POLIITTISEN KORREKTIUDEN KUKKASIA- KIRJOITUKSIA SANANVAPAUDESTA

KIRJASTA:

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta esittelee joitakin ilmaisuvapauden loukkauksia ja kuvaa niiden kautta tarkemmin ”poliittisen korrektiuden” monenlaisia vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla. Useimmat kirjan esimerkit ovat Saksasta ja Britanniasta mutta osataan sitä muuallakin. Kirja kertoo tarkemmin, että keitä halutaan erityisesti suojella ja minkä takia.

KIRJOITTAJASTA:

Mika Sankari on 33- vuotias yhteiskuntakriitikko Hartolasta. Hän on kiinnostunut erityisesti väestötieteeseen ja sananvapauteen liittyvistä ilmiöistä. Mika on opiskellut mm. aluetiedettä Vaasan yliopistossa ja saksan kieltä ja kulttuuria Münchenin Ludwig-Maximilians-Universitätissä. Aika kuluu kirjoittamisen lisäksi keikkatöiden, lukemisen, tenniksen ja uinnin merkeissä.

KIRJAA SAATAVILLA HINTAAN 10 €/KPL


TILAUKSET mika.sankari at gmail.com tai 0405640750

UUTUUS NRO 1: KÄÄNNÖSPALVELU PÄIVYSTYSPERIAATTEELLA

Toiminta-ajatus: Ota yhteyttä minuun ja toimita tekstisi, niin saat sen takaisin suomennettuna jopa samana päivänä! Käännettävät kielet ovat saksa, englanti ja ruotsi. Veloitus 30 euroa/ sivu, 1 snt/suomenkielinen sana tai erikseen sovittava korvaus toimeksiannon perusteella. Erikoisalojani ovat yhteiskunnallinen , urheiluun ja ravintolatoimintaan liittyvä sekä kaupallinen sanasto.


UUTUUS NRO 2: KÄÄNNÖSPALVELU KESTOTILAUS-PERIAATTEELLA


Toiminta-ajatus: Haluaisitko syventää jonkin tietyn alan osaamistasi ja tiedät siihen liittyvän nettisivuston julkaisevan aiheesta uutisia? Ja kaipaisit jonkun kääntämään ne selvälle suomenkielelle? Esimerkkinä voidaan ajatella erilaisia ajankohtaisjulkaisuja saksalaisilla sivustoilla. Hinnoittelu menisi esimerkiksi seuraavasti: 5 euroa/uutinen tai kuukausitilaus(sis. 4 juttua) 15 euroa. Lisähintä 3 euroa uutista kohti.Tai sopimuksen mukaan.

Thursday, March 25, 2010

Miten maahanmuuttopolitiikkaa tulisi muuttaa, osa 2

1)Tanskalaismallin mukaisesti muuttoapua sellaisille ihmisille, jotka joutuvat pakenemaan vainoa kodeistaan.
2)Tiettyjen käsitteiden uudelleen nimeäminen. Hollannissa on malli, jossa poliisin asiantuntijat puhuvat kunniamurhien teosta islamisen kulttuuripiirin ihmisille itsemurhaan verrattavissa olevana, häpeällisenä tekona.
3)Belgiassa on käytetty sellaista mallia, jossa vankeustuomion joutuisi istumaan karkotettuna kotimaassaan. Lisäisikö se kunnioitusta lakeja kohtaan?
4)Sellaisten muslimijohtajien karkoittaminen, jotka syyllistyvät seksuaalista väkivaltaa ja naisten alistamista ihannoiviin puheisiin.
5)Sharia- tuomioistuinten lakkauttaminen, tarvittaessa tulee kyseeseen jopa tuomareiden karkoitus. Eurooppaan ei voi rakentaa rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä.
6)Polygamian eli moniavioisuuden kielto voimaan koko EU:n alueelle. Rinnakkaisavioliittojen mitätöiminen, rangaistukset lainsäädännön mukaan.
7)Islamin apartheidin lopettaminen jyrkin toimenpitein, seksistisen erottelun kieltäminen.
8)Karkotuksella uhkaaminen tai karkottaminen, jos suvaitaan ehdottaa väkivaltaisia toimenpiteitä vääräuskoisia kohtaan poliittisen menestyksen pönkittämiseksi. Tällaiseen ovat yllättävän monet valmiita. Niiden maastapoistaminen, jotka ovat tukeneet tai tukevat terrorismia tai valtiota vastustavia järjestöjä.
9)Ulkonaliikkumis- ja kokoontumiskieltoja maahanmuuttajajengeille. Näille voidaan määritellä tietyt aika- ja aluerajoitukset.
10)Rankemmat rangaistukset poliisia ja muita pelastusviranomaisia kohtaan suunnatuista hyökkäyksistä.
11)Ghettojen synty pyrittävä estämään kaupunkisuunnitteluun liittyvillä toimenpiteillä. Vanhempi väestö voisi hoitaa nuorten valvontaa julkisessa tiloissa vapaaehtoispohjalta. Näin tapahtuu Hollannin Ede/Gerderlandissa.
12)Muslimeille pyhitetyt hautausmaat eivät saa syntyä siten, että alta puhdistetaan pois entinen kristittyjen hautausmaa, vaan ne olisi perustettava pakon edessä kokonaan uuteen paikkaan.
13)Erityishuomiota sairaaloiden hygieniasääntöihin.
14)Islamilaisen sharia- lain mukaisen pankkitoiminnan kieltäminen.
15)Turkin ja EU:n välisten jäsenyysneuvotteluiden lopettaminen välittömästi. Turkin pitää ehdottomasti saada ensin kuntoon naisten tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin, todelliseen uskonnonvapauteen ja erilaisten vähemmistöjen syrjintään sekä talouteen ja hallintoon liittyvät ongelmansa. Maan olisi hankkiuduttava eroon sellaisista neuvottelutahoista, jotka ovat tekemisissä terrorismin kanssa ja levittävät radikaalia islamin tulkintaa. Pitäisi vaatia kärsimyskorvausten maksamista niille vainotuille, jotka ovat joutuneet pakenemaan Turkista.
16)Sellaisten islamilaisen kulttuuripiirin edustajien vilpitön tukeminen, jotka yrittävät tosissaan modernisoida islamia. Tällaisia tiedemiehiä ja älykköjä onneksi löytyy. Niin kauan kuin islamilainen maailma loukkaa törkeästi vääräuskoisten ihmisoikeuksia, ei kauhean hedelmällistä vuoropuhelua kannata odottaa.
17)Jos sopeutuminen ei ala millään sujua, niin voisi ottaa käyttöön tarveharkintaisen ”paluurahan” kotimatkaa varten. Australian hallitus kehotti aikoinaan julkisesti sellaisia maahanmuuttajia lähtemään maasta, jotka eivät halunneet integroitua. Ainakin Ranska ja Espanja ja Tanska ovat soveltaneet tätä vähäisessä määrin.

Länsimaisen kulttuurin nostaminen uudelleen entiseen arvoonsa. Islamisaation edistyminen ei olisi ollut mahdollista ilman länsimaisen arvotyhjiön syntymistä. Niiden olisi syytä kokea pikainen renessanssi, ennen kuin on liian myöhäistä. Pahimpia esimerkkejä ovat joulujuhlien peruutukset ja niiden korvaaminen monikulttuurin säännöin. Lapsille pitää opettaa ensisijaisesti oman kulttuurimme normeja eikä valistaa heitä islamin uskonnosta muuta kuin esimerkisi em. islamtietouden merkeissä. Vain sellaiset ihmiset, jotka ovat ylpeitä ja tietoisia omista juuristaan, voivat torjua tehokkaasti uuden kulttuurin liian tehokasta lähetystyötä. Hyödyn tulisi olla molemminpuolista, muslimeillekin voisi opettaa vaatimattomuden olevan hyveen.

Nämä edellä esitellyt toimenpiteet ovat toteutettavissa lain sallimissa puitteissa mutta onhan ymmärrettävää, että ne saattavat tuntua monien mielestä syrjiviltä ja loukkaavilta muslimeja kohtaan. Vieläkö meidän olisi kuitenkin annettava lisää myönnytyksiä heille heidän toiveidensa mukaan?

Esimerkiksi Irakissa, Turkissa, Algeriassa, Egyptissä ja Nigeriassa ovat kristittyjen ja muslimien välit olleet pitkään kireät. Kristittyjen asema on hankala monissa maissa. He eivät saa helposti lupia kirkon rakentamiseen ja työelämässä edistyminenkin on syrjinnän takia vaikeaa. Tänä vuonna Egyptin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja ilmoitti ottavansa joukkueeseen vain muslimeja.

