuoria jne (Halonen, Liikanen, Lipponen, Ahde, Arajärvi, Söderman, Mönkäre, Lindblom …)

* Alpo Rusin silmitön poliittinen ja rikosoikeudellinen ajojahti 2002-2007 (Nevala, Halonen, Lipponen)

* Sorsan, E. Raatikaisen, Lipposen, Liikasen, Sundqvistin, Tuomiojan, Ahteen ym.:n Stasi/DDR:ään ja KGB/NKP:hen suuntautuneet toimet, jotka odottavat yhä rikosoikeudellista arviointia

* Saksan liittotasavallan Suomeen toimittama lista suomalaisista stasi-kontakteista suljetaan SUPO:n kassakaappiin huhtikuussa 1990 (Koivisto)

* Ns. Tiitisen listojen (Stasi-listat) avaamisen hysteerinen vastustaminen (Lipponen, Halonen, Tuomioja)

* Tuomiojan Rusin esitutkintaa koskevan salaisen tiedon vuotaminen eteen päin, valtiosihteeri Antti Satulille 2002

* Fortum Oyj:n ökyoptioiden siunaaminen valtionyhtiöiden omistajaohjaajina 1999-2002 (Kalliomäki, Tuomioja, Mönkäre)

* Ns. potilasturvallisuuslain vastustaminen 2007 (Heinäluoma, Filatov, Feldt-Ranta, Gustafsson ym.)

* Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden tarkoituksellinen salailu ja vähättely Suomessa 1986 (Koivisto, Kaisa Raatikainen, Sorsa)

* Tahallinen jahkailu ja Venäjän miellyttäminen suomalaiskoneen lähettämisessä Kiovaan Tshernobylin onnettomuuden evakuoinnin yhteydessä 1986 (Koivisto)

* Koiviston Holkerin sinipunahallituksen (1987-1991) kasaan runnominen oman valinnan varmistamiseksi tulevissa presidentinvaaleissa 1988

* Koiviston kieltäytyminen vastaanottamasta Jeltsinin tarjoamia Kremlin arkistoja sodan jälkeisestä suomalaisesta lähihistoriasta 1992

* Suomen nolo ja harkitsematon viivytteleminen ETYJ:n puheenjohtajana Kosovon itsenäisyyden tunnustamisessa (Halonen 2008)

* Presidentin mielistely ja hätäily onnittelusoitossa Venäjän Medvedeville vaalivoitosta tilanteessa, jossa virallinen, tarkistettu loputulos puuttui (Halonen 2008)

* Presidentin viettämät pääsiäislomat suomalaisen vakuutusyhtiön luksusmökillä paljastuvat median toimesta 2007, lahjustutkinta asiasta ei käynnisty (Halonen)

Tällaista on siis matkan varrella tapahtunut. Vanhempia töppäyksiä täällä. Tekevällehän sattuu. Ei ole demarit yksin syntiensä kanssa, eivät suinkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ensi vaaleissa Muutos on täysin välttämätön.

Wednesday, November 25, 2009

Ketkä hyötyvät hyväntekeväisyydestä?

Tämä kysymys muljahti jälleen tänään mieleeni, kun luin muutaman aiheeseen liittyvän jutun. Aiheina avustusjärjestöt ja erityisesti suomalaiset sotaveteraanit. MTV3:n politiikan toimituksen esimiehen Timo Haapalan isännöimässä Setä Arkadia-blogissa hän kirjoittaa viikonlopun Sunnuntaisuomalaiseen viitaten, että
“Keskeiset veteraanitoimijat ovat hankkineet itselleen noin 87 miljoonan euron omaisuuden. Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen selvityksen mukaan rahojen käytöllä on kiire, jos rahat aiotaan käyttää veteraanien hyväksi.
Kansaneläkelaitoksen ennusteen mukaan kaksi kolmesta veteraanista kuolee reilun viiden vuoden kuluessa. Kymmenen vuoden kuluttua veteraaneista on elossa enää kymmenesosa.
Lehden mukaan rahaa on edelleen jäljellä veteraanien menehtymisen jälkeen, jos järjestöt ja säätiöt jatkavat avustustensa jakamista nykyistä tahtia.
Kaatuneiden muistosäätiön hallituksen puheenjohtaja Ahti Sirkiä ei ymmärrä, miksi varat pitäisi käyttää veteraanien eläessä. Hän korostaa, että säätiöllä on muitakin tehtäviä kuin sodasta kärsineiden auttaminen.
– Kaatuneiden muiston vaaliminen on ikuista.”

Tämän päivän Ylenannossa vastataan taas, että
"Veteraanivastuu ry:n mukaan omaisuuteen oli laskettu mukaan sellaisten säätiöiden varoja, joiden käyttötarkoitus ei ole veteraanien huolto tai joilla veteraanien huollon ohella on muita käyttötarkoituksia.
- Kaatuneiden muistosäätiö ja Sotavahinkosäätiö eivät ole veteraanijärjestöjen hallitsemia. Sotaveteraanien tukityöhön ei ole rahaa, varainhankkija Pia Mikkonen Veteraanivastuu ry:stä sanoo.
Sotainvalidien Veljesliiton omaisuus oli lehden laskelmien mukaan yli 60 miljoonaa euroa. Yhdistyksen mukaan veteraanijärjestöjen ja -säätiöiden omaisuus on vain noin 23,5 miljoonaa euroa. Siitä Sotainvalidien Veljesliiton osuus on suurin - lähes 20 miljoonaa euroa."

 Jees. On todella häpeällistä, jos toimintaan on liittynyt eettisiä ongelmia. Onhan selvää, että murusellakin noista rahoista olisi helpotettu aina kurjistuvaa vanhusten asemaa. Panen lainaten muutaman otteen uudesta blogituttavuudesta eli Valtapiiristä:
"Suomi on hyvänkeväisyyttä harjoittavien toimijoiden luvattu maa. Hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjen kautta liikkuvat suuret rahat. Auttamisessa suomalaiset ovat avokätisiä, mutta myös ennakkoluuloisia."
.......................................................................................................................................................................
"Suomessa on hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjä kymmeniä ellei satoja, joten luulisi, että jokaiselle ongelmalle on jo löytynyt auttaja ja ratkaisu jo ajat sitten. Näyttää kuitenkin siltä, että näiden järjestöjen kassa on pohjaton, eikä autettavien ongelmat ja tila juurikaan helpotu. Nuoriso voi pahoin, vanhuksia hoidetaan entistä huonommin, kehitysmaissa kurjuus pahenee ja ympäristön tila heikkenee."
.........................................................................................................................................................................
"Useilla järjestöillä toimintamallit ovat hyvin samankaltaiset. Toiminta katetaan valtion avustuksilla, lahjoituksilla ja keräystuotoilla. Järjestöt haalivat lahjoittajia ja lahjoituksia, tukijäseniä ja avustajia. Hallituksiin, valtuuskuntiin ja suojelijoiksi etsitään vaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä kirkastamaan järjestön kuvaa.

Suuremmat varat ja lahjoitukset säilötään yleensä säätiöihin, toiset sijoittavat esimerkiksi kiinteistöihin. Jotkut järjestöt jakavat säätöidensä kautta myös stipendejä erilaiseen toimintaan ja kohderyhmille. Säätiöimisen kautta ne muistuttavat pikemminkin omaisuudenhoitoyhtiöitä kuin hyväntekeväisyysjärjestöjä."

.......................................................................................................................................................................
"Pysyvämpiä, suosituimpia ja tuottoisimpia avustusryhmiä näyttäisivätkin olevan veteraanit, huumenuoret, vammaiset ja syöpälapset, HIV ja AIDS -uhrit. Ympäristön parantamisen ja pelastamisen suosio on kasvavassa. Osa tuloista laitetaan myös aatteelliseen tai uskonnolliseen valistukseen.

Järjestöltä kuluu luonnollisesti varoja myös toiminnan ylläpitoon, kuten tilavuokriin ja henkilöstön palkkoihin. Mainonta-, markkinointi- ja keräyskulut vaihtelevat suuresti järjestöittäin ja kampanjakohtaisesti.

Vaikka monet järjestöt ja keräysorganisaatiot toimivat lähes yritysten tavoin, niiden julkinen raportointi poikkeaa paljon toisistaan ja yrityksistä. Todelliset tuotot, avustussummat ja toimintakulut jäävät melko näkymättömiin."

.........................................................................................................................................................................

"Järjestöt kertovat melko ylimalkaisesti erilaisista avustusprosenteista, eikä esimerkiksi edes työntekijöiden lukumäärää selviä kovin usein järjestön verkkosivuilta. Toiminnasta voidaan tuoda näyttävästi esille yksittäisiä avustuskohteita, mutta kuinka tehokasta varojen kohdentaminen ja auttaminen todella on, siitä on vaikeaa saada käsitystä.

Avustusten hankinnan lisäksi rahankeräystapoina toimivat erilaiset konsertit, tempaukset ja kampanjat."

..........................................................................................................................................................................

"Järjestöjen markkinointi pyörii tehokkaasti tiedotusvälineissä ja verkossa. Verkon ja matkapuhelimen käyttö on mullistanut varojen hankintamenetelmät. Myös kalliin TV –mainonnan oletetaan olevan kannattavaa. Pahimmillaan tiedotus muistuttaa kuitenkin sosiaalipornografiaa. Rahaa kerätään raastavilla kertomuksilla kurjuudesta ja kevyimmillään tulokset kuitataan jollakin iloisella valokuvalla autettavista.

Ilmeisen tehokkaaksi toimintatavaksi on osoittautunut kohtaaminen kasvotusten joko kadulla, kauppakeskuksissa tai kotiovella. Feissarit eli lupakerjäläiset saavat palkkaa työstään (noin 10 € tunti), vapaaehtoistyöntekijät eivät. Suomalaisen järjestökerjäläisen pitää siis pyytää muille kuin itselleen, olla siististi pukeutunut ja kohtelias."

...........................................................................................................................................................................

"Järjestöjen toiminta Suomessa on hyvin organisoitu. Monille auttamisesta onkin tullut ammatti, pätemisen kanava, sosiaalisen nousun väylä, keino kiillottaa omaa julkikuvaansa ja lisätä tulojaan. Jokaisella järjestöllä on omat ammattilaisensa. Järjestöissä on kaikenlaista toiminnan-, avustus- ja lähetysjohtajaa, talousjohtajaa, ohjelmajohtajaa, aluepäällikköä lukuisia koordinaattoreita, tiedottajia, markkinointipäälliköitä, yrityssuhdepäälliköitä, hankeasiantuntijoita ja kenttätyötekijöitä.

Hyväntekeväisyyskonserteissa esiintyminen edes ilmaiseksi ei ole aivan pyyteetöntä, sillä auttaminen lisää henkilökohtaista mainetta. Siksi kellokkaat, pintajulkimot ja artistit toimivat mielellään tempausten ja konserttien juontajina ja esiintyjinä, koska se lisää yleensä esiintyjän suosiota ja levynmyyntiä.

Etenkin poliittista suosiota kalastelevat, mutta myös esimerkiksi urheilijat kilpa-autoilijoista, rallikuskeista, moottoripyöräilijöistä jääkiekkojoukkueisiin ilmoittavat olevansa milloin sairaiden lasten, veteraanien, kehitysmaiden tai Itämeren asialla. Myös laulajat, näyttelijät, muut artistit ja pintajulkkikset haluavat osallistua ”operaatio maahan” tai ilmoittavat ”maksavansa velkaa”. Järjestöjen sponsoreina ja yhteistyökumppaneina toimivat myös mielellään kuvaansa kirkastavat yritykset.

