POLIITTISEN KORREKTIUDEN KUKKASIA- KIRJOITUKSIA SANANVAPAUDESTA

KIRJASTA:

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta esittelee joitakin ilmaisuvapauden loukkauksia ja kuvaa niiden kautta tarkemmin ”poliittisen korrektiuden” monenlaisia vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla. Useimmat kirjan esimerkit ovat Saksasta ja Britanniasta mutta osataan sitä muuallakin. Kirja kertoo tarkemmin, että keitä halutaan erityisesti suojella ja minkä takia.

KIRJOITTAJASTA:

Mika Sankari on 33- vuotias yhteiskuntakriitikko Hartolasta. Hän on kiinnostunut erityisesti väestötieteeseen ja sananvapauteen liittyvistä ilmiöistä. Mika on opiskellut mm. aluetiedettä Vaasan yliopistossa ja saksan kieltä ja kulttuuria Münchenin Ludwig-Maximilians-Universitätissä. Aika kuluu kirjoittamisen lisäksi keikkatöiden, lukemisen, tenniksen ja uinnin merkeissä.

KIRJAA SAATAVILLA HINTAAN 10 €/KPL


TILAUKSET mika.sankari at gmail.com tai 0405640750

UUTUUS NRO 1: KÄÄNNÖSPALVELU PÄIVYSTYSPERIAATTEELLA

Toiminta-ajatus: Ota yhteyttä minuun ja toimita tekstisi, niin saat sen takaisin suomennettuna jopa samana päivänä! Käännettävät kielet ovat saksa, englanti ja ruotsi. Veloitus 30 euroa/ sivu, 1 snt/suomenkielinen sana tai erikseen sovittava korvaus toimeksiannon perusteella. Erikoisalojani ovat yhteiskunnallinen , urheiluun ja ravintolatoimintaan liittyvä sekä kaupallinen sanasto.


UUTUUS NRO 2: KÄÄNNÖSPALVELU KESTOTILAUS-PERIAATTEELLA


Toiminta-ajatus: Haluaisitko syventää jonkin tietyn alan osaamistasi ja tiedät siihen liittyvän nettisivuston julkaisevan aiheesta uutisia? Ja kaipaisit jonkun kääntämään ne selvälle suomenkielelle? Esimerkkinä voidaan ajatella erilaisia ajankohtaisjulkaisuja saksalaisilla sivustoilla. Hinnoittelu menisi esimerkiksi seuraavasti: 5 euroa/uutinen tai kuukausitilaus(sis. 4 juttua) 15 euroa. Lisähintä 3 euroa uutista kohti.Tai sopimuksen mukaan.

Thursday, April 29, 2010

Afrikan tähteä etsimässä

Kansanedustaja Pekka Haavisto(vihr.) on koonnut mielenkiintoisen ja lukemisenarvoisen raportin koskien Afrikkaa ja sen mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Haavisto näkee maanosan monet mahdollisuudet, jopa liiankin optimisesti. Niinpä hän toteaakin, että "Nyt on Afrikan aika!". Tässä kymmenen poimintaa  ja kommentteja:

1. Miljardin ihmisen maa
Afrikassa asuu miljardi ihmistä. Afrikka kattaa 23 prosenttia maapallon maapinta-alasta. Jos Afrikka olisi yksi maa, se olisi taloudeltaan maailman kymmenenneksi suurin. Maailman väestöstä joka kuudes on afrikkalainen. Väestönkasvu asettaa tulevaisuudessa suuria haasteita mantereen kehitykselle. Kiina ja Intiakin ovat miljardiluokassa, kilpailu on kovaa. Varsinkin koulutuksen osalta Afrikka laahaa jäljessä.