Islamilaisessa maailmassa tapahtunut kehitys todistaa, että kehitystä ei ole paljon tapahtunut satoihin vuosiin. Itse asiassa kirkkojen ja luostarien tuhoaminen tai rakennuskiellot ovat vain lisääntyneet aikojen saatossa. Eurooppaan siirtyneet muslimit eivät näe tapahtuneessa kehityksessä sinänsä mitään epänormaalia. Ne ylittävät uutiskynnyksen silloin, kun yhteenotot vaativat tarpeeksi monta kuolonuhria.

Oletteko kuulleet minkään muslimijärjestön ottavan kantaa ihmisoikeusloukkauksia vastaan siinä tapauksessa, että ne kohdistuvat ei- muslimeihin, esimerkiksi Egyptin koptikristyihin? Entä ovatko he järjestäneet sellaisia mielenosoituksia, joissa muslimien taholta tuomitaan ja vaaditaan väkivaltaisuuksien ja muun ongelmakäyttäytymisen saamista kuriin? He eivät valitettavasti uskalla sitä tehdä, vaan katsovat poispäin ja välttelevät vaikeaa aihetta. Näiden ehdotusten pohjalta voisi miettiä, että kuinka rakentaa tulevaisuudessa aito luottamus eri intressiryhmien välille ja kuinka toimia rakentavassa yhteistyössä ongelmien ratkaisemiseksi.

Wednesday, March 24, 2010

Miten maahanmuuttopolitiikkaa tulisi muuttaa, osa 1


Useimmat maahanmuuttajat ovat integroituneet Suomeen tähän mennessä hyvin. Tataarit ovat yksi perinteinen ryhmä, joka on aikojen saatossa oppinut hyvin maan tavoille, samoin oli 70- luvulla esimerkiksi chileläisten kanssa, myös intialaiset, vietnamilaiset, thaimaalaiset, venäläiset, amerikkalaiset ja monet muut ovat hiljalleen värittäneet katukuvaamme. Keneltäkään integroituminen ei suju käden käänteessä, vaan ihminen käy ensin kulttuurisokin vaiheita läpi. Kunkin ryhmän kohdalle on sattunut yksittäisiä ongelmatapauksia, joista on herkästi leimattu koko ryhmää. Silloin on todella ollut kysymys valtaosin yksittäistapauksista. Mikäli asiat menisivät aina näin, niin tätäkään kirjoitusta ei olisi tarvinnut kirjoittaa ollenkaan, sillä maahanmuuttohan olisi silloin menestystarinaa, josta ei tarvitsisi sen isommin metelöidä eikä se nostattaisi kuumia tunteita. Maahanmuuttokritiikki pohjautuu kuitenkin paljolti järkeen eikä siinä ole kyse rasismista. 

Mediassa kerrotun perusteella pitää suunnitella tarkoin, että mitä maahanmuuttopolitiikassa olisi otettava huomioon joidenkin kulttuuripiirien alueelta tulevan maahanmuuton suunnittelussa, koska se ei näytä nykyisin luonnistuvan kovinkaan hyvin. Tämä näkyy mm. yliedustuksena rikollisuudessa, epäonnistumisina, alhaisena koulutustasona ja sopeutumisvaikeuksina. Tämän tabun kohdalla padot ovat onneksi alkaneet murtua Suomessa, monet asiantuntijat ovat nostaneet kissan pöydälle ja median on ollut vähitellen pakko ruveta kertomaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ainakin välillä, pääteesi on toki edelleen multikultin edistäminen. Padot ovat murtumassa, mutta pitää muistaa, että monikulttuurin puolustajilla on vielä hallussaan yliedustus tiedotusvälineissä, julkisessa hallinnossa, (korkea)kouluissa jne. 

Mitä siis olisi tehtävissä? Seuraavassa muutamia ehdotuksia ( SOS Abendland, Ulfkotte 2008: 367-74):


  1. Suvaitsevaisuuspolitiikan lopettaminen. Olemme nähneet esimerkkien avulla, kuinka länsimaiden moniarvoinen, avoin ja paljon suvaitseva toimintakulttuuri (erityisesti) islamin hyväksi seurauksia tarkkaan ajattelematta voi päättyä ennen pitkää huonosti. Saksalainen Wilhelm Busch totesi aikoinaan, että ”suvaitsevaisuus on sinänsä hyvä juttu, mutta se ei ole hyväksi suvaitsemattomia kohtaan”. Kansalaiset pitäisi nyt saada ajattelemaan näitä asioita johdonmukaisesti, kohtaamaan mahdollisia seurauksia ja miettimään ratkaisuja niiden varalle. Eurooppalaisten tulisi pysyä vastedes tiukkoina ja kieltäytyä antamasta liikoja erityisoikeuksia muslimeille. Nämä pitäisi perua ehdoitta siksi, että tällöin pääsisimme tilanteeseen, jossa ihmiset olisivat oikeasti tasa-arvoisia lain edessä yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin.

  2. Valtioiden harjoittaman maahanmuuttopolitiikan täyskäännös. Turvapaikan hakeminen tehtävä hankalaksi, toisaalta luotava kannustimia ulkomailla olevien omien kansalaisten takaisinpaluun helpottamiseksi. Kiintiöpakolaisten määrä voisi jopa nousta mutta muuten erittäin tiukka, valikoiva maahanmuuttopolitiikka jatkossa.

  3. Kaiken maailman ”uskontojen välisen dialogin” vähentäminen. Tämä on sievä kiertoilmaus islamin todellisten tarkoitusperien peittelyyn. Tarvitseeko usein käydä dialogia juutalaisten, hindujen, buddhien, sintolaisten, ylipäätään muiden uskontojen kanssa?

  4. Profeetta Muhammedin ihannointi tehtävä rangaistavaksi. Hän oli mies, joka oli mm. vastuussa 600 juutalaisen joukkomurhasta. (ks. myös Robert Spencer/Totuus Muhammedista-maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta).  Koraanin ja siihen liittyvien hadithien (ainakin osittainen) kriminalisointi, erilaisten liian radikaalien tekstien kieltäminen ja niiden kieltäminen alaikäisiltä. Mainontakielto, ei saataville vähittäiskauppaan. Näitä tuotteita markkinoitaessa ne olisi varustettava varoitustekstein, tyyliin ”Islam tarkoittaa syrjintää”, ”Islam vastustaa demokratiaa” ja ”Ei-muslimit ovat muslimien mielestä toisen luokan kansalaisia”. Niiden moskeijoiden toiminnan ja rahoituksen lopettaminen, joissa yllytetään toimintaan vääräuskoisia vastaan. Nämä rakennukset omistettaisiin jatkossa islamin uhrien merkeissä toimintaa pyörittäville tahoille. Sellaisten rakennusten tehotarkastukset ja (tarvittaessa) sulkemiset, joissa pyöritetään näennäisesti salonkikelpoista toimintaa mutta joissa oikeasti harjoitetaan rikollisuutta. Sellaisten islamin nimissä vietettävien juhlien ja tapojen kriminalisointi, joista voi aiheutua hengenvaaraa.

  5. Euroopassa sijaitsevien koraanikoulujen sulkeminen, koska niissä opetetaan länsimaisiin arvoihin yhteensopimattomia käytöstapoja. Sen lisäksi ihmiskäsitys, sharia- laki, demokratiakäsitys ja perustuslaki ovat ristiriidassa arvojemme kanssa. Nykyisiin kouluihin tulisi tilalle uusi pakollinen oppiaine eli islamtietous. Siinä opettajat kertoisivat (mahdollisesti yhteistyössä ex-muslimien kanssa) islamin uskontoon liittyvistä varjopuolistakin, kuten naisten ja homojen syrjimisestä ja alistamisesta, juutalaisten ja kristinuskoisten vainoista muslimimaissa, islamin uskonnon idean perustavanlaatuista erosta länsimaiseen demokratia- ajatteluun verrattuna. Lukujärjestysten uudelleentyöstäminen, rehellistä historian opetusta, kuten lisää tietoa turkkilaisten suorittamasta armenialaisten kansanmurhasta, Sudanin kansanmurhasta, Egyptin koptikristittyjen asemasta, tietoa muslimijohtajien yhteistyöstä natsien kanssa ja 17 miljoonaa uhria vaatineesta arabialaisten harjoittamasta orjakaupasta. Euroopan- laajuisen ”islamobiili”- verkoston pystyttäminen. Nämä ”mobiilit” olisivat kirjastoautojen malliin kiertäviä infopisteitä, jotka kertoisivat islamin nimissä suoritetuista rikoksista ihmisyyttä vastaan. Islamin uskosta luopuneet toimisivat asiantuntijoina näissä paikoissa.

  6. Burkan ja niqabin täyskielto. Ranskan mallia seuraten kokovartaloasuun pukeutuminen voisi estää jopa kansalaisuuden saamisen. Algerialaissyntyinen ranskalaisministeri Fadela Amara on nimittänyt näitä muslinaisten asusteita mm. vankilaksi ja pakkojakuksi.