Suomalaiset ovat näköjään hyväksyneet, että heidän avustusrahoillaan on maahan perustettu eräänlainen hyväntekeväisyysrälssi.

Avustusjärjestöjen kilpailu lahjoittajien varoista on koventunut, kun järjestöjä on paljon ja kampanjat ovat lisääntyneet. Kyllästetyt ”avustusmarkkinat” ovat johtaneet siihen, että jotkut järjestöt yrittävät kampittaa muita vaatimalla erilaisia keräys- ja toimintarajoitteita."

.......................................................................................................................................................................

"Kun varojen metsästäjiä on paljon, markkinoinnin ajoitus, aggressiivisuus ja näkyvyys ratkaisee hankintatuloksen. Tässä tilanteessa suuret ja hyvin organisoidut keräävät pääpotit, varattomille, pienille ja vaatimattomille toimijoille putoaa entistä pienempiä avustusvaroja.

Nykyään ”myyjäisiä ja kampanjoita” on yhtä paljon kuin maailmalla eri asioiden merkkipäiviä. Parhaita keräysaikoja ovat juhlapyhien kuten kaatuneitten muistopäivän, itsenäisyyspäivän, joulun ja vapun aluspäivät. Ne saavat monet ”hyvät kerjäläiset” liikkeelle. Kerääjät käyvät aktiivisesti kimppuusi kadulla, tulevat kotiisi, lähes syöksyvät TV -ruudun lävitse, vaativat liittymään hyvää tekevään järjestöön tai lahjoittamaan rahaa. Hienotunteisuus onkin kadonnut tästä laillistetusta kerjäämisestä.

Voidaankin kysyä perustellusti, onko avustusjärjestön tarkoituksena todellinen pyyteetön auttamishalua vai hyväpalkkaisten suojatyöpaikkojen rakentaminen järjestöjen johdolle, avustusbisneksen leipäpapeille ja työntekijöille ?

Onko avustustoiminta pahimmillaan ammattimaista kerjäämistä ja raadollista rahastusta, josta tipahtelee vain muruja onnettomille, sairaille, köyhille ja hädässä oleville ? Haluavatko järjestöt vain imuroida ”löysän rahan” pois ”huonon omantunnon” markkinoilta ?

Perustuuko suomalaisten anteliaisuus avustusjärjestöjen testattuun luottamukseen ja tuloksellisuuteen, vai puhtaasti huonoon omaantuntoon ja hyväuskoisuuteen ? Onko suomalainen avustustoiminnan tuloksellisuus näköharha ja hyvien asioiden ”Kankkulan kaivo”

 Kyseessä on siis suomalainen versio kolmannen sektorin toiminnasta. Lisää aiheesta löytyy antamastani linkistä. Siellä on mm. kysymyksiä Nälkäpäivä-keräykseen liittyen ja muuta kyseenalaistamista.

Ai niin, sotaveteraaneista vielä: Valtio käyttää vuosittain veteraanien ja sotainvalidien huoltoon 350 miljoonaa euroa.Suomessa on vielä yli 60000 sotaveteraania. Vaadi avun perillemenoa! Kaikissa tapauksissa, oli kohde kuka tai mikä tahansa.



Tuesday, November 24, 2009

Ilmastonmuutoksen viileä analyysi

Lahden tiedepäivät Fellmannissa 24.11.09. Helsingin yliopiston ympäristönmuutoksen professori Atte Korhola piti mielenkiintoisen luennon ilmastonmuutoksesta. Seuraavassa lyhyt raporttini tilaisuudesta ja sen annista.

Ilmastonmuutoksessa on kysymyksessä "ilkeä ongelma", joka on lähtöisin englanninkielisestä ilmaisusta "wicked problem". Tämä havainnollistaa ilmiön monimutkaisuutta ja kuvastaa sitä, että helppoja vastauksia tai ratkaisuja kiperiin kysymyksiin ei ole olemassa. Sitä olennaisempaa on tiedostaa, että tieteen vastuu ongelman selvittämisessä on suuri. Aivan viime aikoina tieteen uskottavuus on ollut rankasti koetuksella.

Tähän ovat olleet syynä mm. "hockey stick"- mallin kyseenalainen maine ja nyt viimeisimpänä tuli viime viikolla julki laaja tietomurto East Anglian yliopistossa. Sen seurauksena paljastui viestienvaihtoa, joka paljastuneiden tietojen mukaan asettaa tutkijoiden työmotiivit varsin kyseenalaisiksi.

Hallitustenvälisen ilmastojärjestön eli IPCC:n raportti julkaistiin viimeksi kaksi vuotta sitten. Uutisointi oli laajaa kautta maailman. Iso-Britannian media uutisoi tutkimuksen mukaan erityisen räväkästi ja uhkakuvia maalaillen, vaikka itse raportti ei antanut moiseen aihetta. Jutuissa oli paikoin maailmanlopun maalailua mukana.

Itse ilmiöön liittyvän terminologian kehittyminen on sujunut varsin nopeasti. Ensin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä. Tämä termi havaittiin suhteellisen nopeasti riittämättömäksi. Näin ollen siitä tulikin kasvihuoneilmiön kiihtyminen. Sitten otettiin käyttöön tämä tutuksi tullut perusmuoto ilmastonmuutos. Aluksi termi oli neutraali, ei kuvannut kylmää tai kuumaa. Sitten oli tarpeen lisätä kierroksia ja näin alettiin puhua ilmaston lämpenemisestä. Näen seuraavassa termissä vain hiuksenhienon aste-eron, se on globaali lämpeneminen.

Korhola arveli, että tämäkin oli riittämätön pelotevaikutuksiltaan. Niinpä etymologia sen kuin kehittyi ja mopo sai lisää kaasua. Seuraavaksi lanseerattiin ilmastokriisi. Pieni aste-ero vain ja oltiin keskellä ilmastokatastrofia. Sitten olikin sujuvasti katastrofileffan tunnnelma ja ilmastokaaos, jonka jälkeen on enää yksi mahdollisuus: Onko planeetta tuhoutumassa vai olisiko se kenties vielä pelastettavissa? Nämä kaikki termit on käyty läpi käytännössä tämän vuosikymmenen aikana. Näistä olisi Hitlerin propangaministeri Joseph Goebbelskin ylpeä. 

Korhola mainitsi Potsdamin yliopiston professorin Hans Joachim Schellnhuberin lausunnon, jonka mukaan maapallon väestöstä selviää vain noin miljardin verran elossa, mikäli maapallon keskilämpötila nousee viisi astetta. Lisää hänen ja muiden ilmastotutkijoiden apokalyptisia lausumia aiheesta täällä. Korholan osoittamat tilastot kertoivat sitten toisaalta, että esimerkiksi trooppisten syklonien määrä on tällä hetkellä alhaisimmillaan kuin kertaakaan viimeisen 30 vuoden tarkastelujakson aikana.

Erityistä huomiota Korhola kiinnitti mustan hiilen ja muiden ilman epäpuhtauksien vaikutuksista ilmastoon. Ne vaikuttavat lyhytikäisesti mutta tehokkaasti. Vähemmälle huomiolle jää usein väestön liikkumisen myötä syntyvät lisäpäästöt. Urbanisaation ja ihmispopulaatioiden keskittymisen myötä päästöt kasvavat, nk. hiilijalanjälki suurenee. Arvioidaan, että puolet Yhdysvaltojen ilmastovaihtelusta selittyisi urbanisaatiolla.

Korhola näkee "tuumaustauon" tarpeelliseksi. Nyt tehdään hänen mielestään liian hätiköityjä päätöksiä. Esimerkkinä hän mainitsi energiansäästölamppujen käyttöönoton. Tämä on erityisen tärkeää kansalaisten tuen, joka yhä kasvavassa määrin vähenee, varmistamiseksi. Ilmastotieteessä tulisi välttää erityisesti kaavoihin kangistumista, sillä tietoa saapuu jatkuvasti lisää ja toimintatapoja tulee päivittää koko ajan. Kyseessä on vähintään sään ennustamiseen verrattava haaste. Jopa Obaman ilmastoasiantuntija David Victor heitti ajatuksen suunnitelma B:stä. Sopimuksen aikaan saaminen voikin olla Kööpenhaminassa kovan työn takana.

Suurimmat haasteet tulevat eteen hiilen korvaamisessa. Siinä ei esimerkiksi päästökauppa-järjestelmä paljon auta, koska päästöt vain vaihtavat paikkaa maapallon pinnalla. Ne itse asiassa vielä lisääntyvät siinä yhteydessä. Puhumattakaan muista kuluista. Kolme asiaa pitää varmistaa: Ratkaisujen pitää olla ekologisia, kustannustehokkaita ja varmasti hyödyllisiä. Ei niin kuin energiansäästölamput.

Monday, November 23, 2009

Barbie-nukke pukeutuu burkaan

Hieman kevyempää "uutisointia" tälle illalle. Maailmankuulu Barbie-nukke juhlii viisikymmentä vuotta kestänyttä taivallustaan. Tällä kertaa se pukeutuu burka-asuun, joka on tullut tutuksi tämänkin blogin lukijoille jo aiemmin. Jutun perusteella nämä nuket pääsevät esille lähinnä näyttelyihin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka ne menisivät islamilaisessa maailmassa kaupaksi.


Sunday, November 22, 2009

Monikulttuurisuutta oman kansan kustannuksella

Aloitetaan blogi tällä kertaa Britanniasta. Siellä labour eli työväenpuolue harjoitti määrätietoista maahanmuuttopolitiikkaa tämän vuosituhannen alusta lähtien. Tavoitteena oli synnyttää "uusi ja aidosti monikulttuurinen Iso-Britannia", kuten tästä Daily Telegraphin jutusta käy ilmi. Vuosien 2000-08 aikana sumujen saarille saapui yli 2 miljoonaa maahanmuuttajaa.

On käynyt ilmi, että tämä operaatio piti suorittaa pakolla ja ikään kuin kansalta salaa. Operaatio olisi nimittäin kohdannut rajua vastustusta. Oli myös tarkoitus "hieroa monikulttuurisuutta oikeiston kasvoille". Näin todellakin tehtiin ja homman voidaan sanoa "onnistuneen".

Asian toi julkisuuteen Andrew Neather. Hän toimi tuohon aikaan mm. pääministeri Tony Blairin ja ulkoministeri Jack Straw`n avustajana. Kyseisen ohjelman katsotaan päättyneen tämän vuoden alussa. Britannia siirtyi silloin maahanmuuttajien pisteytysjärjestelmään ja humanitäärisen maahanmuuton osuus väheni. Ohjelmaa perusteltiin aikoinaan, kuinkas ollakaan, tulevaisuudessa uhkaavalla työvoimapulalla. Näin on tehty ja tehdään yhä meilläkin, näin mm. Paavo Lipponen vuonna 2003:

Suomestakin tulee monikulttuurinen yhteiskunta. Me emme saa tähän maahan tulevina vuosikymmeninä riittävästi yrittäjiä emmekä sosiaalialalle ja yrityksiin tarpeeksi työntekijöitä ilman maahanmuuttoa.