2. Afrikan talous seuraa Kiinaa
Kiina ja muut Aasian talousmahdit ovat rakentaneet systemaattisesti läsnäoloaan Afrikassa. Ne etsivät sieltä raaka-aineita, markkinoita omille tuotteilleen ja poliittista yhteistyötä. Kylmän sodan jälkeen Afrikka hukkui hetkeksi eurooppalaisilta. Viime vuosina Afrikan talouden kehitys on seurannut Kiinan talouden nopeaa kasvua. Kiinasta tulee käytännössä uusi siirtomaaisäntä sopiviksi katsomiinsa Afrikan kolkkiin. Siinä ei välttämättä ihmisoikeuksien perään katsota.

3. Infrastruktuurin kolmas aalto
Afrikassa rakennetaan nyt uutta infrastruktuuria - teitä, rautateitä, tietoliikenneyhteyksiä. Ensimmäinen aalto oli kolonialismin tarve saada raaka-aineet ulos maanosasta. Toinen aalto oli kylmän sodan, lännen ja idän, kilpailu afrikkalaisten poliittisesta tuesta. Kolmas aalto on menossa: Aasian ja Afrikan teknis-taloudellinen yhteistyö. Nyt Afrikassa tehdään uutta infraa. Mitä jos infra rakennettaisiin joskus afrikkalaisten omilla ehdoilla?

4. Afrikkaan on monta ovea
Euroopan taloussuhteet Afrikkaan muodostuivat siirtomaa-aikana. Vaikka Etelä-Afrikka on edelleen tärkeä ovi Afrikan markkinoille, se ei enää ole ainoa. Afrikan eri alueet ja maat kilpailevat nyt investoinneista. Ghana, Botswana, Nigeria Pohjois-Afrikan maat jne. Monilla maanosan valtioilla menee juuri nyt ihan kelvollisesti, Etelä-Afrikan tulevaisuus sen sijaan askarruttaa, pahimmillaan seurauksena on Zimbabwen uusinta isommalla rytinällä.

5. Afrikan integraatio on tosiasia
Rajaton Afrikka ja yhteisvaluutta ovat vielä kaukana, mutta Afrikan alueellinen integraatio etenee nopeasti. Afrikan unionilla ja alueellisilla järjestöillä on kunnianhimoisia suunnitelmia. Afrikan unioni on kehittynyt nopeasti kriisien ratkaisijaksi ja rauhanturvaajien tarjoajaksi omalla mantereellaan. Tähän voi toivottavasti luottaa tulevaisuudessakin.

6. Hyvä hallinto on talouden vetovoimatekijä
Afrikassa - öljyntuottajamaita lukuun ottamatta - hyvä hallinto, demokratia ja talouskasvu korreloivat. Investointeja tehdään mieluiten poliittisesti vakaisiin maihin. Demokratian ja ihmisoikeuksien tukeminen ja korruption vastustaminen eivät ole ylellisyyttä, vaan tärkeitä rakennuspuita talouskehitykselle. Hallinnon heikkoudet lisäävät taloudellista epävarmuutta ja karkottavat investointeja. Tässä kohtaa ei ole suomalaisillakaan kehumista.

7. Afrikka on arvojen maanosa
Ainakin kolmannes afrikkalaisista on kristittyjä, ja väestökehityksen myötä Afrikasta saattaa tulla maailman kristityin maanosa. Samaan aikaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kautta leviää islam. Suuret maailmanuskonnot kohtaavat Afrikassa. Kirkot ja moskeijat ovat joissakin kylissä ja kaupungeissa vierekkäin. Afrikkalaiseen islamiin on aina kuulunut suvaitsevaisuus. Kristittyjen ja muslimien välinen kitka haittaa yhteiseloa ainakin Somaliassa, Sudanissa, Egyptissä ja Nigeriassa mitä suuremmissa määrin.

8. Kestävän kehityksen maanosa
Afrikan osuus globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on noin neljä prosenttia. Samaan aikaan aavikoitunut alue laajenee ja ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa sateisiin ja tulviin. Afrikka voi luoda hiilinieluja, ja siirtyä uusiutuviin energialähteisiin. Suuret ympäristömuutokset vaikuttavat kovimmin köyhiin ihmisiin, joilla ei ole vaihtoehtoja. Siksi kestävä kehitys Afrikassa on niin tärkeää. Kiireellinen asia!