  7. Integraatiosta kieltäytyminen pitäisi tehdä mahdottomaksi esimerkiksi niin, että sosiaaliapu olisi vastikkeellista, se edellyttäisi mm. pakollisen kielikurssin hyväksytyn suorittamisen. Hollantilainen Rotterdamin kaupunki kieltäytyy maksamasta toimeentulotukea sopeutumishaluttomille asukkaille. Työttömyyskorvausten eväys niiltä, jotka kieltäytyvät ottamasta työtä vastaan kulttuurisiin syihin vedoten.

  8. Kansalaisuuden riistäminen mahdolliseksi. Tähän voisi johtaa mm. harhaanjohtavien tietojen antaminen hakuvaiheessa ja myöhemmin ”kansalaisuutta loukkaava käytös”, jolle olisi tarkemmat määritelmät laissa. Rikollinen toiminta johtaisi karkoitukseen tietyn rajan ylityttyä. ”Poliittisten pakolaisten” myöhempi lomailu kotimaassaan johtaisi karkoitukseen, mikäli peruste paljastuisi myöhemmin valheelliseksi. On esimerkiksi epäilyttävää, että monet saapuvat turvapaikanhakijoiksi poliittisin perustein mutta lähtevät sitten jossain vaiheessa ”tapaamaan perhettä ja sukulaisia” kotiseudulleen myöhemmin. Tuollaisista valheellisista perusteluista pitää rangaista, mikäli väärinkäytös on ilmeinen. Muslimipakolaisten tulisi pääsääntöisesti sijoittua islamilaisen kulttuuripiirin alueelle.

  9. Tarvitaan valtion taholta toimenpiteitä väestöryhmien kitkan kasvun ehkäisemiseksi. Viharikokset kantaväestöä kohtaan tulisi säätää rangaistaviksi. Maahanmuuttajatausta ei myöskään saa olla lieventävä asianhaara oikeuden edessä.

  10. Rajoitettu vaalioikeus ei- kansalaisille. Vaalikelpoisuus on hankittava omilla ansioilla, joihin kuuluu mm. yhteiskuntakelpoisuuden todistaminen onnistuneen sopeutumisen kautta. Tämä määriteltäisiin tarkemmin lainsäädännössä.

Friday, March 19, 2010

Monikulttuurisuus uhkaa naisten oikeuksia

Mediatiedote 19.3.2010

Tänään vietetään tasa-arvon ja Minna Canthin päivää. Me emme pidä juhlapuhetta tasa-arvon saavutuksista vaan muistutamme, että kaikki ei ole hyvin. Tasa-arvoa uhkaa liiallinen joustaminen vieraiden kulttuurien edessä. Seuraavaksi tuoreita esimerkkejä.

Vantaan Sanomat uutisoi 9.3.2010 erään maahanmuuttajaisän valituksesta: päiväkoti-ikäisen pojan kunnia kärsii, jos hän nukkuu päiväunensa suomalaisen tytön alapuolella tai vieressä. Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista. Päiväkoti antoi periksi.
Tytöille näytetään kaapin paikka pienestä pitäen: olette huonompia kuin pojat ja varsinkin maahanmuuttajapojat. Ensin vaadittiin tasa-arvoa yli sata vuotta, nyt mennään ajassa kauas taaksepäin. Tasa-arvo antautuu monikulttuurisuuden edessä.

Monikulttuurisuus on tuonut mukanaan uusia uhkia tasa-arvolle. Helsingin Sanomat teki 13.3.2010 laajan jutun Suomessa asuvista synnyttäjistä, joiden sukupuolielimet on silvottu. Silpominen tekee synnytyksestä järkyttävän sekä synnyttäjälle että kätilölle. Lisäksi se tekee arjen elämästä
tuskallista. Lasten silpominen ei lopu Suomeen tultaessa vaan osa maahanmuuttajista jatkaa perinnettä myös täällä. Tarvittaessa he matkustavat ulkomaille lapsensa silpomista varten. (Voima 1/2007) Tyttöjen sukupuolielinten silpominen on Suomessa laitonta, mutta sitä ei valvota mitenkään.
Julkisessa keskustelussa ollaan huolissaan siitä, että maahanmuuttajayhteisön maine menee. Käytännössä silvotut lapset ja naiset jätetään ilman apua. Kuinka moni on niin rohkea, että lähtee käräjöimään omia vanhempiaan vastaan? Muutos 2011 vaatii kouluihin gynekologisia tarkastuksia, jotta laki ei jäisi vain kuolleeksi kirjaimeksi.

Ennen kaikkea Muutos 2011 vaatii, että tasa-arvosta ei jousteta monikulttuurisuuden nimessä. Feministit ovat puineet pitkään vanhoja ongelmia. Nyt olisi syytä herätä uusien ongelmien olemassaoloon. Minna Canth käsitteli oman aikansa ongelmia suorapuheisesti ja ehdotti konkreettisia toimenpiteitä. Me jatkamme hänen linjallaan.

Thursday, March 18, 2010

Muutos 2011 ehdottaa pakolaiskiintiöksi 1000 henkeä vuodessa

Tiedote medialle               16.3.2010

Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia suomalaisista on nyt sitä mieltä, että maahanmuuttajia ei pidä enää ottaa lisää. Asenteiden kiristyminen on helppo ymmärtää, sillä Suomeen on viime vuosina suuntautunut ennen näkemätön sosiaaliturvaperäisen maahanmuuton vyöry.

Muutos 2011 katsoo, että  Helsingin Sanomien tutkimus antaa suomalaisista ja heidän asenteistaan väärän kuvan. On hyvin epätodennäköistä, että suomalaiset vastustavat kaikkea maahanmuuttoa. Gallupin kysymyksissä olisi pitänyt kiinnittää tarkempaa huomiota siihen, millaisista maahanmuuttajista on kyse.

- Eivät suomalaiset kaikkea maahanmuuttoa vastusta, toteaa Muutos 2011:n puheenjohtaja Juha Mäki-Ketelä. Uskon, että useimmat suomalaiset ovat valmiita hyväksymään sellaiset maahanmuuttajat, jotka tulevat tänne osaamisellaan ja työllään rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa. Rehellisesti töihin tulevat ihmiset ja oikeat pakolaiset eivät ole mikään ongelma. Sen sijaan elintasopakolaisiin ja hyväksikäyttäjiin on kyllästytty lopullisesti.

- Suomalaiset ovat valmiita kantamaan oman osuutensa globaalista vastuusta, jos heille kerrotaan rehellisesti, paljonko se tulee maksamaan, Mäki-Ketelä jatkaa. Mutta hinnalla on oltava yläraja ja tämä yläraja on oltava tiedossa etukäteen, jolloin kansalaiset voivat ottaa siihen kantaa.

Muutos 2011 ry:n mielestä Suomen pakolaiskiintiö voitaisiin vaikka heti nostaa tuhanteen henkeen, jos mukaan laskettaisiin myös turvapaikanhakijoille myönnetyt turvapaikat ja perheenyhdistämiset. Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että oleskelulupien myöntämisestä muilla humanitaarisilla perusteilla luovuttaisiin kokonaan ja perusteettomat turvapaikanhakijat käännytettäisiin välittömästi rajalta.

- Jotta aidosti turvapaikan tarpeessa olevia voitaisiin auttaa, meidän on luovuttava turvapaikkashoppailijoiden houkuttelemisesta, tarkentaa Mäki-Ketelä. Huijarit ja perusteettomat hakijat on poistettava maasta viivytyksettä!

- Suomi voi olla hyvä maa sekä suomalaisille että kunnollisille, työteliäille, lakejamme ja tapojamme noudattaville maahanmuuttajille. Emme voi kuitenkaan ottaa vastaan loputonta määrää sellaisia tulijoita, joilla ei ole kykyä eikä halua sopeutua Suomeen, Mäki-Ketelä lopettaa.

Uusi pakolaiskiintiö voisi olla nykyistä suurempikin. Se koostuisi siis YK:n pakolaisleireiltä otettavista pakolaisista, niistä turvapaikanhakijoista, joille Suomi myöntää pakolaisaseman sekä aiemmin pakolaisaseman saaneiden perheenjäsenistä. Ennalta määritelty pakolaiskiintiö olisi kuitenkin maksimi, jota ei ylitettäisi missään tapauksessa.

Pakolaiskiintiön kokonaiskustannuksia seurataan koko ajan ja niistä tiedotetaan avoimesti kansalaisille. Kiintiötä voidaan taloustilanteen vaatiessa tilapäisesti pienentää hallituksen päätöksellä, mutta sitä ei voida kasvattaa muuten kuin sitovassa kansanäänestyksessä saadun, kasvattamista puoltavan äänestystuloksen perusteella.