Nämä puheet on voitu todistaa höpöpuheeksi jo pitkään. Silti niitä sinnikkäitä yrittäjiä aina riittää. Ajatushautomo(!) Demos on hahmotellut mm. seuraavanlaista omassa "Samoilla lauteilla"- hahmotelmassaan.  Ote hahmotelmasta: Suomessa vuonna 2030
politiikan julkilausuttuna tavoitteena on antaa julkiselle vallalle ja yrityselämälle monimuotoiset kasvot ja nostaa esiin kannustavia esimerkkejä kaikista ammattikunnista. Työhallinnon ja Kelan asiakaspalvelutehtävissä sekä kuntien sosiaalitoimessa, nuorisotyössä, terveydenhuollossa ja opetustehtävissä neljännes työntekijöistä on maahanmuuttajataustaisia ruuhka-Suomessa. Julkisia palveluita tarkastellaan paikkakunta- ja asiakaskohtaisesti, minkä vuoksi osassa terveyskeskuksista työkieleksi on valittu englanti.
 Tuo on sentään samalla kertaa hypoteettinen ja mielestäni naiivi tulevaisuudenkuva vuoden 2030 Suomesta. Kannattaa lukea tuo puheenvuoro. Tällainen tulevaisuus voi toisaalta olla lähempänä kuin arvaakaan, sillä ex-työministeri Tarja Cronberg sanoi viime vuonna eräässä tilaisuudessa näin:
Yrityksen olisi hyvä tietää, että sen työyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että palkkalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja."
 Eli aivan samaa asiaa mutta eri sanoin, mitä nykyinen työministeri Anni Sinnemäki jo aiemmin ehti lausahtamaan maahanmuuttajien kielitaidon tarpeellisuudesta tai siis tarpeettomuudesta. Tällaisia yhteiskuntakokeiluja siis ollaan tekemässä. Aina ilman kansan lupaa. Lopputulosta voi vain arvailla.

Monikulttuurisuutta ajavat kiivaimmin entiset kommunistit, vihreät ja vasemmistolaiset sekä toisaalta elinkeinoelämä halvan työvoiman toivossa kautta maailman. Lopullinen totuus iskee kuitenkin karuimmin tavallisen kansan kohdalle. Kansan, joka ei ole hallitsematonta maahanmuuttoa ristikseen halunnut.

Saturday, November 21, 2009

Työvoimapulaa ei tule koskaan

Seuraavassa Sampo Terhon (ps.) ja KHT Pauli Vahteran yhteisen tutkimuksen johtopäätökset. Juttu julkaistiin torstaina Aamulehdessä. Se kertoo, miksi työvoimapulaa ei ole ja miksi sitä ei koskaan tule. Koko artikkeli on täyttä asiaa, mutta tummennan kuitenkin mielestäni olennaisimmat kohdat:

Viime vuosien tai paremminkin vuosikymmenien yleisimmin hyväksytty poliittinen hokema on ollut Suomeen piakkoin iskevä massiivinen työvoimapula, joka vaanii aina aivan nurkan takana. Todellisuudessa sekä ongelman laajuus että ratkaisu on useimmiten analysoitu väärin.

Monet keskeisetkin tahot tekevät laskelmissaan jo sen lähtökohtaisen virheen, että puhuvat Suomen työikäisen väestön vähenemisestä kokonaisuudessaan. Todellisuudessa työikäisestä väestöstä kuitenkin osa on joka tapauksessa poissa työelämästä, joten todellinen vähennys työvoimaan on pienempi kuin laskelmissa tavallisesti esitetään.

Jos siis esimerkiksi 10 vuoden päästä työikäisten määrä olisi 150 000 pienempi kuin nyt, täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa 55-64 vuotiaista vain 57% on muutenkaan tätä nykyä töissä, eli vastaavasti 43% näistä työikäisistä on jo nyt poissa työelämästä. Suurten ikäluokkien eläköitymisellä pelottelu alkaa siis olla turhaa, kun eläkkeelle siirtyminen on jo paljolti tapahtunut tosiasia, eikä yleisen työvoimapulan alkamisesta silti ole merkkiäkään.

Tulevaisuutta povatessa on oltu erityisen huolissaan huoltosuhteen kehityksestä. Huoltosuhde tarkoittaa lasten ja vanhuuseläkeläisten määrällistä suhdetta työikäisiin. Ensi vuonna huoltosuhteen ennakoidaan olevan 51,6%, eli työikäisiä on vielä noin kaksi kertaa enemmän kuin työiän ulkopuolisia. Huoltosuhde on harvoin ollut tilastoidussa historiassamme näin edullinen.

Kaukaisemmissa ennusteissa huoltosuhteen arvellaan nousevan vuonna 2020 65,4%:iin ja 2030 jo 73%:iin. Jos näin kävisi, ei sekään olisi ennen kuulumatonta. 1900-luvun alussa huoltosuhde oli yli 70%:ia, tosin sillä erolla nykyiseen, että tuolloin huoltosuhdetta heikensi ennen kaikkea lasten suuri määrä.

Päättäjiemme suurin erehdys on ollut ajatella, että huoltosuhteen heikentyminen voitaisiin estää parhaiten maahanmuutolla. Tämä ajatus on täysin teoreettinen, sillä esimerkiksi vuoden 2006 lopussa 18-64 –vuotiaiden Helsingissä asuvien ulkomaiden kansalaisten työllisyysaste oli 50,6%, eli työikäisistäkin vain noin puolet oli työelämässä. Samaan aikaan Suomen kansalaisten vastaava luku oli 75,5%.

Nykyisen kaltainen maahanmuutto siis vain heikentää huoltosuhdetta, mikä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon, että ulkomaalaiselle työnsaanti on aina vaikeampaa ja esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa naisten työssäkäynti ei ole yleistä. Sen sijaan hankitaan paljon lapsia, mikä sekin lyhyellä aikavälillä heikentää huoltosuhdetta.

Kaikkein tuhoisinta ajattelua on ollut, että työvoimapulaa ennakoiden täytyisi Suomeen jo nyt ottaa suuret määrät maahanmuuttoa. Kukaanhan ei tiedä, miten suuri työvoimapula vuonna 2030 tulee todellisuudessa olemaan (jos sitä on lainkaan), mutta mikä tahansa se olisi, varmaa on että maahanmuuttajakin ikääntyy. Siksi nyt otettu maahanmuuttaja olisi 2030 jo itsekin työuransa ehtoopuolella, ehkä jopa eläköitymässä, joten maahanmuuton lisääminen ennen työvoimapulan todellista alkamista on yksinkertaisesti järjetöntä.

Koko Suomea uhkaava huoltosuhdeongelma on pitkään käsitetty väärin. Työikäisten määrä ei sinänsä ole valtavasti laskemassa, sillä ensi vuonna 15-64 –vuotiaita arvellaan olevan noin 3,5 miljoonaa ja vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä 2060 noin 3,4 miljoonaa.

Todellinen ongelma on se, että  huollettavien määrä jatkuvasti nousee, koska ihmiset elävät eläkkeellä entistä pitempään, eli viettävät suhteellisesti paljon entistä suuremman osan elämästään jouten. Tätä asiaa ei voida auttaa kuin työuria pidentämällä. Maahanmuutto ei ratkaise ongelmaa edes teoriassa, vaan johtaa vain kiihtyvään kierteeseen: kun edelliset maahanmuuttajat jäävät suomalaisten tapaan liian aikaisin eläkkeelle, tarvitaan yhteiskuntaa ylläpitämään jälleen entistä enemmän maahanmuuttajia.

Jos siis on jotain todellista työvoimapulaa, se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunnassamme ollaan liikaa jouten. Ylivoimaisesti paras keino niin työvoimapulan torjumiselle kuin huoltosuhteen parantamiselle on eläkeiän nostaminen, joka samanaikaisesti lisää työssäoloa ja vähentää eläkeläisten määrää. Nostamalla eläkeikää edes 3 vuotta, saataisiin 150.000 potentiaalista työntekijää.

Jos työuria pidennettäisiin myös alkupäästä lyhentämällä opiskeluaikoja, tuottaisi jokainen lyhennetty vuosi noin 50.000 uutta työntekijää. Aloittamalla peruskoulu vuotta aikaisemmin, tehostamalla koulunkäyntiä mm. verkko-opetuksella ja laajentamalla oppisopimusjärjestelmää voitaisiin saada jo satoja tuhansia nuoria lisää työelämään.

Osa-aikatyöntekijöitä  oli joulukuussa 2008 kaikkiaan 338.000, joiden täysipäiväiseksi siirtyminen voisi vastata noin 60.000:en ihmisen työpanosta. Kaikkein keskeisin käyttämätön reservi ovat tietysti työttömät, joita on tälläkin hetkellä 265.000. Lisäksi työ- ja elinkeinohallinnon tukityöllistettyjä on noin 40.000 ja työttömyyseläkeläisiä noin 50.000.

Kun työvoimapulaa ennustetaan kahdenkymmenen vuoden päähän, täytyy ottaa vielä huomioon työn tehostuminen. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana voi työvoiman tarve realistisesti laskea automaation seurauksena esimerkiksi 200.000 henkeä, erityisesti kun muistetaan myös hallinnon automatisoituminen.

Kaikkiaan jos Suomi siis viritettäisiin toden teolla työvoimapulan torjuntaan, voitaisiin kotimaisin keinoin vastata noin miljoonan ihmisen työvoimapulaan. Niin laajaa työvoimapulaa tosin ei tule koskaan.

Se valikoiva työvoimapula, jota olemme joillain aloilla jo kokeneet, on lähinnä hyvinvointivaltion elintasosairautta. Ilmainen koulutus saa nuoret liian suurin joukoin hakeutumaan kohti kevyitä toimistotöitä. Liian alhainen eläkeikä taas saa ikääntyneet turhan aikaisin oloneuvoksiksi. Nykyinen työttömyysturva puolestaan ajaa kaiken ikäiset välttelemään pienipalkkaisia ja raskaita aloja.

Suomea ei siis piinaa työvoimapula, vaan paremminkin sosiaalidemokratia rakennelmineen. Jotta maamme selviäisi, on kaikkien ikäluokkien tingittävä saavutetuista eduistaan, jotka ovat yksinkertaisesti kestämättömät.

Melkein tuli sitten kaikki boldattua. Ehkä tuo eläkeiän nostamisen tuoma vaikutus oli kiistanalaisin kohta tässä hienossa kirjoituksessa. Lisää keskustelua aiheesta täällä.

Friday, November 20, 2009

Ilmastonmuutos, totta vai tarua? osa 2

Ilmastosopimuksen lasku voi kohota jopa 200 euroon suomalaista kohden. Yleensä ihmisellä on edes jonkinlainen käsitys siitä, että mihin ja minkä hyväksi raha katoaa. Rahalliselle sijoitukselle on totuttu odottamaan vastinetta. Verorahoillaankin saa monenlaisia palveluja, joiden laatuun en tässä nyt sen enempää puutu.

Tässä tapauksessa hyötysuhteen määrittely on paljon vaikeampaa. Se on itse asiassa mahdotonta. Ilmeisesti taistelua on kuitenkin käytävä ilmaston hyväksi. Eiköhän kyseinen taistelu jatku sukupolvien ajan meidänkin jälkeemme. Kyseessä on lisäksi (jälleen kerran) mittava tulonsiirto länsimaista kehitysmaiden suuntaan.