9. Nuori ja urbaani maanosa
Koko maailman väestönkasvusta Afrikka vastaa kolmanneksesta vuoteen 2030. Vaikka perhesuunnittelu alkaisi purrakin, trendi taittuu hitaasti. Afrikka on nuorten manner, jossa tarvitaan paljon koulutusta. Nuoruuteen liittyy myös liikkuvuus ja kyky oppia nopeasti uusia asioita. Se voi muodostua Afrikan vahvuudeksi. Asiasta pitää puhua vielä konditionaalissa, toivottavasti ei kauan.

10. Afrikka on puhelimessa
Afrikan rannikoilla tehdään nyt merikaapeleita. Tietoliikenneyhteydet paranevat. Matkapuhelinten käyttö maailmassa kasvaa nyt nopeiten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Afrikka puhuu kännykkään ja menee kännykän kautta nettiin. Tieto, oman elämän hallinta ja liikkuvuus lisääntyvät. Auktoriteetit murtuvat. Hyvä kehityssuunta!"
Hiukan ohuilta nämä argumentit loppupelissä tuntuvat, vaikka ne herättävät paljon toivoa(kin).  Pelkkä nuoruus ei merkitse vielä mitään, jos ei ole esimerkiksi koulutusta ja osaamista riittävästi. Afrikan kohdalla jatkuva liikaväestön lisääntyminen ja aivovuoto ei tilannetta merkittävästi paranna. Jälkikirjoituksessaan Haavisto tosin mainitsi kehityksestä, hänen mukaansa Somaliaan oli tuotu hallinto-osaamista ja perustettu PIZZERIA suomalaisoppeja hyödyksikäyttäen. Tämä oli hänen mielestään osoitus edistymisestä.

Mutta kuten itäisestäkin naapuristamme aina sanotaan, niin Afrikka on toki mahdollisuuksien manner, se selviää vaikkapa pelkästään tämän kuvan avulla:

Monday, April 26, 2010

Käytännön kokemusta monikulttuurisuudesta

"Ninni" avautuu Homma-foorumilla:

"Hei.
Tarkoituksenani on kertoa oma näkemykseni monikulttuurisuudesta. En tullut tänne puolustelemaan vaan kertomaan omia kokemuksiani asiasta. Voin alkuun sanoa, että en ole taitava kirjoittaja vaan kirjoitan amatöörimaisesti, mutta uskon, että saan kuitenkin sanottavani sanotuksi.

Tulen itse monikulttuurisesta perheestä. Tai sellaiseksihan käsitetään suomessa nykyään sellainen perhe jossa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ulkomaalainen. En kerro sen tarkemmin, mutta toinen vanhemmistani on siis tullut suomeen ulkomailta.

On vaikea kirjoittaa rehellistä tekstiä, koska sodin silloin tavallaan itseäni vastaan sillä omiin kokemuksiini perustuen koen monikulttuurisuuden negatiivisena asiana, mutta sitä on vaikea valehdellakaan ja toitottaa että monikulttuurisuus on rikkaus jos ei itse näin koe. Toisaalta itseni kannalta olisi varmaan parempi sanoa sellaista, mutta en jaksa valehdella.

Suomesta on tullut varsin suvaitsevainen maa. Tarkoitan tällä nyt suvaitsevaisuutta suomessa asuvia ulkomaalaisia kohtaan. Tilanne on muuttunut paljon. Itse olen siis nyt parikymppinen ja omiin kokemuksiin pohjautuen on nähtävissä selvä muutos. Itse olen suht. vaalea, mutta kuitenkin täysin suomalaista tummempi ja sen vuoksi erotun joukosta ja minua ei aina pidetä suomalaisena. Omiin kokemuksiini pohjautuen sanoisin, että nykyään on helpompi olla tummaihoinen suomessa kuin oli esimerkiksi 8-10 vuotta sitten. Ihmiset eivät tuijota enää niin paljon eivätkä huutele jne.