Muutos 2011 ry

Sunday, March 14, 2010

Matkalla Eurabiaan


Mikään ei ole tunnetusti niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA on tehnyt paljon sellaisia ennusteita, joita se on joutunut myöhemmin häpeämään, koska ne ovat menneet niin pahasti metsään. Eli nyt kannattaa suhtautua seuraavaan lähteeseen kriittisesti, niin kuin toki kuuluu aina tehdä, kun uutisia, tutkimuksia, raportteja ja muita vastaavia tarkastelee. 

Keskustiedustelupalvelu on tutkinut erityisen tarkasti eurooppalaisten urbaaniseutujen väestökehitystä varsinkin saksalaiskaupunkien kohdalla. Siinä ennustetetaan synkästi, että monet eurooppalaiset kaupunkisulaumat voivat muuttua ”vaikeammin hallittaviksi” noin vuoden 2020 tienoilla. Nimeltä mainittuja kaupunkiseutuja ovat Saksassa Dortmund, Duisburg, Berliini, Stuttgart, Ulm ja Hampuri, joissa tietyt kaupunginosat ovat vaarassa muuttua hyvin levottomiksi. Samanlaista kehitystä CIA näkee tapahtuvan kymmenen vuoden aikana Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Isossa- Britanniassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Italiassa. Tämän tutkimuksen taustalla on se käsitys, että jatkossakin tietty osa maahanmuuttajista säilyttää integroitumishaluttomuutensa ja tulee ylläpitämään omia arvojaan ja kulttuuriaan ”homogeenisessa ympäristössä” jopa väkivaltaisin keinoin. 

CIA väittää tähän perustuen, että Eurooppa sirpaloituu entisestäänkin ja se merkitsee lopulta Euroopan Unionin hajoamista ainakin nykymuodossaan. Silloin tällöin leimahtavia ”nuorison” väkivaltaisuuksia mm. Hollannissa, Tanskassa, Ranskassa ja Ruotsissa se pitää pahoina enteinä tulevasta eurooppalaisesta kehityksestä. Tulevina vuosina ainakin työttömyys ja rikollisuus tulevat olemaan kasvavia ongelmia eurooppalaisissa siirtolaislähiöissä.

Daniel Pipes on tunnettu yhdysvaltalainen islamin uskonnon ja kulttuurin asiantuntija, joka on julkaissut tähän mennessä toistakymmentä aiheeseen liittyvää kirjaa. Pipes on päätynyt tutkimuksissaan sellaiseen johtopäätökseen, että huolestuttavan monet toisen polven maahanmuuttajat ryhtyvät ajan kuluessa halveksumaan demokratian pelisääntöjä ja hylkäämään oikeusvaltion periaatteet. Pipes on amerikkalaisen Middle East Forum- ajatushautomon päällikkö ja hän oli kesäkuussa 2008 Uusi Suomi- verkkolehden haastateltavana. Mies kertoi ajatuksistaan ja oletuksistaan sen suhteen, että kuinka hän arvioi eurooppalaisten ja eri maahanmuuttajaryhmien yhteisolon sujuvan tulevaisuudessa. Herra Pipes ei todellakaan jaa monen käsityksiä siitä, että integraatio edistyisi tulevaisuudessa paremmin tulijoiden ja kantaeurooppalaisten kesken. Hän ei puhu tulevasta ajanjaksosta, jolloin suuret muutokset tulevat tapahtumaan mitenkään tarkoin aikamäärein, eikä hän tarkoita pelkästään palavien autojen määrän suurta lisääntymistä, vaan tämä kaikki tarkoittaa suoraan sanoen lisääntyvää kurjuutta. Kehityksen voisi estää maahanmuuton rajoittamisen lisäksi esimerkiksi hallitusten pakon edessä tekemä ja kansalaisten tukema ”liikaväestön” lähettäminen takaisin kotiseuduilleen tai vaihtoehtoisesti jokin muu suuren muutoksen laukaiseva tekijä tai tapahtuma. Siinä tapauksessa kaikille kävisi ainakin selväksi, että mitä tietä pitkin vanhalla mantereella joudutaan tai päästään jatkossa kulkemaan. 
 
Tätä kehitystä hahmotteli myös juutalaiskirjailija Bat Yeòr jo vuosia sitten teoksessaan Eurabia(2005). Hän väittää siinä, että eurooppalaiset poliitikot ovat nöyrtyneet luovuttamaan maanosamme islamin kolonisaation hyväksi. Myös nk. Damaskoksen sopimuksen väitetään oleman tämän taustalla. Yeor kuitenkin päättelee tapahtumien pohjalta, että Eurooppa ajautuu Eurabian suuntaan hallitsemattomalla tavalla, koska ei oikein ole olemassa mitään suunnitelmaa tulevan kehityksen kohtaamiseksi. Norjalainen poliitikko Hallgrim Berg näkee asian samalla tavalla. Hän esitteli lokakuussa 2007 kirjansa, jossa hahmotteli tulevan kehityksen suuntaa. Berg kirjoittaa, että ”he voivat ottaa Euroopan haltuunsa ilman taistelua, jos vain käyttäydymme rauhallisesti ja niin täällä tapahtuukin”. 
 
Koska asiat pidetään usein pimennossa, niin on olemassa monia dialogi- ja keskustelufoorumeja, joihin useimmat muslimit eivät pääse osallistumaan, koska eivät ole tietoisia niistä. Niissä piireissä on lanseerattu ”hyvin sujuneen sopeutumisen” käsite. Tällä muslimijärjestöt tarkoittavat kaikkea sellaista kehitystä, joka tukee heidän erityisiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin identiteettiinsä liittyviä erityistarpeitaan ja niiden säilyttämistä, edistämistä ja vahvistamista. Suomeksihan tätä kutsutaan mm. rinnakkaisyhteiskunnaksi. Tämän kehityksen lopussa voi ainoastaan yksi osapuoli korjata potin ja nyt voi veikata huoletta islamin voittavan. Demokratia on Euroopassa vielä jossain määrin voimissaan mutta tulevana vaihtoehtona olisi sitten Allahin herruus Euroopassa ja kautta maailman.

Tosiasia on, että kulttuurimme tulee muuttumaan paljon siitä, miltä se juuri tällä hetkellä näyttää. Tämä nykyinen monikulttuurisuushöttö on suunnattu laajan rintaman toimesta tämän hetkiselle sukupolvelle, joka on sinänsä pirstaloitunut moneen osaan. Edelliselle suomalaiselle(kin) sukupolvelle olivat monikulttuurin aiheuttamat ongelmat vielä tuntemattomampi käsite, koska niitä ilmeni paremman maahanmuuttopolitiikan ansiosta vähemmän. Me suomalaiset olemme saaneet totuttautua tähän suurempaan maahanmuuttoilmiöön kunnolla oikeastaan vasta 1990- luvun alkuvuosista lähtien, jolloin ensimmäisiä somaleja saapui tuhansittain maahamme. 

Useissa maissa on jo nähty se kehitys, mikä alkaa moskeijan ympärille syntyä, kun paikkakunnalle saapuu riittävästi aatteellisesti yksimielistä väestöä. Ympäristöön syntyy ghettoja, eurooppalainen kulttuuri mukautuu pakon edessä muutoksiin, vaikka asian pitäisi olla juurikin päinvastoin. Pahimpia paikkoja ovat omat saarekkeensa, jonne estetään jopa hengenpelastajien saapuminen. Totuus on, että Euroopassa kasvaa nyt sellainen muslimaahanmuuttajien sukupolvi, joka tulee nykymenon jatkuessa aiheuttamaan vielä paljon ongelmia ja huolia tulevaisuudessa. 
 
Jokaisen kynnellekykenevän pitäisi tehdä osuutensa tulevaisuuden eläkeongelman hoitamisen eteen. Näin sanovat nuoret muslimit Saksan hallituksen Muslime in Deutschland (sivu 319) selvityksessa kesällä 2007: ”Joka neljäs hyväksyy väkivallan käytön osana islamin uskon levittämis- ja juurruttamisprosessia”. Joka neljäs siis pitää väkivaltaa vääräuskoisia kohtaan oikeutettuna tilanteen niin vaatiessa. Sitten tutkimuksessa tarkennetaan, että ”kysymykseen omasta valmiudestaan fyysiseen väkivaltaan vihollisia vastaan vastasi joka neljäs nuori myöntävästi”.  