Tätä kysymystä jo hieman aiemmin käsittelinkin keskieurooppalaisen esimerkin kautta. Seuraava kuvio vahvistaisi sitä olettamusta, että elämme nyt kylmää kautta:



Kyse on Paleomap Projectista, joka liittyy Nasaan. Uskoisin siis kuvion antavan luotettavaa tietoa. Tuo siis kertoisi meidän elävän tällä hetkellä kylmää kautta pitkän aikavälin tarkastelun mukaan. Sitä olennaisinta tuokaan ei kuitenkaan kerro: Miten paljon ihminen toiminnallaan ilmastonmuutokseen vaikuttaa?

Ei se eräitä piirejä kuitenkaan paljon kiinnosta, koskapa järkiperusteet olisivat olleet ilmastohihhulien toiminnan johtotähtenä. Voi puhua suorastaan uskonnollisesta sitoutumisesta projektiin ja sen "totuuksiin".  Kunhan vaan päästään keräämään veroja, korvaamaan vanhoja hyviä ratkaisuja ja ylipäätään puuttumaan ihmisten elämään. Kohta lentää hehkulamput roskikseen, kehitellään ydinvoimaan verrattuna tehottomia ja kalliita uusia energiaratkaisuja, pistetään ruuhkamaksuja jne.

Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on marginaalinen. Siksi kummastuttaa moinen jatkuva hössötys ja vouhotus asian ympärillä. Hallituskin tuntuu käyttävän tähän asiaan runsaasti energiaansa. Ekologista elämäntapaa silti suosin, yhteisen vastuun kantamiseksi. Maalaisjärjen käyttö riittää siinä pitkälle. Kööpenhaminan kokousta ja tuloksia odotellessa.

Lisäys: Jos tämä juttu pitää paikkaansa, niin epäilyni sen kuin vahvistuvat. Kiitoksia Pekalle!

Thursday, November 19, 2009

Jumalan käsi, osa 2

Pistetäänpä välillä jotain ihan muuta. Eilinen Irlannin ja Ranskan välinen MM-jatkokarsintojen toinen osaottelu päättyi skandaalinkäryisesti. Ranskan hyökkääjä Thierry Henry ehti niukasti paitsioon, kosketti vielä palloa kahdesti kädellään ja syötti ratkaisumaalin ottelun jatkoajalla! Ei ihme että irlantilaisia ketuttaa nyt. Joukkue protestoi tapahtunutta voimakkaasti.

Urheilu on urheilua, kuten aiemmin kirjoitin, mutta nyt pääsi tapahtumaan aikamoinen oikeusmurha. Jopa ministeritasolla vaaditaan uusintaottelua. Tulisihan siitä tietty mukavat lipputulot ikäänkuin kaupan päälle. Kohuttu tapahtuma löytyy täältä. No, ainakin ranskalaisselostajilla tuntui olevan hyvät fiilikset.

Oli myös kiva juttu, että Slovenia pudotti karsinnoissa Suomen kahdesti murjoneen Venäjän. Toisista ottelupareista menivät ennakkosuosikit jatkoon, Portugali pudotti Bosnian ja Kreikka Ukrainan.

Originaalin Jumalan käden omaava, nykyisin Argentiinan kiisteltynä luotsina toimiva Diego Maradona, sai kuin saikin luotsattua joukkueensa kisoihin. Jos en ihan väärin muista, niin tuossakin ottelussa pääerotuomari oli ruotsalainen. Ympyrä sulkeutui. Kummatkin käsistään kätevät miehet nähdään ensi kesänä Etelä-Afrikan MM-turnauksessa.

Wednesday, November 18, 2009

Somalien ongelmista

Aina luotettavat suurimmat tiedonantajamme tiedotusvälineemme eli Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat kertoneet somalivähemmistömme Suomen kamaralla kohtaamista ongelmista. Näin on saatettu julkisuuteen se tieto, joka on ollut luettavissa ja ennakoitavissa jo kuukausien ajan esimerkiksi Homma-foorumin kautta. No, pakkohan se on jossain vaiheessa suurellekin yleisölle kertoa. Ei tarvitse enää sitten ihmetellä, kun naapurusto rikastuu mukavasti, varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Eikä tämä ole loppupelissä kyseisen vähemmistön aiheuttama ongelma. Tämä kertoo paljon ikuisesta ydin-periferia-asetelmasta länsimaiden ja kehitysmaiden välillä. Eli länsi riistää ja kehitysmaat kärsii. Tosin nykymenolla molemmat kokevat pelkästään jälkimmäistä.  Toisin sanoen, vastuulliset poliitikot hoitavat tehtävänsä äärimmäisen huonosti ja tulokset näkyvät pitkään.

Ensimmäiset somalithan saapuivat maahan 1990-luvun alussa. He olivat ilmeisesti pääosin Somalian ex-diktaattorin Mohamad Siad Barren sotilaita, jotka pakenivat kommunistivallan sorruttua länteen. Kotiin ei ollut enää mitään asiaa. Suomi sattui mukavasti olemaan tässä naapurissa. Sittemmin somaliyhteisömme on kasvanut viisinumeroiseksi ja on näin ollen kasvanut Euroopan suurimmaksi somaliyhteisöksi. Aikamoinen onni siis kohtasi meitä.

Integroitumisen kanssa on mennyt vähän niin ja näin. Erityisesti työttömyyslukemat ovat heidän kohdallaan synkät. Syitä on monia, varmasti on syrjintää monessa muodossa. Kyllähän usein vaaditaan "erinomaista suomenkielen taitoa" työpaikkaa hakevilta. Kuitenkin, varsinkin nyt on kaikilla tiukkaa työmarkkinoilla. Paikkaa on vaikeaa löytää ilman erikoisosaamista. Sopii vaan toivoa että tämä tilanne paranee kaikkien kohdalla. Ei kuitenkaan positiivisen syrjinnän keinoin. Pelkästään väkimäärää lisäämällä ei tämäkään ongelma ratkea, vaan tulijoiden tarkemmalla seulomisella.

Maanantain Hyysäri uutisoi somalien suurperheiden olevan vaikeuksissa asuntomarkkinoilla. Voi voi sentään, noillakin markkinoilla on kilpailua ihan riittävästi jo entuudestaan. Helsingin asuntoja näkyy jonottavan vajaat 20000 hakijaa. Veikkaan että paljon selittyy silläkin, että halutaan ehdottomasti kantakaupunkiin asumaan ja jonotetaan vuosikausia, kuitenkin lähiöasunnossa tai ympäryskunnassa asuen. Lisäksi vaatimustaso on korkealla muutenkin. Kyse on kuitenkin valtaosin suomalaisista, jotka jonottavat.

Tällainen asia aiheuttaa kyllä viimeistään katkeruutta, koska asuminen on Suomessa kohtuuttoman kallista. Muutama tuhat asunnotonta löytyy pääkaupunkiseudulta. Kantaväestöön kohdistuva syrjintä on syrjintää ihan yhtä lailla. Enkä jaksa olla ihmettelemättä noita perheiden kokoja! Minkä takia esimerkiksi alaikäisen ankkurilapsen täysi-ikäinen isosisko tai -veli saa perheineen turvapaikan??

Hyvin mielenkiintoisella tavalla tähän kytkeytyy myös tuo yksinhuoltajien suuri osuus somaliväestön keskuudessa. Kysymyksessä jota ei saa ääneen sanoa  on tietenkin moniavioisuus. Silti valtavat perheet kaipaavat kattoa päänsä päälle. Eihän tässä kokonaisuudessa ole järjen hiventä. Ja vielä vähemmän helppoa ratkaisua näkyvissä.

Herää paljon kysymyksiä:

Miksi tietyillä ryhmillä on suunnattomasti vaikeuksia sopeutua?
Miksi jotkut maahanmuuttajaryhmät esitetään "kunniakansalaisina" ja jotkut toiset epäilyttävinä?
Lisääkö tällainen uutisointi suvaitsevuutta vai vähentääkö se sitä?
Milloin olet viimeksi nähnyt haastattelun, jossa maahanmuuttaja kiittää Suomen kotouttamistoimenpiteitä?

Tuesday, November 17, 2009

Turkkilaisten kaupunginosa Saksassa

Tämä juttu ilmestyi saksalaisen Der Westen-lehden sivuilla 9.11.09:

Kun turkkilaiset valloittavat kaupunginosan

Bergkamenin vanhassa hiilikaupungissa on monia paikkoja, joissa ei enää kuule saksaa puhuttavan. Kokonaiset asuinalueet ovat vankasti turkkilaisten hallussa. Se on vaarallista kriitikoiden mielestä.

Wendelin radio, Büscherin kenkäkauppa, Bittnerin lihakauppa- kaikki ovat lopettaneet toimintansa. Samoin ovat tehneet kelloseppä ja perinteikäs Martinin apteekki. Vanhassa kukkakaupassa, jossa kaivostyöläisten rouvat myivät neilikoita ja tulppaaneja monen sukupolven ajan, käännellään nyt kalkkunanlihaa döner-herkun teon merkeissä. Turkkilaisen kahvilan, kännykkäkaupan ja vihannesliikkeen välittömässä läheisyydessä. Tunne siitä, että saksalaiset ovat joutuneet entisessä hiilikaupungissa sivustakatsojan rooliin, saa vahvistuksen kulmakaupan näyteikkunan kautta: siellä on näytillä burkhia, huiveja, maahan asti ulottuvia asuja sekä päähineitä mustina ja tummansininä muslimirouvia varten.

"Saksalaiset tuntevat olevansa vieraita omassa kaupungissaan"

Monet kokevat tämän rajoittuneisuuden ja ylemmyyden tunteen epämiellyttävänä. He kokevat olevansa vieraita omassa kaupungissaan. Tämä on ikuisuusaihe. On paljon hankaluuksia, kertoo kaupungin sosiaalivastaava Bernd Wenske. Siirtolaiset ovat muodostaneet kaupungin sisään oman kaupunkinsa. Kokonaiset asuinalueet ovat keskustassa vankasti turkkilaisten hallussa. Kun otetaan esimerkiksi turkkilaisten omia kauppoja, lääkäriasemia, matkatoimistoja ja autokouluja, niin huomataan, ettei niissä ole välttämättä tarvetta saksan puhumiselle ollenkaan. Voi vaikka vaieta sen oppiakseen. Avioliitotkin solmitaan Wensken mukaan lähes poikkeuksetta oman etnisen ryhmän sisällä. Usein varsinkin naiset saapuvat Turkin maaseudulta, jonka takia heillä ei ole saksantaitoja. Usein tämä kielitaidottomuus siirtyy sukupolvelta toiselle.

"Valitettavasti monet turkkilaiset eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaamme, sanoo Wenske. Hän tosin mainitsee, että tämä asia lyötiin pitkään laimin, se ei kiinnostanut ketään. Ei huolehdittu tarpeeksi kunnollisen kielitaidon opettamisesta hyvien jatkokoulutusmahdollisuuksien turvaamiseksi turkkilaisille. Ketään ei kiinnostanut se, että he asuivat surkeimmilla asuinalueilla, tekivät hanttihommat ja kärsivät kantaväestöä suuremmmasta työttömyydestä. Tämä kaikki johti eräänlaiseen sulkeutumiseen.