 Oikeastaan haluan saada asian esille, koska minua itseäni ärsyttää nämä ihmiset jotka edustavat suvaitsevaisuutta ja jotenkin pitävät arvossa monikulttuurisuutta, vaikka heillä ei ehkä ole käytännössä mitään kokemusta asiasta. Minun mielestäni sen todistaa se, että he juuri ovat niin suvaitsevaisia eivätkä huomaa mitä heidän suvaitsevaisuus voikaan saada aikaan. Heidän päässään on iskoutuneena se, että kaikki ovat samanarvoisia, ketään ei saa syrjiä ja he myös uskovat sanontaan monikulttuurisuus on rikkaus.

Suvaitsevaisia ihmisiä on monta tyyppiä..Yksi on juuri tämä ns. "kukkahattutädit", "uskovaiset" , " ihmisoikeusaktivistit" ja nuorissa erityisesti nämä "räppärit/hiphopparit". Koska näitä ihmisiä on nykyään paljon on entistä helpompi ulkomaalaisten sulautua suomessa näihin porukoihin ja tulla hyväksytyiksi.
(Kärjistettyä jne. ja pahoittelen tätä maallikon tekstiäni, mutta en osaa kirjoittaa sen hienommin.)
He ehkä eivät juuri näe näitä ongelmia tai eivät vain usko, että ne ovat todellisia ongelmia.
Mutta ongelmia se todellakin tuo kun täysin erilaisia kulttuureita yritetään yhdistää.

Oman perheeni kohdalla se ei ainakaan ole toiminut. En pysty enkä jaksa eritellä tätä, mutta voin sanoa, että vanhempieni suhde ei ole toimiva ja kaikki ristiriidat johtuvat juuri siitä, kun toinen ei ole suomalainen eikä pysty täysin suomalaista kulttuuria hyväksymään eikä tuntemaan itseään suomalaiseksi.
Minä ainakin itse koen asian niin, että ihmiselle on hyvin tärkeää tuntua kuuluvansa johonkin ja tuntea olavansa jonkin maalainen.

 Olen usein kokenut olevani "väärässä kehossa". Itse en aina edes muista olevani muita tummempi, mutta sitten havahdun vaikka bussipysäkillä kun joku kysyy: "Anteeksi, puhutko sinä suomea?".
Omassa perheessäni monikulttuurisuus on tuonut paljon paljon paljon ristiriitoja. Vanhemmat eivät ehkä tajuakaan, mutta lapset kärsivät siitä paljon. On paljon helpompi olla vain jotain yhtä kuin yrittää olla kahta yhtä aikaa.

Minä olen itse aina halunut olla vain suomalainen ja elää niin kuin suomalainen. Mutta toisella vanhemmistani on tietysti ollut erimielisyyttä sitä kohtaan miten minun täytyisi elää, ja sen takia en ole saanutkaan tehdä asioita mitä kaverini ovat saaneet tehdä. Täytyy sanoa, että perheessäni päätöksiä on juuri jyrännyt isäni joka on ulkomaalainen ja äitini on jäänyt tossun alle. Itse olen kokenut tämän suurena rasitteena, koska se on rajoittanut paljon tekemisiäni ja minun on täytynyt toimia kulttuurin mukaan jota en tunne omakseni enkä halua edustaa.

Tunnen myös muita perheitä joissa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ulkomaalainen, mutta vanhemmat ovat eronneet ja lapset elävät äitinsa kanssa ja elävät täysin "suomalaisesti". Ja sanoin äitin kanssa, koska mielestäni on yleisempää, että se ulkomaalainen osapuoli on isä kuin äiti. Tällöinhän perhe ei ole enää edes kovin monikulttuurinen jos ulkomaalainen vanhempi ei ole enää yhteydessä perheeseen kuten olen nähnyt joissain perheissä käyvän.