Seuraavana vuonna julkaistiin vastaavankaltainen tutkimus Isossa- Britanniassa ja siinä kävi ilmi, että yliopistossa opiskelevista brittimuslimeista lähes joka kolmas oli valmis turvautumaan väkivaltaisiin otteisiin vääräuskoisia kohtaan tilanteen sitä edellyttäessä. Brittitutkimuksen tuloksista käy ilmi myös, että 40 prosenttia toivoo sharia- lain käyttöönottoa, kolmas osa perustaisi uskonnollisen diktatuurin, 40 prosenttia kieltäisi avoliitot ja että jopa joka neljäs pitää naisia lähtökohtaisesti alempiarvoisina. No niin, kaikki nämä lukemat osoittavat selkeästi, että tuollaiset mielipiteet edustavat vähemmistön kantaa uskonnollisissa asioissa. Kysymyksessä ovat vielä opiskelijat, jotka elämä opettaa tavoille, joten ei mitään hätää, no panic? Onhan kuitenkin niin, että yliopisto-opiskelijoiden voidaan olettaa pääsevän tulevaisuuden päättäjiksi ja ohjaamaan suurten massojen käyttäytymistä, joten huoli on aiheellinen. Voi olla niinkin, että suuret satsaukset ulkomaalaisten maksuttomaan kouluttamiseen johtavat ääriainesten lisääntymiseen ja suureen huoleen. Kuvitellaanpa tilannetta jälleen toisinpäin: Miten paljon puhetta riittäisi, jos paljastuisi, että neljännes kaipaisi takaisin natsi-Saksan aikoja ja periaatteita?

Fakta on, että valtaosa muslimeista elää rauhallista, näkymätöntä, kaikin puolin normaalia elämää. Yhtä totta on kuitenkin se, että seuraavat sukupolvet ovat aina onnistuneet sopeutumaan ja menestymään yhteiskunnassa huonommin kuin edeltäjänsä, mittavista (taloudellisista ja muista) satsauksista huolimatta. Jäljelle jää yhä vain huonommin toimiva keino todellisuuden vääristelystä. On henkilöitä, jotka hehkuttavat ”monikulttuurin” rikkautta mutta asuvat kuitenkin itse mahdollisimman kaukana sellaisista lähiöistä, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia ja joissa koulut ovat täynnä ulkomaalaisia oppilaita. Jos sellainen koulu sattuisikin lähimpänä olemaan, niin sinne lasta ei ainakaan laitettaisi, jottei oppiminen vaarantuisi. Silmiemme edessä kasvaa varsin levoton ja eksynyt sukupolvi. 
 
Lukija on nyt toivottavasti saanut pätevän yleiskuvan tämän hetken tilanteesta ja aavistusta tulevaisuuden suhteen, mitä islamin leviämiseen tulee. Voidaan todeta, että asiassa piilevät uhkakuvat ylittävät moninkertaisesti sika- ja lintuinfluenssan kaltaiset, kovasti ylimainostetut vaarat. Olemme tällä hetkellä kuin pulskia ja tyytyväisiä lehmiä, joista lypsetään irti kaikki maito, mitä lähtee. Jonain päivänä maitovarannot kuitenkin loppuvat ja sinä päivänä suuntana on sitten teurastamo.

Tässä vaiheessa on selvinnyt kaikki vastaukset esittämääni tietokilpailuun. Lähteet ovat tarkistettavissa internetissä ja olette varmasti joutuneet toteamaan, että monia asioita on suorastaan pimitetty tavallisilta sukankuluttajilta. Jos lapsenne tulevat aikoinaan kysymään teiltä, että mitä te teitte aikoinaan tälle kehitykselle, niin mitä mahtaisitte vastata tämän hetkisen tiedon pohjalta? 
 
Suomi välttyi eräänlaiselta monikulttuuristamisyritykseltä vuosina 1939- 45. Voitte kysyä vaikka virolaisilta, että oliko lopputulos kuitenkin kannaltamme hyvä, kaikesta suomettumisen taakasta huolimatta. Voi sanoa, että tulevat ongelmat kehittyvät ennemmin valtion rajojen sisäpuolella kuin että ne kohdistuisivat maahan sen ulkopuolelta. Näin se on maailmallakin ollut lukuisten esille ottamieni rinnakkaisyhteiskuntien muodossa. 
 
Tässä oli esimerkkejä islamilaisen ja läntisen kulttuuripiirin kohtaamisvaikeuksista ja niiden kuvailua jonkin verran keskustelun avaamiseksi ja/tai jatkamiseksi. Voin vakuuttaa, että käyttämieni esimerkkitapausten seulominen vei aikaa, sillä materiaalista on todellakin runsaudenpulaa, vaikka valitinkin koko ajan sensuurista. Tässä auttavat lehdistön ja kirjallisuuden lisäksi esimerkiksi lukemattomat islam- aiheiset nettisivustot ja blogit. Monet tapaukset olivat sellaisia, että olisivat mielestäni voineet tapahtua meilläkin, koska toimimme kuitenkin niin samalla tavalla varsinkin Ruotsiin verraten. Prosessi jatkuu omalla painollaan koko ajan ja käy väistämättä niin, että meilläkin yhä useampi joutuu väkisin tekemisiin näiden ilmiöiden ja pahimmillaan lieveilmiöiden kanssa, halusi sitä tai ei. 

Kehitys on hyvin tiedossa maan johdossa ja poliitikkojen parissa mutta mm. vallanhalu, suuryritysten edut, maailmanparannusinto ja uusien äänestäjien haaliminen maahanmuuttajista jättää maan edun useiden puolueiden kohdalla toissijaiseksi. On voinut herätä kysymyksiä sen suhteen, että miksei jokin merkittävä muslimitaho laita kehityksessä hanttiin sen suhteen, että ainakin lieveilmiöitä saataisiin paremmin hallintaan? Loppujen lopuksi se olisi heille kuitenkin haitallista, koska silloin se suuri enemmistö ei pääsisi nauttimaan niistä eduista, joita ne ”äärijärjestöt” ovat heille onnistuneet kiristämään. Suomeenkin oli jo perusteilla islamilainen puolue, mutta se hanke ei ensiyrittämällä onnistunut tavoitteissaan. Jonain päivänä se kuitenkin tapahtunee ja silloin voimme taas odotella uusia vaatimuksia. Olemme jo antaneet jonkin verran periksi, kuinka kauan ja paljon annamme sen vielä tapahtua? Miten asiaan voisi puuttua, siitä seuraavaksi.

Lähteenä Udo Ulfkotte:SOS Abendland (sivut 362-366)


Wednesday, March 10, 2010

Tyttöjen alistaminen alkaa päiväkodista

A-P. Pietilä Länsiväylässä:

Tämä on tositarina suomalaisesta arjesta: Isä tuo itkevän pikkupoikansa päiväkodin johtajan puheille. ”Poikani kunniaa on loukattu hänen sukunsa edessä”, isä sanoo. Poika on kertonut isälleen päiväkodin arjesta.
”Poikaani ei saa nukuttaa kerrossängyssä, jonka yläpetillä tai viereisessä vuoteessa on tyttö”. Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodin henkilökunta eristää suomalaistytöt maahanmuuttajapojista. Samassa päiväkodissa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tämä perustuu tasa-arvolakiin ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.
Kellään ei ole erioikeuksia uskontonsa tai ihonvärinsä vuoksi, eikä ketään tulee syrjiä uskonnon, kulttuurin tai ihonvärin perusteella. Tämä perustuu lakiin syrjinnän kieltämisestä.
Koska tarina on Suomesta, päiväkodinohjaajat hyväksyvät maahanmuuttajien erioikeudet. Oikeauskoisia poikia kohdellaan päiväkodeissa jo pienestä pitäen etuoikeutettuina. Naisten alistaminen alkaa jo kapaloiässä, Suomessa. Mitä sanovat lapsi-, nais- ja ihmisoikeusjärjestöt?
Joukko kantaväestöön kuuluvia vanhempia valmistelee kantelua tasa-arvovaltuutetulle lastensa laittomasta kohtelusta päiväkodissa. Jos tuomioita joskus jaetaan, rangaistuksen saavat päiväkodin työntekijät, eivät oikeauskoisten isät.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors, oikeusministeri Tuija Brax ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin ovat tietoisia tapahtumista suomalaisissa päiväkodeissa.
Ruohonjuuritason kulttuuritörmäykset ovat arkipäivää, joita maahanmuutosta päättävät poliitikot vähättelevät. Suomalaislasten vanhemmat reagoivat kiihtyvällä tahdilla omilla jaloillaan ja vaihtavat asuinalueita, kouluja ja päiväkoteja.
Haluavatko poliitikot, että Suomessa vahvistuu ulkomaalaisvastainen kansanliike, joka jo riehuu Keski-Euroopassa? Minä en ainakaan halua.

Tällaista joissain päiväkodeissa, tällaista joissain kouluissa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja muutamissa isoissa kaupungeissa.