"Milli Gorusin rouvat"

Juuri tähän rakoon iski uskonnollinen yhteisö Milli Gorus, sanovat asiantuntijat. Yhteisö, joka on ollut valtion tarkkailussa epädemokraattisen toimintansa takia. Islamilaisten yhteisöjen säätiö FIG pitää kaupungissa yllä musliminaisten yhteisöä. Se kouluttaa tiloissaan vuosittain nelisenkymmentä Saksasta, Hollannista ja Belgiasta saapunutta naista. He ovat saaneet upeita todistuksia ja heidän saksantaitonsa hipoo täydellistä.

Heidät koulutetaan Milli Gorusin toimijoiksi. Heidän on tarkoitus opettaa Koraania perheille ja yhteisöille. Kyseisessä tapauksessa lähtee fundamentalistiset opit leviämään. Nämä opit ovat vastoin tasa-arvoa.

"Erdogan haluaa islamisaation tapahtuvan"

Milli Gorus ei ole ainoa islamisaatiota edistävä taho. Myös jotkin muut siirtolaisjärjestöt haluavat levittää radikaalia turkkilaista valtio-, yhteiskunta ja uskonoppia Saksassa. Nämä järjestöt omaavat läheiset suhteet Turkin valtion kanssa. Toimintaa johtaakin imaami Turkista käsin. Nämä lähetetään Saksaan uskonnollisen DITIB-organisaation palvelukseen. "Ei olekaan mikään salaisuus, että Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan tahtoo edistää islamisaatiota", sanoo Wenske. Koraanikoulun käyminen riittää tähän toimintaan mukaan pääsemiseksi.

Bergkamenin kaupungissa on 9000 ulkomaalaistaustaista. Näistä valtaosa eli 7500 omaa turkkilaiset sukujuuret. 52000 asukkaan kaupunki aikoo reagoida tähän kehitykseen. Lasten vaaditaan opettelevan saksan kielen ennen peruskoulun aloittamista. Pojille aiotaan opettaa mm. uusia käytöstapoja saksalaisen elämäntyylin sisäistämiseksi.

Monday, November 16, 2009

Tanska korottaa tarjousta

Seuraava juttu on käännös saksalaisen Junge Freiheitin nettisivuilta:

Tanska lupaa reilun korvauksen vapaaehtoisesti lähteville

Tanskan hallitus suunnittelee nostavansa lähtökorvauksen tasoa reilusti, jopa kymmenkertaiseksi. Tämä koskisi maan vapaaehtoisesti jättäviä siirtolaisia. Nykyisin tuo summa on noin 13500 euroa. Korvaus on suunniteltu niitä varten, joiden on havaittu olevan "joko integroitumiskyvyttömiä tai -haluttomia", kertoo Tanskan kansanpuolueen edustaja.

Tanskan maahanmuuttoministeriön mukaan tämän mahdollisuuden on tähän mennessä käyttänyt runsaat 2500 vapaaehtoista. Tarkastelujaksona toimii viimeiset kaksitoista vuotta, jolloin tämän mahdollistava lainsäädäntö on ollut voimassa. Enemmistö lähteneistä oli saapunut maahan Balkanin alueelta, Lähi-idästä, Turkista ja Somaliasta.

Noin 5,5 miljoonan tanskalaisen joukossa reilut 7 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Heistä taas yli puolet omaa juuret jossain Euroopan ulkopuolisessa maassa.

Sunday, November 15, 2009

Parjattu valtiomahti

120 vuotta täyttävä Helsingin Sanomat ansaitsee pari sanaa. Lainaus tämän päivän verkkolehdestä

"Hesarin entinen tähtitoimittaja, kolumnisti Aarno Laitinen on aktiivinen Hesari-nälväilijä, vaikka sanookin, että "Hesari on aivan ylivoimainen lehti Suomessa, enemmän se on ansainnut kehunsa kuin haukkunsa".

Mutta nyt takaisin asiaan eli Hesarin haukkumiseen. Laitinen on aistivinaan, että lehdessä moralisointi on lisääntynyt. Pienenpienistä aiheista tehdään "onhan se niin vaan väärin" -juttuja. Ja nyt kun vauhtiin päästiin, antaa Laitisen ladata myös lempikritiikkinsä: lehdessä on kuulemma pieni mutta vaikutusvaltainen viherhomofeministinen toimittajapiiri, joka vahtii lehden sisältöä samalla tavalla kuin taistolaiset 70-luvulla.
"Nyt-liitteessä kokolihaa syövä heteromies voi esiintyä vain laskussa-palstalla."

 "Loka" Laitinen osuu kyllä asian ytimeen, mitäpä tuohon enää lisäämään. Jotenkin tuntuu että kaiken maailman marginaali-ilmiöt saavat lehdessä suhteettomasti palstatilaa. Nykyisin lehden suuria agendoja ovat mm. monikulttuurisuus ja sen siivellä "suvaitsevaisuus" tuhannessa eri muodossaan. Hesari on ilmoittanut olevansa Nato-jäsenyyden kannalla jo muutama vuosi sitten. Lehti ajoi aikoinaan EU-jäsenyyttäkin voimakkaasti.

Näissä ei sinänsä mitään pahaa olekaan. Kyllä lehdellä saa olla oma linjansa. Kuitenkin "puolueettomuus" on HS:n kohdalla hyvin kyseenalainen käsite. Paperihesaria en ole enää vuosiin lukenut mutta nettiversion perusteella taso on, luvalla sanoen, alhaalla. Itseään kunnioittavan, Pohjoismaiden suurimman sanomalehden ei tarvitsisi julkaista BB-uutisia ja Seitsemän Päivää-lehdestä siteerattuja juttuja edes nettisivuillaan. Vai ihanko oikeasti lukijat niitä pyytävät? Vai saako sitä kautta helpommin ilmoitustilaa myytyä tilaajakadon aiheuttamaa ilmoitustulojen menetystä paikkaamaan..

Onnea kuitenkin ja laadukkaampaa jatkoen toivoen.

Saturday, November 14, 2009

Kaiken takana oli pelko

Viime vuonna suomalais-virolainen kirjailija Sofi Oksanen voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon kirjallaan Puhdistus. Kyseisestä teoksesta on tulossa myös näytelmäversio Lahden kaupunginteatteriin. Siihen en ole vielä tutustunut, mutta tuli juuri luettua Oksasen ja virolaisen kulttuuripersoonan Imbi Pajun yhdessä koostama artikkelikokoelma Kaiken takana oli pelko: Kuinka Viro menetti itsenäisyytensä ja miten se saadaan takaisin.

Asialla on ollut monipuolinen asiantuntijajoukko Oksasesta Toomas Hendrik Ilvekseen. Kirja nostaa esiin monia vaiettuja aiheita, joista täällä on mieluummin on oltu hiljaa itänaapurin reaktioiden pelossa. Erityisen mielenkiintoinen oli mielestäni kuvaus metsäveljien eli virolaisen vastarintaliikkeen toiminnasta. Se todisti, että Virossakin yritettiin vastustaa sortovaltaa eikä alistuttu pelkästään myötäjuoksijoiksi. Muita konkreettisia keinoja arjen piristämiseksi ja alistumisen torjumiseksi oli mm. vitsailu vallanpitäjien kustannuksella ja taide eri muodoissaan.

Kirja kertoo neuvostoajan Virosta hyvinkin erilaisista näkökulmista. Siinä käydään läpi gulagin eli vankileirijärjestelmän vaikutukset virolaisten elämään. Näihin kuuluivat esimerkiksi massakyyditykset vuonna 1949. Sen lisäksi oma osuutensa on tökerön neuvostoprogandan toiminnan esittelylle. Olipa neuvostovallalla yllättävän suuret vaikutukset myös yleiselle kansanterveydelle, kuten alkoholiongelmien lisääntyminen. Lisäksi ympäristötuhot ovat paljastuneet suunnattoman laajoiksi. Kaikkea leimasi yleisesti puute, kyttäily, sensuuri,  välinpitämättömyys ja absurdi byrokratia kaiken maailman tulostavoitteineen, niin kuin kommarijärjestelmissä aina

Miten ja miksi kaikki pääsi tapahtumaan? Kannattaa lukea. Kaiken takana oli todellakin pelko.

Friday, November 13, 2009

Kuka on ennakkoluuloinen?

Vanha kunnon Vihreä Lanka tarjoaa vaihteeksi jutun aiheen. Toimittaja Anu-Elina Lehti kirjoitti avoimen kirjeen Suomessa piipahtaneelle syyrialaisartisti Ebdo Mihemedille. Me opimme tuntemaan kyseisen symppiksen Pensseli-setänä. En voi olla kommentoimatta hänen kirjettään:


"Arvoisa Ebdo Mihemed, haluaisin esittää Teille syvimmät pahoittelut siitä, että olette tahtomattanne ajautunut suomalaisten sirkuseläimeksi.
Täällä Pohjolassa huumoriin verhotulla muukalaisvihalla on pitkät perinteet, ja nyt myös te joudutte kantamaan harteillanne Virgilio Hilarion perintöä.
Niin, Hilario oli se mystinen filippiiniläinen liikemies, joka vei meiltä maailman kauneimman naisen, Armi Kuuselan. Rikasta toivevävyä kierrätettiin pitkin kyliä, mutta antropologiseen ihailuun sekoittui ylenkatsetta ja ivaa. Että miten se meidän Armi nyt tollaseen haksahti.
Hyvä Ebdo Mihemed, 2000-luvulla suomalaiset osaavat olla hienovaraisempia kuin 1950-luvulla. Kukaan peruskoulusta selvinnyt ei enää käytä sanoja neekeri tai rättipää, mutta alistamiselle on löydetty toisenlaisia keinoja.
Kun ulkomaalaista ei voi enää syrjiä, hänelle voi ironisesti nauraa.
Youtubessa pyörivää Niilin Hanhet-videota on käynyt katsomassa jo 1,5 miljoonaa ihmistä. Videossa Te, Ebdo Mihemed, esitätte perinteisen kurdilaisen häälaulun, jonka sanat joku tekemisen puutteesta kärsinyt teini on suomentanut vitsikkäästi.
Kyllähän video ensinäkemältä hieman naurattaa, mutta kun katson maan päälehdestä valokuvaa, jossa hymyilet Helsinki-Vantaan lentokentällä väkinäisesti, minua surettaa. Ei varmasti ole mukavaa tulla julkisesti pilkatuksi tyylin ja kielen takia.
Älä muistele pahalla, ei kai me tahallaan."
En kyllä millään pysty näkemään Pensseliäijää sirkuseläimenä, ainakin haastatteluissa hän on suhtautunut asiaan huumorilla, ollen täysin perillä suosionsa syistä. Ei ole siis mitään anteeksipyydeltävää eikä pahantahtoisuutta taustalla. Päinvastoin, kyllä tällainen ilmiö on niitä harvoja positiivisia juttuja, joita monikulttuurin nimissä, jos tämä siihen lasketaan, voi syntyä.

Joo, tietysti rasismihan se tämänkin kirjoituksen polttoaineena yrittää toimia. Täällä on huumoriin verhotulla muukalaisvihalla pitkät perinteet? Vitsihän on kyllä siinä, että vitsit pohjautuvat usein todellisiin ilmiöihin. Silti on vaikea kuvitella, että vaikkapa neekeri-, juutalais- tai mannevitsit olisivat jollain erityisellä tavalla rasistisia, ne heijastavat kyllä stereotypioita mutta eivät sinällään kyllä yllytä mihinkään. Tällaiset asiat tuntuvat olevan eräille niin pyhiä, että leikinlaskukin on kuolemanvakavaa ja tuomittavaa.