Ja sitten jatkan vielä yleistämistä... mutta useissa monikulttuurisissa perheissä perheen äidit ovat juuri niitä jotka ihailevat miehensä kulttuuria ja näiden perheiden lapset alkavatkin usein hengaamaan maahanmuuttajien kanssa, koska tuntevat enemmän yhteenkuuluvuutta heihin kuin suomalaisiin.

Mutta kuten katukuvasta näkee niin yhä useampi suomalainen on yhdessä ulkomaalaisen kanssa. Tilanne oli eri silloin 8-10 vuotta sitten. Silloin ajattelin itse että esimerkiksi minun ei ole mahdollista saada poikaystävää, koska kenelläkään ei olisi siihen aikaan ollut pokkaa olla tummaihoisen tytön kanssa. Mutta nyt tilanne on aivan eri. Suomestakin on tullut niin suvaitsevainen maa ja on monia "alakulttuureja" jotka suorastaan palvovat monikulttuurisuutta. En näe enää ollenkaan vaikeana asiana saada esimerkiksi poikaystävää. Mutta tiedän silti, että on paljon niitäkin jotka eivät minun kanssani suostuisi seurustelemaan.

Mutta useammin sitä törmää nykyään niihin jotka ihailevat "eksoottisuuttani" kuin päinvastoin.
He ihailevat monikulttuurisuutta sokeasti, mutta eivät taida tietää sen pimeistä puolista. Itse olen ne kokenut ja tiedän mitä se voi käytännössä olla. En viitsi nyt tänne kuitenkaan kertoa niin henkilökohtaisia asioita.
Joku saattaa ihmetellä kun sanon näin, mutta itse näen suuren maahanmuuttajien määrän uhkana suomelle ja suomalaisuudelle. Nämä maahanmuuttajat eivät halua muuttua suomalaisiksi tai omaksua suomen kulttuuria. Ja useat maahanmuuttajat ovat tulleet suomeen sen ikäisinä, että on melkein mahdotontakin suomalaistua siitä enää. He elävät täällä, koska se on helppoa ja suuri osa suomalisista on heille niin ystävällisiä ja kilttejä joten ei heillä ole täällä ongelmia elää. Ja maahanmuuttajien lapset, jotka ovat syntyneet suomessa niin heidän ei pakosta anneta suomalaistua vaan vanhemmat haluavat että he säilyttävät oman kulttuurinsa.

Itse olen saanut puoliksi tummaihoisena todistaa kukkahattutätien todellisen olemassaolon. Ala-asteella monet opettajat olivat juuri sellaisia ja ainoana luokan tummempana ihmisenä sain usein heidän sympatiansa ja uteliaisuutensa puoleleni. Minua se lähinnä ärsytti ja ärsyttää vieläkin. He kokivat tehtäväkseen aina tuoda esille minun erilaisuuteni ja yrittivät epätoivoisesti vakuuttaa kaikille, että se on hyvä ja hieno asia. Itse olisin halunnut vain olla mahdollisimman huomaamaton ja samassa kastissa kuin luokkakaverini. Vielä enemmän minua naurattaa esimerkiksi irc-galleriassa ryhmä: Mulatti vauvat,sweetest thing in the world =D   

En edes tiedä mitä sanoa tuosta. Suomessa on kai liikaa naisia, jotka ihailevat tummia miehiä ja haluavat pakostakin "suklaasilmä" lapsia koska ovat he niin kauniita ja ihania. Mutta tuo ryhmähän on melkein vain rasistinen, vaikka se yrittää olla antirasistinen. Miten tyhmää voikaan olla se, että on jokun ihmisen kanssa vain sen takia, että pitää sitä jotenkin "coolina/siistinä", koska se noista ihmisistä paistaa läpi, anteeksi nyt vain. Mutta nämä ihmiset ovatkin maahanmuuttajille helmiä jos he sellaisen saavat.

Olipas vaikea kirjoittaa kaikki nuo asiat, mutta tulipahan nyt sanottua. Jos jollakin heräsi ajatuksia niin luen mielelläni."

Tämä mielenkiintoinen kirjoitus käynnisti hyvän keskustelun.