Sunday, March 7, 2010

Eurooppalaisten antautumismielialasta


Älymystö riemuitsee aina, kun uusi moskeija aloittaa toimintansa. Ja samalla he rientävät tukemaan niitä muslimeja, joiden tunteita profeetta Mohammedia esittävät pilakuvat loukkasivat. Kirjallisuudesta löytää paljon (ristiriitaistakin) tietoa tästä islamin uskonnon perustajasta. Monilta unohtuu se tieto, että profeetasta on olemassa kuvallista materiaalia, jota muslimit ovat hänestä itse esittäneet, vaikka monet noudattavatkin kuvakieltoa. Esimerkiksi kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Günter Grass kritisoi voimakkaasti aikanaan tanskalaisia pilakuvien julkaisemisen takia Focus-lehdessä vuonna 2006: ”Kysymyksessä on suunniteltu ja tietoinen oikeistolaisittain suuntautuneen lehden provokaatio”, hän oli sanonut espanjalaisen El Pais-lehden haastattelussa. ”Journalistit tietävät, että Allahin tai Muhammedin kuvallinen esittäminen ei ole sallittua islamilaisessa maailmassa. He ovat tahallaan hyökänneet tämän tabun kimppuun, koska he ovat oikeistoradikaaleja ja muukalaisvihamielisiä.” Se on siis herra Grassin näkökulmasta katsottuna osoitus ”oikeistoradikaalisuudesta” ja ”muukalaisvihamielisyydestä”, kun muslimit näkevät profeetastaan uuden, ajanmukaisesti kuvitetun version. Muistutetaan tässä yhteydessä siitä, että herra Grass esitti vuonna 2005 erään lübeckiläisen kirkon muuttamista moskeijaksi. Se olisi ”suuri ele”, hän sanoi tuolloin. Itse asiassa Lübeckissä on jo yksi moskeija, vieläpä ”Mohammed Valloittajan” mukaan nimetty sellainen, jossa pätevät normaalit islamilaiset säännöt. Tämä on jo suuri asia sinänsä. 

Günter Grassin hengenheimolaiset ovat esiintyneet pitkään jonkin sortin moraalinvartijoina Saksassa. Henryk M. Broder kirjoitti Günter Grassin paljastuneesta menneisyydestä Saksan toisen maailmansodan aikaisessa armeijassa ja natsien Waffen SS-joukoissa seuraavasti: ”Tuskin kukaan on antanut penkoa menneisyyttään samalla tavalla kuin Günter Grass. Hänessä ruumiillistuu tärkeä nykysaksalainen hyve: Periksiantaminen omasta vapaasta tahdostaan. Heidän myötävaikutuksellaan islamin voittokulku Euroopassa helpottuu entisestään. 
 
Ensin rukoushuone, sitten moskeija, sen jälkeen muslimien kansoittama kaupunginosa- tämä on eurooppalaisen islamisaation toteutunut sisäinen marssijärjestys. Eurooppalaisilla kaupungeilla on samanlaisia kokemuksia. Kölniläinen Express-lehti kesällä 2007: ”Suurmoskeijan rakennussuunnitelmat etenevät, mittasuhteet kasvavat. Turkkilais- islamilainen uskonnollinen yhteisö Ditib suunnittelee jopa omaa korttelia moskeijan ympärille. Tässä lahjoituksiinkin perustuvassa projektissa on paljon sellaisia ulottuvuuksia, joista ei tiedetäkään: Sinne tulisi lääkäri- ja asianajopalveluja, vierashuoneita, pankkitoimintaa, kirjasto, leipomo, jalokiviliike, kampaamo ja ravintola. Myös lastentarhaa ja jopa televisiostudiota on ajateltu suurmoskeijan yhteyteen. Tällä hetkellä kyseisen moskeijan rakennushanke etenee nihkeästi, koska lahjoituksia ei ole kertynyt ollenkaan odotetulla vauhdilla.

Tässä on jälleen todiste integroitumishaluista yhteiskuntaan. He katsovat tiukasti oikeuksiensa perään mutta velvollisuuksista huolehtiminen sujuukin huonommin. Tästä voi moittia yleisemminkin maahanmuuttajia ja heidän asenteitaan mutta erityisesti eurooppalaisia. Varsinkin maahanmuuttajien ympärillä pyörivien hyväksikäyttäjien toiminnan tutkimisessa olisi runsaasti rohkeille journalisteille työsarkaa. Tällä tarkoitan mm. seuraavia tahoja: pakolaisneuvonnat, kansalaisjärjestöt, poliitikot ja ministeri(ö)t, virkamiehet, kiinteistökeinottelijat ja lakimiehet, vain muutamia mainitakseni.

Siinä missä eurooppalaiset islamilaisesta maailmasta saapuneet maahanmuuttajat kysyvät jatkuvasti oikeuksiensa perään, katsovat he samalla sormiensä läpi lähtömaissaan tapahtuvia törkeitä ihmisoikeusloukkauksia. Niitä ei ole ollut suotavaa ruotia suureen ääneen. Esimerkiksi Saudi-Arabia tuomitsi keväällä 2008 miehiä ruoskittaviksi homoseksuaalisuuden tähden. Se merkitsi käytännössä samalla kuolemantuomiota, seitsemästätuhannesta raipaniskusta ei kukaan selviä hengissä. Tämä merkitsi pitkäkestoista kiduttamista ja kuolemaa suurin kärsimyksin. Julkista tapahtumaa todisti suuri sivullisten joukko. Tuomitsiko joku muslimijärjestö tämän tai jonkin muun vastaavan kaltaisen teon Euroopassa, jossa keskustelu ja kiistely homoliitoista on jo arkipäivää? 
 
Tämän päivän eurooppalaiset antavat aina vain periksi vaatimusten edessä, pitäisi osata vaatia jotain vastapuoleltakin. Tämä tulee selväksi tämän kirjan lukemattomien tosielämässä tapahtuneiden esimerkkien myötä. Seuraavassa jälleen yksi, joka kertoo paljon kulttuurierojen syvyydestä. Interpol oli etsinyt yli kymmenen vuoden ajan iranilaista Mohsen Rezaita. Häntä epäiltiin Buenos Airesissa tapahtuneen terrori-iskun suunnittelijaksi. Isku tapahtui vuonna 1994 ja se vaati yhteensä 85 ihmisen hengen. Saudi-Arabia kutsui miehen esiintymään julkisesti televisioon vuonna 2008 ja auttoi häntä sen jälkeen pakenemaan maasta kenenkään huomaamatta. Mohsen Rezai toimi vuonna 1994 Iranin Argentiinan suurlähetystön kulttuuriattaseana Buenos Airesissa. Vuodesta 1997 lähtien hän oli ollut kansainvälisesti etsintäkuulutettuna. Ja vuoden 2008 kesäkuussa hän sitten ilmestyi naureskellen julkisuuteen. Saudi-Arabia kohteli epäiltyä terroristia kuin kunniavierastaan, saudikuningas Abdullah kutsui hänet Riadissa järjestettyyn islamkonferenssiin. Vuoden 2007 maaliskuusta lähtien hän on ollut Interpolin etsintäkuulutettujen ”mustalla” listalla, jolle päätyvät kaikista vaarallisimmiksi luokitellut henkilöt. Saudi-Arabiakin on Interpolin jäsen. Kuitenkin hänet päästettiin erityissuojeluksessa maahan ja maasta pois, ilman että häntä olisi yritettykään ottaa kiinni. Interpol oli varoittanut etukäteen maan viranomaisia etsityn terroristin maahantulosta, mutta saudit eivät vastanneet viestiin.

 Nyt monet varmasti huokailevat, että Saudi-Arabia on muista poikkeava ”yksittäistapaus, jota ei saa yleistää.” Väärin meni. Myös Yhdistyneet Arabiemiraatit ja sen trendikohde Dubai osoittivat selkeästi, miten he suhtautuvat eurooppalaisiin arvoihin. Eräs ranskalainen turisti joutui paikallisten homomiesten joukkoraiskauksen uhriksi ja tämä tapaus synnytti jopa diplomaattisen kriisin Ranskan ja Arabiemiraattien välille. Uhri oli 15- vuotias ranskalaispoika Alexandre Robert, tekijöinä kolme paikallista nuorta miestä. Hän oli mennyt tapauksen jälkeen lääkäriin ja siellä todettiin, että uhrista löytyi useammankin vieraan miehen spermaa. Tämä oli poliisinkin tiedossa mutta ongelmaksi muodostui se, että maan laki ei tunne tämmöisiä tapahtumia ollenkaan ”eikä tällaista voi sattua” arabimaassa, sillä vain homoseksuaalisuudesta on säädetty rangaistuksia rikoslaissa. Niinpä syytökset rupesivat kohdistumaan uhriin ja hänen väitettyyn homoseksuaalisuuteensa, joka ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Eli mikäli hän vaatisi raiskaajilleen rangaistuksia, hän joutuisi kenties itse vankilaan. Alexandre Robert pääsi pinteestä pakenemalla Sveitsiin. Tämä tapaus on ollut diplomaattisella tasolla tulenarka, siitä mieluummin vaietaan. Se on todiste siitä, että muuten niin länsimaisen oloinen paikka on sitä vain pinnallisesti tarkasteltuna ja kulttuuriset juuret istuvat syvällä. Pintaa syvemmältä katsoen maan tavat muistuttavat ennemminkin eurooppalaista keskiaikaa kuin nykyistä länsimaisuutta. 
 