Sanasto on oma lajinsa, neekeri ja rättipää ovat mustalla listalla tiedostavissa piireissä. Laku ja suukot ovat jo muistojen joukossa. Saattaapa olla niin, että tulevaisuudessa esimerkiksi sanonta "mustaa valkoisella" on muotoiltava jotenkin toisin. Näin on suvaitsevainen etuvartiosto ruvennut Britanniassa vaatimaan.Onko edes vainoharhaista? Mustal.. öö romanit, saattavat olla tulevaisuudessa "kiertäviä eurooppalaisia".

Minusta Anu-Elina paljastaa tuossa ahtaan ajatusmaailmansa. Hän ikäänkuin asettuu Ebdo Mihemmedin yläpuolelle ja loukkaantuu hänen puolestaan, vaikka aihetta ei kaiken järjen mukaan olisi. Toivottavasti Herra Mihemed teki kunnon tilin, ettei ollut aivan turha reissu. Kyllä tuosta voi ojentaa jonkin palkinnon Vihreän Langan toimitukseen, olisiko "Viikon pohjanoteeraus" mitään?

Thursday, November 12, 2009

Päivän huumoripläjäys

Tiistaina kirjoitin raportin Jyväskylän monikulttuuriseminaarista. Siitä hurmoksesta tässä on yritetty toipua.  Tänään silmiini osui maahanmuuton taloudelliseen logiikkaan liittyvä keskustelu, jossa ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja häviää keskustelun nokkelaa filosofian opiskelijaa vastaan, puhuen itsensä lahjakkaasti pussiin. Mikä on kun ei argumentit riitä, mikä on kun ei onnistu, kuinka tulikaan Martti Servo&Napander mieleen. Aina sama juttu...

http://galleria.city.fi/suljettuosasto/00/00/14/91/1491_large.jpg

Wednesday, November 11, 2009

Globaali kylä

Löysin eilen hyvin mielenkiintoisen mallinnuksen maailman mittasuhteista saksalaislehden nettisivuilta. Se hahmottaa maailmaa sadan asukkaan kylän kautta. Kuinka monella on kännykkä, kuinka moni on työtön, kuinka moni on pakotettu pakolaiseksi, kuinka moni elää ilman puhdasta vettä jne. Asiaa havainnollistaa selkeä kuvitus ja lyhyet selitykset. Hyvin mielenkiintoisia asioita paljastuu(hetken kestää reilun megan pdf:n latautuessa):

http://zelos.zeit.de/wissen/2009-11/40-infografik-weltdorf.pdf

Täällä aika hyvä käännössivusto saksa-suomi-tarkoitukseen:

http://www.freien-worterbuch.de/ubersetzung/europarat

Tuesday, November 10, 2009

Monikulttuurisuusseminaari Jyväskylässä 10.11.09

Olin tänään seuraamassa Jyväskylän yliopiston etnologia/monikulttuurisuus ja vuorovaikutus-osaamiskeskuksen(!) järjestämää monikulttuurisuusseminaaria. En tiedä, miten tuon keskuksen nimen oikein taivuttaisi. Kertoo kuitenkin omaa kieltään siitä, että mihin niitä verovaroja riittääkään.

Seuraavassa tapahtuman tärkein anti. Yliassistentti Outi Fingerroos juuri mainitulta laitokselta avasi seminaarin esittelemällä laitoksen toimintatarkoitusta lyhyesti. Se on tietenkin ihanien ja harmonisten monikulttuuristen kohtaamisten lisääminen ja tulevaan varautuminen. Hänen jälkeensä puhui Jyväskylän kaupungin yhteysjohtaja Marketta Mäkinen. He molemmat korostivat aiheen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä.

Tilaisuuden juhlapuhujana toimi maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (rkp). Hän nosti ensimmäisenä esiin monikulttuuriset vuorovaikutustaidot ja halusi erotella interkulturaalisuuden ja monikulttuurisuuden käsitteitä toisistaan. Ensimmäinen tarkoittaisi hänen terminologiassaan aktiivista vuorovaikutusta kantaväestön ja maahanmuuttajien kesken. Jälkimmäinen taas tarkoittaisi passiivista rinnakkaiseloa. Myös monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ymmärretään hänen mukaansa usein väärin. Siihen vaikuttaa mm. ihmisten asema työelämässä.

Hän nosti puheessaan esiin joitain kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä yksittäistapauksia, joita ei kyllä saisi laajemmassa kontekstissa yleistää. Tällaisia olivat mm. turvapaikanhakijasta ministeriksi kohonnut Ruandan ex-ulkoministeri. Hän syytti moneen otteeseen suomalaisia ennakkoluuloisiksi ja rasistisiksi, joka hänen mukaansa käy Joensuun malliin kalliiksi. Mitään laajamittaista Joensuu-ilmiötä meillä ei kuitenkaan ole koskaan ollut, eli jälleen yksittäistapaus, jota ei saa yleistää. Koko ajan keppiä tuli suomalaisille ja niiden asenteille.  Näissä tilaisuuksissa mamut ovat kuitenkin aina niitä, jotka kärsivät "suvaitsevaisten" ylemmyydentunnosta, jonka suomalaiset taas kokevat erilaisena vähättelynä.

Suomen Pohjanmaan maakunta ja Ruotsin Smålandin maakunta ovat hyötyneet paljon maahanmuuttajien tuomista innovaatioista. On lähdetty Amerikkaan ja tultu monta kokemusta ja ideaa rikkaampana takaisin. Thors nimitti tätä "kiertomuutoksi", joka on ollut näille alueille siunaus. Tähän mennessä tilaisuus oli jauhanut vanhaa kulunutta kliseemyllyä lopppumattomine "voimavaroineen" ja "rikkauksineen". Siinä mielessä tämä oli jonkinlainen piristysruiske. Jälleen kuitenkin yleistys. Kunpa tuo toimisi kaikkien kulttuuripiirien suuntaan.

Ongelmia ei haluttu hirveästi nähdä. Astrid mainitsi tosin Ruotsin lähiöistä tuttuja ongelmia. Jälleen kerran kuitenkin asioiden vierestä puhuen ja jonkin yksittäisen koulun huippumenestyksen esiin nostaen. Kyseessä oli kai sama koulu, jonka johdossa paljastui epäselvyyksiä. Eikä kauhean pieleen mene, jos veikkaa siellä harrastetun "positiivista syrjintää" isossa mittakaavassa. Uusia lakeja ja linjauksia on tulossa, "jotta emme toistaisi Ruotsin tekemiä virheitä". Sen kun näkisi.

Umayya Abu-Hannan puhe oli paikoin hyytävää kuultavaa, varsinaista kiukuttelua jopa. Täällä on vähän siirtolaisia, termi jota hän muisti johdonmukaisesti ja taitavasti käyttää. Tämä vei kyllä hieman huomiota pois itse tilaisuuden teemasta. Hänen punaisena lankanaan oli joka paikasta löytyvä rasismi, jota vastaan on hyökättävä kaikin mahdollisin ja varmaan mahdottominkin keinoin. Päivän pohjanoteeraukseksi nimeän hänen vertauksensa burqan käyttökiellon ja 10 cm korkojen käytön suhteen. Ei hemmetti sentään.

Abu-Hanna oli tehnyt itsestään testin, jolla hän pystyi selvittämään perimänsä ajassa pitkälle taaksepäin. Hänen mukaansa se kumoaa etnisyyden ja hän kehoitti muitakin tekemään tuommoisen testin. Siksi olikin hieman huvittavaa kuulla niitä lukuisia raivareita syrjinnästä, fasismista, kiintiöistä, tasa-arvosta jne. Kaikki nämä pitäisi hänen mielestään toteuttaa "vallanjaon ja konfliktien" kautta. Siinä sitä aktiivista yhteisoloa ja mukavia uusia tuttavuuksia sitten etsimään. Monet maahanmuuttajia asuttaneet ja ruokkineet valtiot ja sen kansalaiset ovat kuulemma sisäänpäinkääntyneitä. Siihen varmaan sitten kiukuttelu auttaa.

Puheensa lopussa hän tuli paljastaneeksi, ettei ole lukenut ollenkaan Jussi Halla-ahon tekstejä. Tämä olisi kuitenkin olennaista käynnissä olevan keskustelun ymmärtämiseksi, jottei kaikki jäisi vanhojen kaavojen toisteluksi mediasta riippumatta. Paljastaa myös "suvisten" tyypillisen kapeakatseisuuden ja yhden totuuden huutamisen logiikan. Jos tuota sanaa nyt kehtaa käyttää. Myös moitteet "fasististen" puolueiden menestyksestä Euroopassa saivat karvat pystyyn. Jokin syy johtaa aina tuollaiseen, riittäisikö mokuttajien äly millään löytämään tuota syytä?

Lopun "asiantuntijapaneelissa" hymisteltiin lisää ja sukelleltiin lähinnä monikulttuurisuustermistön sameissa vesissä, yhdelle totuudelle nyökytellen. Eläkeläisjärjestön edustaja pääsi sentään hieman sekoittamaan tuota sameaa vettä. Kysymykset vastuun jaosta olivat napakoita ja "asiantuntijoiden" vastaukset odotetun hengettömiä. Valtiohan se laskut lopulta kuittaa, juuri muuta ei Jyväskylän maahanmuuttajapalvelujen johtaja Kati Turtiainen kyennyt sanomaan. Tulijoiden virta Jyäskylästä isompiin kaupunkeihin olisi myös padottava.  Niin, no tulevan väestösuhteen heikennyksen takia pitää tietysti kasvattaa määriä. Jotta maahanmuuttajat pääsevät.. Töihin? Turvapaikanhakijatkin maksavat Thorsin väitteen mukaan veroa. Paneelíssa mentiin röyhkeästi jopa kyselemään suomalaisen sikiön hintaa suomalaisille, eli kuinka kalliiksi suomalaislapsi tulee täysi-ikään mennessä. Ennakoitiin myös Italian kaltaisen krusifiksikonfliktin saapuvan tänne.

Yllättävän vähän tapahtuma keräsi yleisöä, alle sata osallistujaa varmaankin. Toisaalta se on aika sopiva määrä tämmöisen epätieteen esittelylle. Jos jotain ratkaisuntynkää olikin, niin se tietäisi usein rahanmenoa tavikselle ja luultavasti paljon uusia höpövirkoja.

Monday, November 9, 2009

Berliinissä juhlitaan

Saksaa jakanut Berliinin muuri kaatui tai kaadettiin 20 vuotta sitten. Kyseinen seinä jakoi maailman symbolisesti kahtia kapitalismin ja kommunismin välillä. Muurin murtumisen päivä oli riemukas ja toiveiden täyttämä erityisesti itäsaksalaisten kannalta, jotka olivat eläneet umpiossa nimeltään DDR edelliset vuosikymmenet toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Tapahtumaa juhlittiin laajasti ympäri maailmaa ja tämäkin oli yksi tärkeä etappi matkalla kohti Neuvostoliiton ja sitä myöden kommunismin romahdusta. Toki tällä syövällä on vieläkin muutama etäispesäke ympäri maailmaa, tunnetuimpana Pohjois-Korea.