Thursday, April 22, 2010

Ydinvoimaa!

Otsikko kertoo mielipiteeni asiasta, lisäksi muutama tarkennus ranskalaisin viivoin:

- Mahdollisuus lisätä omavaraisuutta energiantuotannossa
- Kaivattuja työpaikkoja mm. voimalaan, kaivoksille ja alihankintaketjuun
- Ympäristöystävällisyys, sitä kautta ilmastokin kiittää
- Vasta-argumenttien onttous ja tunnepohjaisuus
- Kehittynyt ydinjätteen säilöntämenettely
- Hyötyreaktoritekniikka
- Ydinvoiman kehitysnäkymät (fuusio)
- Turvallisuus
- Hinta
- Ennakoitavuus, toimintavarmuus

Vihreälle puolelle esittäisinkin muutaman kysymyksen:

- Kuinka monta vakavaa ydinvoimalaonnettomuutta on sattunut (esimerkiksi) viimeisen kymmenen vuoden aikana? Niiden välittömät (ja välilliset) seuraukset?
- Miten ydinjätteelle on käynyt maantieteellisesti "levottomilla alueilla"?
- Miksi Ranska tuottaa reilusti yli puolet sähköstään ydinvoimalla sen sisältämistä lukuisista vaaroista huolimatta?
- Onko esimerkiksi tuulivoima voitollista missään vai nielevätkö tuet liikaa, kuten Tanskassa on käynyt? (vrt. maataloustuki)
-Haluaisitko asua tuulivoimapuiston läheisyydessä (meteli!) ? Entäpä sitten, kun se tehdään saaristoon, silloin kitistään maisemallisista arvoista?
- Miksi energiantarpeen laskuun uskotaan niin uskonnollisella hartaudella?
- Miksi sähkö ei voisi olla vientituote?

Viimeiseksi kuitenkin ehkäpä se tärkein kysymys:

Estääkö ydinvoiman lisärakentaminen uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen ja jatkokehittämisen?

Katso myös A-talk 22.4.2010!

Thursday, April 15, 2010

Monikulttuurinen Norja, 2

Norjassa on keskusteltu siitä, että pitäisikö kunniamurhia käsitellä oikeuden edessä jollain erityisellä tavalla, koska niiden luonne on erilainen. Kunniassa on kyse henkilön arvosta, joka muodostuu hänen persoonansa voimakkuudesta ja hänen sosiaalisista käytöstavoistaan. Näiden kautta henkilöt ansaitsevat kunnioituksensa. Näin ei ole ainoastaan islamilaisissa maissa vaan kunnian käsite tunnetaan toki lännessäkin. Kunnian vastakohtana on häpeä. Konflikti syntyykin siitä, että eurooppalaiset käsittävät näiden sanojen erot eri tavalla nykymaailmassa. Norjassa alkoi keskustelu vuoden 2007 marraskuussa. Pohdittiin sitä, että tulisiko kunniamurhan olla jotenkin ”lieventävä asianhaara” perinteisiin rangaistusmotiiveihin verrattuna? Tässä vedottiin siihen, että tietyistä kulttuuripiireistä tulleilla oikeuskäsitys muistuttaa paikoin kivikautisia malleja. Tor Erling Staff , Norjan perustuslakituomioistuimen jäsen, on julkisesti vaatinut kunniatekijän asettamista lieventäväksi seikaksi tuomioita jaettaessa. Karkeasti sanoen ”kunniamurhasta” siinä mallissa langetettaisiin kaksi vuotta lievempi tuomio kuin ”normaalista” murhasta.