Miten pitkälle tilanteen annetaan mennä, ennen kuin suuret ihmisjoukot heräävät huomaavat, että kuinka tärkeästä asiasta on kysymys? Islamilaisen Euroopan puolestapuhujat eivät ainoastaan kätke tosiasioita, vaan haluavat myös kieltää niistä puhumisen. Tässä kirjassa ei ole kyse pelkästään syyllisistä ja syyttömistä, vaan tarkoituksena on esitellä sellaisia tosiasioita, joista valtamedia ei mielellään tavallista kansalaista valista. Uskon ja luotan siihen, että useat esiintulevat faktat saavat ajattelemaan asioita. Tarkoitus ei ole tyrkyttää omaa agendaa vaan tuoda todellakin vaihtoehtoinen näkökulma esiin. Vain harvat uskaltavat kirjoittaa asioista näin. Johtuuko se meistä vai johtuuko se islamin pelosta? Saksalaisministeri Wolfgang Schäuble on sanonut, että ”arvomme eivät ole neuvoteltavissa.” Myöhemmin tullaan kuitenkin valitettavasti huomaamaan, että niistä ei edes neuvotella, vaan niistä luovutaan polkuhinnalla. 
 
Oletetaan myös, että poliitikot ja media yrittävät edustaa sitä näkökulmaa, johon mekin eurooppalaisina pyrimme. Kirjan tarkoituksena on osoittaa, että kaikille kuuluvat samat oikeudet ja velvollisuudet, että kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä. Ihonväristä, puoluekannasta, sukupuolisesta suuntautumisesta ja uskonnosta riippumatta. ”Positiivinen syrjintä” vääristää asioita, sillä demokratia ja mielipiteenvapaus ovat suojelemisen arvoisia asioita. Näitä asioita esilläpitävät ovat normaaleja kansalaisia, jotka ovat katsovat nykymenoa huolestuneina.


Saturday, March 6, 2010

Suomalaisten surkea geeniperimä pitää korjata ulkomaalaisten avulla

Tuolla tavalla väittivät monet tunnetut monikulttuurivaikuttajat 1990- luvun alussa. Tällä hulluudella on siis pitempi historia kuin äkkiseltään osaisi arvatakaan. Tuntuu varmasti jonkun mielestä turhalta tämmöisen pohtiminen mutta se on erittäin aiheellista, jotta selviää, että kuinka mielisairaasta porukasta monikulturistien kohdalla on pahimmillaan kysymys. Näin kirjoitettiin vuonna 1993:

HS - Kotimaa - 30.11.1993 - 4164 merkkiä - 1. painos

Ulkomaalaispoliittinen periaateohjelma pian hallitukselle: 10000 ulkomaalaisen vuosikiintiö tervehdyttäisi suomalaisten geenejä
HARRI NYKÄNEN Helsingin Sanomat

Pakolais- ja siirtolaisasiain neuvottelukunta (Paksi) uskoo pakolaisten tai siirtolaisten tulon vahvistavan sisäsiittoisia suomalaisgeenejä. Neuvottelukunta pitää 10000 ulkomaalaisen vuosikiintiötä suositeltavana jo väestörakenteen korjaantumisen kannalta.

Paksi jättää ulkomaalaispoliittisen periaateohjelmansa hallitukselle ilmeisesti vielä joulukuun aikana.

Neuvottelukunta vetoaa ruotsalaisselvityksiin ja laskee Suomen hyötyvän 800000 markkaa jokaisesta valmiiksi koulutetusta ulkomaalaisesta. Vaikka tänne tuleville siirtolaisille tai pakolaisille ei pystyttäisi osoittamaan työtä, katsotaan että koulutettuja ulkomaalaisia voitaisiin silti ottaa "reserviin" parempia aikoja odottamaan.

Ohjelmassa todetaan, että ikärakenteen tervehdyttämiseen tarvitaan siirtolaisuuden lisäksi syntyvyyden rajua kasvua. Lapsia tarvitaan 75000 vuodessa, kun niiden määrä parina viime vuotena on ollut 67000 ja muutama vuosi sitten jopa alle 60000.

"Ikärakenteen vinoutumaan voidaan vaikuttaa ainoastaan syntyvyyttä lisäämällä, maahanmuutolla ja näiden yhdistelmällä."

"Väestökehityksen kannalta 10000:n muuttovoitto olisi toivottavaa."

Jotta ikärakenne kehittyisi edullisesti, pitäisi laskussa huomioitujen muuttajien olla koulutettuja ja työikäisiä ihmisiä. Suomi ei kuitenkaan toimi kuten esimerkiksi Australia, joka ottaa vain koulutettuja ja sopivan ikäisiä siirtolaisia.

Koska ohjelma korostaa perheen yhdistämisen tärkeyttä, merkitsisi 10000 työikäisen muutto sitä, että perheiden yhdistämisen myötä tänne tulisi huomattavasti enemmän ulkomaalaisia. Entisen Jugoslavian alueelta tulevan isän perässä lasketaan tulevan vaimo ja kaksi lasta. Somali tuo keskimäärin vaimon ja kuusi lasta.

Suomessa on noin 55000 ulkomaalaista. Vuonna 1990 määrä oli 21000, eli määrä on lisääntynyt noin kymmenellä tuhannella vuodessa.

Geenipohja vahvistuisi

Täysin uutta Paksin periaateohjelmassa on huoli syrjässä asuvien suomalaisten geneettisestä tasosta.

"Kaikkea ei voi mitata kansantaloudellisilla mittareilla. Suomi saa kielitaitoa ja vahvistaa kosketuspintaa muuhun maailmaan, josta se on riippuvainen. Maahanmuutto voi osin korjata maamme vinoutunutta väestörakennetta. Kulttuurin rikastumista ja geneettisen pohjan vahvistumista ei niin ikään kyetä mittaamaan."

Työministeriössä toimiva neuvottelukunta on istunut jo pari vuotta ja sillä on menossa jo kolmas periaateohjelmaluonnos. Viimeisiä erimielisyyksiä, jotka koskevat mm. ulkomaalaiskiintiötä, käsitellään torstaina pidettävässä kokouksessa.

"Kaunis mutta epärealistinen"

Eräs Paksin jäsen huomauttaa, että ohjelma on kaunis (!!??) mutta epärealistinen.

"Neuvottelukunta esimerkiksi esittää, että ulkomaalaisista vastaavia virkamiehiä nimitettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että he pystyvät asennoitumaan ulkomaalaisiin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti."

"Miten virkamiehen oikea asennoituminen todetaan?" Paksin jäsen kysyy.

Hänen mukaansa koko ohjelma heijastaa sen pääarkkitehtien näkemystä siitä, että meillä on liian vähän ulkomaalaisia.

Paksi pyrkii esittelemään periaateohjelmaansa jo perjantaina järjestetävässä presidenttiehdokkaitten paneelissa. Paneelissa selvitetään presidenttiehdokkaitten kantoja Suomen pakolais- ja siirtolaispolitiikkaan.

Neuvottelukuntaan kuuluvat puheenjohtajana kansliapäällikkö Heikki S. von Hertzen sosiaali- ja terveysministeriöstä ja varapuheenjohtajana kansliapäällikkö Pertti Sorsa työminiteriöstä. Neuvottelukunnan pääsihteeri on neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen työministeriöstä. Muita jäseniä ovat mm. kansliapäällikkö Juhani Perttunen sisäministeriöstä, Risto Veijalainen ulkomaalaiskeskuksesta ja Heikki Mattila työministeriöstä. Mukana on väkeä kaikkiaan seitsemästä ministeriöstä. Lisäksi jäseniä on SAK:sta, kirkosta ja vapaaehtoisjärjestöistä kuten Suomen ulkomaalaisyhdistyksestä.


Huh, mitä skeidaa. Ja mitä nämä tyypit ovat tehneet tuon puuhastelun jälkeen?

Lue tarkemmin täältä.

Wednesday, March 3, 2010

Kiellettyä kirjallisuutta?