Usein kuvitellaan että toisen maailmansodan päättyminen ja natsi-Saksan tappio olivat lähtökohta siihen parempaan maailmaan, jossa nyt elämme. Tästä on oltava vahvasti eri mieltä. Natsi-Saksan tapahtumat on käsitelty luita ja ytimiä myöten, toisin kuin Neuvostoliiton ja sen vaikutuspiirissä olleiden "kansandemokratioiden" hirvittävät tapahtumat lukemattomine ihmisoikeusloukkauksineen. Kremlin arkistojen aukeamista odotellessa aika käynee piiitkäksi. Ne tapahtumat on kuitenkin joskus käytävä rehellisesti läpi, syyllisiä rangaistava ja kerrottava totuus tuleville sukupolville.

Esimerkiksi DDR:ssä toimi laaja ilmiantajien verkosto, josta kertoo realistisen oloisen tarinan parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 2006 voittanut "Muiden elämä". DDR:n palveluksessa toimi satoja tuhansia "epävirallisia avustajia", jotka kertoivat Stasille auliisti tietojaan kotimaidensa poliittisista tapahtumista. Aatteen hyväksi, tietysti. Suomalaisista päättäjistä on olemassa ns. Tiitisen lista, josta selviäisi suomalaisten avustajien nimet. Kuten tiedämme, niin lista on lähes valtiosalaisuus. Se sisältää maanpetturien nimet. Monet heistä lienevät yhä aktiivisia poliittisia toimijoita.

Tällaista surkeutta ei toivottavasti Saksan enää tarvitse kokea, se on ollut muutenkin varsin hajanainen kansakunta koko olemassaolonsa ajan. Hirveän vahvaa kansallistunnetta ei ole päässyt syntymään. Kuitenkin natsi-Saksan ja sitä seuranneen kahtiajaon osuminen samaan syssyyn on nähtävä kohtuuttomana epäonnena. Jotain kai tehtiin oikeinkin, sillä joidenkin mielipidetutkimusten mukaan moni entisen Itä-Saksan puolella asuvista kaipaa menneitä aikoja takaisin. Nykyään Saksan haasteet ovat jossain muualla. Niistä myöhemmin lisää.

Onnittelut vielä kerran yhdistyneelle Berliinille! Jos (n)ostalgiaa haluat kokea, niin Berliinissä saa mainioita kävellen tehtäviä opastuksia kaupungin tärkeimpiin kohteisiin. Siinä näkee paljon enemmän kuin jonkin bussin kyydissä ja voi tarvittaessa kysäistä lisätietojakin. Opastus on lähtökohtaisesti ilmainen ja "tippi" perustuu vapaaehtoisuuteen. Silti tuollaisesta maksaa enemmän kuin mielellään 10-20 euroa.

Sunday, November 8, 2009

Monikulttuurinen Ruotsi

Eilisessä raportissani kerroin, että Suomessa aletaan olla selvillä Ruotsin kohtaamista ongelmista monikulttuurisen yhteiskunnan luomisessa. Käsittelin aihetta myös aiemmin. Täällä oululaisen kaupunginvaltuutetun Olli Immosen (ps.) eri lähteiden ja tilastojen pohjalta tulkitsemia näkemyksiä asiasta:

http://immonen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/06/monikulttuurinen-ruotsi-osa-1/

Muutama poiminta, vaikka koko tekstinkin voisi tähän sellaisenaan liittää:

Ruotsissa nykyisin 17 prosenttia alle 18 vuotiaista lapsista on joko syntynyt ulkomailla tai syntynyt ulkomailla syntyneille vanhemmille. Lähde

Ruotsin sosiaalihallituksen tilastot kertovat, että vuoden 2008 sosiaalituen kokonaissummasta (9,5 miljardia kruunua) 64 prosenttia maksettiin maahanmuuttajille. Tämä osuus on paljon, kun otetaan huomioon, että Ruotsissa asukkaista vajaa 14 prosenttia on ulkomailla syntyneitä.
Tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työttömyys on Ruotsissa todella korkealla. Esimerkiksi 48 000 asukkaan Borlängessa Taalainmaalla asuu arviolta 1000 somalia. Heistä vain 10 prosenttia käy töissä. Myöskään yrittäjinä somaleita ei näy. Paikallisen yrittäjäyhdistyksen edustaja Maria Ines Ribeiro de San Juan mukaan tähän on kaksi syytä: kielitaidon puute ja korkojen maksun kieltävä sharia-laki. 
Ruotsalaiset terrorismin tutkijat sanovat, että Rosengårdin lähiö on radikalisoitunut huomattavasti viiden viime vuoden aikana. Rosengård ei ole suinkaan ainoa paikka Ruotsissa, missä monikulttuurisuus tekee tuhojaan. Vastaavia ongelmia on muun muassa Falkenbergissa, Herrgårdenissa ja monissa muissa paikoissa.

 Kaikkien muiden Länsi-Euroopan maiden tavoin myös Ruotsin integraatiopolitiikka on epäonnistunut. Näin kertovat muun muassa tilastokeskuksen uusimmat tilastot joiden mukaan maahanmuuttajat keskittyvät samoille alueille.
Ruotsissa turvapaikanhakijoiden tulva on paisunut yli äyräiden, ja monet kunnat eivät enää selviä tulijoiden kanssa.
Monikulttuurisuuden myötä myös sananvapautta on alettu rajoittaa Ruotsissa. 
Ruotsidemokraatit on noussut Ruotsin neljänneksi suosituimmaksi puolueeksi. Syitä suosion nousuun ei tarvitse kauaa miettiä, kun otetaan huomioon, että Ruotsidemokraatit on ainoana puolueena Ruotsissa ottanut voimakkaasti kantaa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmiin.

Tämä ei ollut suinkaan kaiken kattava katsaus länsinaapurimme nykytilaan, siitä kertoo Immosen blogin otsikkokin.
 









Saturday, November 7, 2009

Kuka, mitä, häh? - Minä ja uussuomalaiset -seminaari la 7.11.09

Olin paikalla, raporttini tapahtumasta:

Kansanedustaja Tarja Filatov avasi tilaisuuden. Hän peräänkuulutti aktiivisen keskustelun tarvetta ja pyysi näkemään myös ihmiset numeroiden takana. Vuonna 2030 arvioidaan hänen mukaansa täällä olevan noin 500000 maahanmuuttajaa. Hän tunnusti että järjestelmä on luotu lähinnä humanitäärisen maahanmuuton ympärille. Sen lisäksi hän nosti esiin hiljaisen rasismin,  työnantajien ennakkoluulot ja laman kiristävän vaikutuksen asenneilmastoon. Toisaalta hän otti esiin sen, että maahantulijoiden oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksista pitää kertoa.

Kanslianeuvos Risto Laakkonen taustoitti aihetta pidemmältä ajanjaksolta. Hänen pääpointtinsa oli että Suomi on ollut tähän mennessä "sulkeutunut" oikeastaan vain toisen maailmansodan päättymisen ja 1990-luvun alun välisen ajan. Tuli mainittua kaikki klassikot Sinebrykoffista alkaen, sitten tuoreemmasta päästä mm. Chilen venepakolaiset. Hän myönsi toisaalta, että Suomi on toistamassa Ruotsin virheet ja on jättänyt mamujen potentiaalin hyödyntämättä. Esimerkiksi hän tarjosi akateemisen bussikuskin. Tilannetta korjattaisiin lähinnä resurssien lisäyksellä, uskontojen välisellä dialogilla ja erilaisen järjestetyn yhteistoiminnan avulla.

Euroedustaja Liisa Jaakonsaari vaati myönteisen keskustelun sallimista ilman kukkahattutäti-leiman lätkäisyä. Hän väitti rajavalvonnan kiristämisen lisäävän ihmiskauppaa ja pimeän työn teettämistä. Mielenkiintoinen tilastotieto viime vuodelta: Länsimaista lähetettiin kehitysmaihin rahalähetyksiä viime vuonna yhteensä 328 miljardia euron verran. Tämä oli kolme kertaa enemmän kuin OECD-maiden kehitysapu yhteensä! Väestökehityksen korjaamiseen (1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta vuonna 2020) ja laittoman maahanmuuton kitkemiseen pitää kuitenkin panostaa.

Näyttelijä Tuija Piepponen esitti mielenkiintoisen, hyväntuulisen ja humoristisen näkökulmansa. Hän on naimisissa eritrealaissyntyisen miehen kanssa ja on ajautunut monenlaisiin hassuihin tilanteisiin hänen kanssaan. Kuten solariumissa, jossa hänen mieheltään kysyttiin kauhistuneena: "Herrajestas, olikos se laite kutosella?" Hän korosti yhdessä tekemistä, kohtaamisia, huumoria, rasistikorttia oikeastaan ollenkaan heiluttamatta.

Euroedustaja Mitro Repo mainitsi aluksi nykydiskurssin tuoreimmat esiintulijat kuten Timo Vihavaisen ja Anja Snellmanin ja mainitsi heidän mielipiteistään neutraaliin sävyyn. Hän nosti kotouttamisen käsitteen esiin ja toivoi suomalaiselta vastaantuloa ja sopeutumista. Lisäksi on otettava paremmin huomioon tulijoiden heterogeenisuus ja lähtökohdat. Hän piti tiedemaailman suhtautumista asiaan erityisen hyvänä, kansalaisia on kuulemma vielä "kypsyteltävä". Mahdollisuudet ovat Revon mielestä huomattavasti uhkia suuremmat, hän jopa maalaili maahanmuuton nostamista Suomen ykkösbrändiksi! Tätä hän ei kuitenkaan oikein mitenkään konkreettisemmin avannut. Mainitsi vielä että ei ole pakotietä kansainvaellukselta ja Jyrki Kataisen aiemmin esittämä 1,8 miljoonan maahanmuuttajan vuoteen 2020 mennessä tuli mainittua.

Ranbir Sodhi eli Intian Punjabista Suomeen 20 vuotta sitten saapunut ravintolayrittäjä. Hänellä on kauppatieteiden maisterin tutkinto mutta se ei avannut uraa täällä. Mainitsi valittaneensa vähemmistövaltuutetulle jatkoaikahakemuksensa tultua hylätyksi, koska hänen mielestään muille vastaavantasoisille suomalaisyrittäjille semmoinen myönnettiin. Ennakkoluulot ovat hänen mielestään yhä yleisiä ja hän tervehtii yhdenvertaisuuslain muutoksia ilolla. Erityisesti hän kaipaisi lisää kielikoulutusta, tulkkipalveluja ja omakielistä opetusta. Suomalaisten piirit ovat sulkeutuneet ja niihin on vaikea päästä sisään. Esimerkiksi jonkinlainen ystävätoiminta voisi olla hänen mielestään hyvä ajatus. Konkreettiseksi esimerkiksi hän heitti vielä sairaanhoitajien kouluttamisen Vantaan tarpeisiin Intiassa. Siis se voisi olla tulevaisuudessa mahdollista.

Lopuksi yleisöllä oli tilaisuus esittää kysymyksiä ja panelistit vastasivat joihinkin kysymyksiin ja esittivät yhteenvedon. Monia kriittisiäkin ääniä kuultiin, jolloin yleisössä syntyi huomattavaa kohinaa. Yksi, jonka tarkoitusperistä en oikein päässyt perille, poistui näyttävästi kesken tilaisuuden. Kysymyksiä esitettiin kerjäläisten tilanteesta, johon Jaakonsaari totesi, että painostusta on lisätty EU:ssa Romaniaa kohtaan. Pakolaisten tilannetta Punavuoressa verrattiin kansaneläkkeen varassa elävän tilanteeseen.

Laakkoselta kysyttiin Ruotsin tilanteesta tarkemmin ja hän selitti hyviksi puoliksi hyvän kieli-ja yhteiskuntaopetuksen, Suomea reilumman asuntopolitiikan ja positiivisen syrjinnän eri muodoissaan sekä kunnallisen äänioikeuden. Miinuksena sitten ghettoutuminen ja sosiaalisten kontaktien vähyys sekä valtaväestön että eri maahanmuuttajaväestöjen välillä. Mitään vastausta ei kuulunut siihen, että miten nämä olisivat täällä vältettävissä.

Mervi Virtanen totesi ulkomaalaisväestömme lukumäärän olevan edelleen vähäisen. Lisäksi monia ohjelmia ja lakimuutoksia on tulossa, jotka parantaisivat tilannetta, mm. kotouttamis- ja ulkomaalaislain muutokset.

Loppupuheenvuoroissaan Repo nosti esiin vielä positiivisemman asennoitumisen, Laakkonen korosti maahanmuuttajien tuontia julkiseen sanaan kuten lehtiin ja televisioon, Sodhi humanitaarisen ja työperäisen maahanmuuton erillään käsittelyä, Piepponen lähimmäisenrakkautta ja Jaakonsaari toi vielä esiin Tukholman sopimuksen, jonka myötä EU-alueen käytännöt yhtenäistyvät vuonna 2012. Lisäksi työvoiman hyväksikäyttöä pitää ehkäistä.

Oli siellä siis paljon asiaa. Useimmat panelistit tunnustivat ongelmien olemassaolon mutta mitenkään loppuun vietyjä ehkäisykeinoja ei löytynyt vaan niin tuttuja resurssien lisäystarpeita korostettiin.

Thursday, November 5, 2009

Belgia: Erään kansakunnan kuolema

Seuraavassa, raflaavasti nimetyssä Youtube-pätkässä belgialaispoliisit kertovat rehellisesti Brysselin arjesta. Asiaa lähestytään haastattelujen kautta. Se kertoo paljon siitä todellisuudesta, jota meille ei kerrota.  Haastateltavat kommentoivat Belgian mahdollisuuksista selvitä tulevaisuudessa tiettyjen etnisten ryhmien päästessä yhä enemmän niskan päälle. Puhetta on mm. no-go-alueista ja virkavallan turhautumisesta tilanteeseen. Kesto n. 5 min, tekstitys englanniksi.

http://www.youtube.com/watch?v=bWTtMDI7GJU&feature=player_embedded#

Wednesday, November 4, 2009

Turkkilaiset pitävät kielikursseja epäreiluina

Saksassa on ollut kaksi vuotta voimassa käytäntö, jonka mukaan turkkilaisten pitää osoittaa saksankielen taitonsa päästäkseen aviopuolisonsa luokse Saksaan. Pakollisia kursseja on vähän tarjolla, lisäksi ne kestävät kauan ja maksavat paljon. Joillekin tämä muodostuu ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Monet turkkilaiset kysyvätkin oikeudenmukaisuuden perään.

Nuoret turkkilaiset puhelevat saksaa vanhassa rakennuksessa Istanbulissa. Kukaan heistä ei ole siellä vapaaehtoisesti, vaan he ovat siellä Saksan valtion pakottamana. Kaksi vuotta on ollut voimassa sääntä, joka määrää aviopuolison luokse haluavan osoittamaan avioliittotodistuksen lisäksi myös saksankielen taitonsa.
Asiat sujuisivat mutkattomasti, mikäli kaikki olisivat erään haastateltavan kaltaisia. Hän vastaa ja kertoo itseensä luottaen:"Olen täällä, koska mieheni asuu Saksassa. Myöhemmin haluan päästä töihin. Olen ammatiltani tietokoneinsinööri". No hitsi, jopas ovat hyviä nämä Istanbulin Goethe-instituutin kurssit.
Tottakai, hänen kaltaisensa kuuluisi Saksassa eliittiin ilman tätä kurssiakin, sillä hän sopeutuisi saksalaiseen elämänmenoon kyllä.

Ömer Orhan samalta kurssilta on sen sijaan toisenlainen tapaus. Hän tuskin ymmärtää kysymyksiä, vastaamisesta puhumattakaan. "Minun vaimoni Saksa", saa hän viimein sanotuksi.
"Onnistuitte sitten löytämään luokan priimuksen ja hännänhuipun, sanoo duracellpupu nimeltään Hülya Bilen.
Yksi hänen opetusmetodeistaan on oppilaiden kanssa laulaminen ja tanssiminen. Se tekee kuulemma miehistä epävarmempia. Jotkut koittavat hetkeksi kadota vessaan mutta turhaan, yhä edelleen sama tanssimeno jatkuu.

Vaikka kouluttajat yrittävät luoda rentouttavaa ilmapiiriä, se ei silti aina auta. Monille se muodostuu niin hankalaksi, että he kyseenalaistavat toiminnan ja kysyvät oikeudenmukaisuuden perään. Kurssin jälkeen pitää osata muutakin kuin saksaa. Kursseja tarjotaan pääosin vain Istanbulissa ja Ankarassa. Ne kestävät kolme kuukautta ja maksavat paikallisiin keskiansioihin nähden suhteellisen paljon eli 500 euroa. Mikään ei takaa onnistumista. Kurssin jälkeen kielitaito tarkistetaan vielä konsulaatissa. Jotkut ovat kärähtäneet tässä vaiheessa, joutuneet palaamaan takaisin ja he eivät näin ollen ole päässeet tavoitteeseensa.

Joidenkin kohdalla tämä prosessi pitää käydä läpi useampaakin kertaa. Erityisen haastavaa ja turhauttavaakin se on kauempana maakunnissa asuvilla. Heidän pitää kuitenkin etsiä asunto ja työtä opiskelupaikkakunniltaan. Monet puhuvatkin integraation sijasta erottelukurssista, jonka tarkoituksena on heidän mukaansa estää liian monen pääsy Saksaan.

Jopa itse instituutissa on keskusteltu kursseista ja niiden moraalisista arvotuksista. "Jotkut näkevät tämän asian niin", sanoo Erika Broschek laitoksen johdosta. Kurssien jälkeen osanottajat kuitenkin tunnustavat hänen mukaansa kurssin hyödyllisyyden. Se on iso sijoitus, mutta se kannattaa nähdä ennemmin sijoituksena tulevaisuuteen. Instituutti pyrkii myös helpottamaan hakijoiden urakkaa, he mm. järjestävät testejä pienemmilläkin paikkakunnilla. Näin ei tarvitsee matkustaa pitkiä matkoja ja rahaa säästyy. Testeihin voi valmistautua omissakin oloissa.

Kurssien vetäjät kertovat kokemistaan yllätyksistä. Heidän mukaansa tämä testi on eräs keino paeta pakkoavioliittoa. Eräskin tyttö saapui kurssille säännöllisesti miehen tuomana mutta eräänä päivänä hän ei enää ilmestynyt paikalle. Toinen erinomaisen hyvänä pidetty opiskelija taas palautti tyhjän koepaperin. Kaikilla on omat syynsä ja motiivinsa tehdä kenties toisin kuin perheen taholta määrätty on.

Opiskelijat ovat loppujen lopuksi tyytyväisiä kurssien antiin. Se auttaa harkitsemaan vielä kerran ennen maasta pois muuttamista. Nykyisin yhdeksän kymmenestä läpäiseen kurssin. Konsulaatin edustajan mukaan konsulaatin testiä ei kannata liikaa jännätä.

18-vuotias Dilan Erkan on menossa aviomiehensä luo Bremeniin, Saksaan. Tämän hän ilmaisee turkiksi, hän pääsi juuri niukasti läpi testistä. Selcuk Civanin mielestä kurssi oli hyvä, vaikkakin kallis. Perhe auttoi häntä kaikessa, jopa morsiamen etsinnässä. Kolmannen osallistujan mielestä kurssi oli myös kaikin puolin hyödyllinen. Hän selostaa vielä turkiksi, että hänen mielestään kurssi voisi olla halvempi ja samalla laadukkaampi sekä kestää pidempään.

Meikäläisen vapaa suomennos. Alkuperäinen artikkeli täällä. Oli oikein mielenkiintoista lukea tuollaisesta käytännöstä, tuossa olisi sovellettavaa meillekin.

Tuesday, November 3, 2009

Muutos 2011 vaatii sisäministeri Anne Holmlundin eroa

Muutos 2011 katsoo, että Anne Holmlund on toimintansa ja kytköstensä perusteella sopimaton sisäministeriksi ja vaatii hänen eroaan.

Puheessaan 28.10.2009 Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä Espoon Korpilammella Holmlund totesi: ”Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy.”

Maahanmuuttovastaisuus on poliittinen näkemys ja mielipide muiden joukossa. Virallisen maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei ole laitonta. Poliisilla ei ole syytä vähentää maahanmuuton vastustusta tai ottaa maahanmuuttopolitiikkaan mitään kantaa. Sisäministerin kannanotto, että poliisin tulisi aktiivisesti pyrkiä vähentämään maahanmuuttovastaisuutta, on verrattavissa siihen, että puolustusministeri haluaisi sotilaat kaduille kitkemään Nato-vastaisuutta.

Holmlundin lausuntoa ei voida pitää sekaannuksena, vaan sama sisäministeriön linjanveto näkyy muuallakin. Muun muassa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että rasistisiksi rikoksiksi luokiteltujen epäiltyjen rikosten lukumäärä on saatava kasvuun. Sisäministeriö on siis kehottanut poliisia löytämään rasismia vaikka väkisin. Nyt Holmlund antoi rivien välissä poliisipäällystölle kehotuksen soveltaa ensi maaliskuussa käyttöön otettavaa internetin ilmiantojärjestelmää ja tekeillä olevaa nettisensuurilakia raskaimman mukaan.

Sisäasiainministeri haluaa selvästi valjastaa poliisin tukemaan hallituksen humanitaarista maahanmuuttoa lisäävää poliittista linjaa. Nykyisessä tilanteessa ministerin ja poliisin keskeisen haasteen pitäisi olla turvapaikkahakemusten käsittelyaikojen lyhentäminen, ei nousevan opposition vaientaminen. Sisäministeri Holmlundin toiminta on sitäkin raskauttavampaa, koska hänen veljensä Ilkka Holmlund on mukana turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten perustamiseen liittyvässä liiketoiminnassa. Tämän liiketoiminnan taloudellinen menestys on täysin riippuvainen siitä, että turvapaikanhakijoiden tulva Suomeen säilyy nykyisellään tai jopa kasvaa. MTV3:n mukaan sisäministeri Anne Holmlund on todennut, että hänellä on veljensä kanssa yhteisiä liiketoimia, mutta ei vastaanottokeskusten osalta. Jääviysongelma on siitä huolimatta selvä.

Muutos 2011 ry – Förändring 2011 rf