Esimerkiksi näin ei ilmeisesti saa kirjoittaa armon vuonna 2010:

Ulkomaalaisten kohtelusta muslimimaissa

Mitä mieltä olette poliitikosta, joka sanoo näin: ”Eräillä Persianlahden seuduilla ei pysty enää varmasti sanomaan, että ollaanko nyt arabien vai aasialaisten alueella. Tällä ei ole mitään tekemistä kulttuurien monimuotoisuuden kanssa ja mikään maa maailmassa ei seuraisi toimettomana oman kulttuuriperintönsä tuhoutumista tuolla tavalla”. Näin virkkoi Majeed al-Alawi, tunnettu islamilaisen maailman hahmo. Hän eli kauan maanpaossa Lontoossa ja on toiminut myös mm. kotimaansa Bahrainin työministerinä.

Mikä mahtaisi olla reaktio, jos eurooppalainen poliitikko sanoisi tuolla tavalla? No hänet varmastikin leimattaisiin ”äärioikeistolaiseksi rasistiksi”. Edellä lainatun on siis sanonut tunnettu ja arvostettu muslimi, joka vieroksuu maansa monikulttuurikokeilua. Hän matkustelee usein Euroopassa ja täällä häntä kuvataan ”länsimieliseksi” ja ”edistykselliseksi”. Tämä ”hyvä mies” huolehtii kuitenkin siitä, että aasialaiset vierastyölaiset poistuvat maasta viimeistään kuuden vuoden maassaoloajan jälkeen. Kansainvälisen sopimuksen mukaan, jonka Bahrainkin on allekirjoittanut, pitäisi viiden vuoden maassaoloajan riittää kansalaisuusanomuksen jättämistä varten. Tämäkin ärsyttää ministeriä. Hän kritisoi Bahrainin ulkomaalaisväestön kehnoa sopeutumista. Kukaan ei kritisoi tämän islamilaisen kulttuuripiirin suuren ajattelijan näkemyksiä rasistisiksi. Saako tuollaista sanoa maahanmuuttajista? Kuten tulemme usein näkemään, pätee tämä oikeus ainoastaan muslimien kohdalla. Kaikkien muiden kohdalla vastaavat näkemykset ovat yleensä joko ”rasistisia” tai ”äärioikeistolaisia”.

Tarkastellaanpa ministerin toimintaa hieman tarkemmin. Häntä pidetään yleisesti integraatioon vihamielisesti suhtautuvan kehityksen kärkenä islamilaisessa maailmassa. Toukokuussa 2006 hän sanoi Al-Hayat-lehdessä seuraavasti: ”Monia maailman valtioita, kuten Fidzi-saaria, Malediiveja tai Singaporea, johtavat työperäiset maahanmuuttajat. Singaporen presidentti omaa intialaisia ja saman maan pääministeri taas kiinalaisia sukujuuria. Emme kai halua, että me arabit jäämme vähemmistöksi omassa maassamme? Olemmeko valmiita puolustamaan miljoonien maahanmuuttajien kansalais- ja poliittisia oikeuksia?"  Ja mikä vieläkin tärkeämpää: ”Haluammeko että toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat elävät täällä ilman näitä oikeuksia ja siten vailla täysiä kansalaisoikeuksia?”

Ministeri Majeed al-Alawi on johtohahmoja siinä liikkeessä, joka haluaa puolustaa Bahrainin omaleimaisuutta ja vastustaa siten liiallisia vieraita vaikutteita. Hän on selkeästi ilmaissut olevansa liiallista ”vieraantumista” vastaan. Kuusi arabimaata on pitänyt korvansa höröllään al-Alawin vaatimusten edessä. Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenistä Bahrain, Kuwait, Qatar, Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Oman taistelevat nyt yhtenä rintamana ”liiallista vieraantumista” vastaan.

Elokuun alussa vuonna 2008 saksalaiset tiedotusvälineet kertoivat paljon ay-järjestö Ver.di:n lakkoilevista jäsenistä. Samanaikaisesti orjan asemassa olleet, tuhannet bangladeshilaiset siivoojat taistelivat oikeuksiensa puolesta Kuwaitissa. Tästä asiasta ei kuitenkaan revitelty sen isompia uutisotsikoita, vaan lakkoilleet työläiset kuskattiin takaisin kotimaahansa. Näin sujuvat siis ”palkkaneuvottelut” islamilaisessa maassa. Muutamassa päivässä maasta poistettiin yli tuhat työläistä takaisin Bangladeshiin. Tämän seurauksena koko Bangladeshia rankaistiin: Työn perusteella myönnettävät oleskeluluvat kiellettiin kaikilta bangladeshilaisilta hakijoilta välittömästi! Valtamedia luonnollisesti vaikeni tästäkin ”yksittäistapauksesta”. Euroopan Unionikaan ei katsonut aiheelliseksi moittia tapahtunutta. Eurooppalaiset poliitikot ja maanosan media ei ilmeisesti nähnyt Kuwaitin toiminnassa mitään moittimisen aihetta.

Nyt pitää ottaa huomioon, että yllä mainittu Persianlahden yhteistyöneuvosto on perustettu EU:n esikuvan mukaisesti. Se ei ole siis mikään radikaalijärjestöjen toimielin, joka pohtisi, että miten maailman saisi taipumaan islamilaisen vallan alle. Neuvosto haluaa vaalia Arabian niemimaan maiden kulttuurista yhtenäisyyttä. Alueella suunnitellaan esimerkiksi yhteisen valuutan käyttöönottamista mutta silti vieraita vaikutteita pyritään ehkäisemään. Euroopan Unioni menee juuri päinvastaiseen suuntaan: Se haluaa ottaa mahdollisimman runsaasti tulijoita toisista kulttuuripiireistä.

Mitä tämä kaikki sitten todellisuudessa tarkoittaa? Muutamalla hiirenklikkauksella on helppoa lukea niiden ihmisten kokemuksista, jotka ovat työskennelleet tai hakeneet töitä arabimaissa. Saksalainen Bettina Bartzen kertoo seuraavaa: ”Työkone on hyvin rasvattu. Ei ole juuri oikeuksia ulkomaalaisilla, työttömän täytyy poistua maasta, kuten 60 vuotta täyttäneenkin.” Tämä oli kuvaus Dubaista, jota monet pitävät esimerkkinä edistyneestä ja länsimaistuneesta arabimaasta. Se on kuitenkin meikäläisestä näkövinkkelistä tarkasteltuna aivan oma, erityinen maailmansa, niin kuin muutkin Persianlahden maat. ”Sivistyneessä” Dubaissa tuomitaan joskus raippatuomioita naisillekin.

Nämä samat maat, jotka tahtovat suojella tiukasti omaa kulttuuriaan, odottavat kuitenkin Euroopan avaavan ovensa ja mielensä mittavalle maahanmuutolle islamilaisesta maailmasta. Se, joka tätä kehitystä edes kyseenalaistaa tai julkeaa jopa vastustaa, on joidenkin mielestä muslimeja syrjivä rasisti. Kyseiset valtiot vaativat eurooppalaisia lopettamaan muslimeihin kohdistuvan syrjinnän. Monikulttuurisen runsauden sijaan kulttuurien välinen dialogi näyttäisi johtavan Euroopassa yksikulttuuriseen umpikujaan.

Bahrainin ja muutaman muun maan perässä on nyt myös Saudi-Arabia ilmoittanut, ettei se halua katsella maillaan ”vääräuskoisia” enää kovin kauan. Se tosin pelkää tulevaisuudessa mahdollisesti seuraavaa kansainvälistä painostusta. Saudien työministeri Ghazi al-Gosaibi sanoi Al-Eqtisadiah-lehden haastattelussa varsin suoraan, että maa on huolissaan liian hyvin sopeutuneista vierastyöläisistä, jotka saattaisivat tulevaisuudessa vaatia jopa vaalikelpoisuutta itselleen. Sitä ei haluta. Samaan aikaan esimerkiksi Saksassa puuhataan perustuslain muutosta, joka takaisi vaalikelpoisuuden muillekin kuin Saksan kansalaisille, jotka näin ollen pääsisivät päättämään maan tulevasta kohtalosta. Tätä on esitetty muutamissa osavaltioissa.

Vaalioikeus EU:n ulkopuolisille kansalaisille edistäisi kannattajien mielestä integroitumista. Tällaista ei voisi ikinä kuvitella tapahtuvan jossakin islamilaisen kulttuuripiirin maassa. Hollannissa, Ruotsissa, Britanniassa, Irlannissa, Suomessa, Tanskassa ja Portugalissa voivat EU:n ulkopuolelta tulleet osallistua paikallisiin vaaleihin. Siinä tuli samalla lueteltua joitakin maita, jotka ovat hyvää vauhtia kadottamassa omia kulttuurisia erityispiirteitään. Näistä maista ei ole suuremmin kuulutettu vaatimuksia islamilaisen maailman suuntaan. Muslimien ”integraatiosta” puhuminen onkin varsin yksioikoista. Tästä islamilaisen maailman poliittiset päättäjät luonnollisesti pitävät. Tältä pohjalta on hyvä esittää aina vain uusia vaatimuksia.