On toki olemassa muslimeja, jotka ovat samaa mieltä aiheesta ja tukevat kantanorjalaisten islamkritiikkiä. Ulrik Imtiaz Rolfsen on norjalais- pakistanilainen elokuvaohjaaja. Kun elokuvantekijä puhuu Pakistanista, niin hän tuntee sen maan kulttuurin vanhempiensa kautta. Hän ohjasi filmin nimeltä Izzat keväällä 2007. Se ei ole valitettavasti poliittisesti korrektia katsottavaa norjalaispoliitikkojen näkökulmasta tarkasteltuna. Rolfsen kertoo elokuvassaan pakistanilaisen rikollisjoukkion elämästä ja heidän Oslossa tekemistään petoksista. Hän tarkastelee aihetta rennosti ja selittää hieman tarkemmin. ”Pakistanissa kukaan ei luota valtioon. Vain perheeseen luotetaan. Valtion huijaamisessa ei nähdä mitään moraalitonta. Jos joku jää kiinni itse teosta, niin on vain epäonninen.” Rolfsen on arvioinut haastatteluissa Pakistanin kulttuurin jääneen 250 vuotta eurooppalaisesta jälkeen. Tällaista eivät pakistanilaiset ja norjalaiset poliitikot mielellään kuule. Ohi katsomisen ja integroitumistoiveiden elättelyn sijaan pakistanilaisia pitäisi pakottaa lähestymään eurooppalaisia arvoja, kuten ihmis-, omistus- ja vapaa-aikaan liittyviä oikeuksia ja paljon muita asioita. Rolfsen sanoo: ”Meidän on pakko tunnustaa, että pakistanilaiset eivät ole suoraan yhteensopivia meidän arvojemme kanssa. Tämä vastaisi hiukan karrikoidusti sellaista tilannetta, että 250 vuotta sitten eläneet herätettäisiin henkiin ja heidän pitäisi yrittää pärjätä meidän keskuudessamme. Meidän tarvitsee opettaa heille nykynorjalaisia arvoja”.  Kuinka tällaista henkilöä sitten kohdellaan, joka nimittää pakistanilaista kulttuuria ”epäkulttuuriksi? Media ja poliittinen eliitti hyljeksivät häntä. Hänet luonnollisesti leimataan kaiken pahan aluksi ja juureksi.

Yhtään parempi ei ole älymystöä edustavan Mariwan Halabajeen tilannekaan. Hän on kurditaustainen kirjailija ja asunut Norjassa jo monen monta vuotta. Hän julkaisi kirjan, jonka pääaiheina olivat islam ja naiset. Siinä hän kertoo islaminuskon perustajasta eli Muhammedista rankkoja totuuksia. Tätä kaikkea monet Norjan muslimit pitivät loukkaavana. Kerrottu vastaa täysin historiallista tapahtumasarjaa ja sitä myöden totuutta mutta nykyisen käsityksen mukaan sillä loukataan sotaherra Muhammedia. Tämä on kuitenkin johtanut useisiin tappouhkauksiin kyseistä kirjailijaa kohtaan ja hän on joutunut sen jälkeen rajoittamaan liikkumistaan. Harvat uskaltavat tukea ”Norjan Salman Rushdieta.” Tässä mielessä hän on samassa tilanteessa useiden eurooppalaisten intellektuellien kanssa, joiden mielipiteet eivät ole nyt muodissa mutta jotka silti uskaltavat yrittää vastavirtaan uimista.

Norjassakin joutuu älymystön edustajana herkästi tulilinjalle, vaikka tarkoittaisi sanomisillaan pelkkää hyvää. Taiteilija Morten Viskum tuli tahtomattaan loukanneeksi islamia. Todellisuudessa hän halusi toimia kulttuurien välisen sillan rakentajana. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään. Monet muslimit tekivät valituksen hänen Abdullahin poika- nimisestä taideteoksestaan. Tässä teoksessa esitellään Koraanin edessä polvistuva beduiini. Takaseinällä, beduiinin takana lukee suurin kirjaimin ”Mekka”. Kesäkuussa 2007 Drammenissa avattiin taidenäyttely, jossa tämä ”provokatiivinen” teos oli esillä. Muslimit protestoivat, koska Abdullahin selkä oli teoksessa suunnattuna Mekkaa kohti eikä hänen kasvonsa. Taiteilija halusi ratkaista ongelman hienovaraisella tavalla ja ehdotti, että hän voisi yksinkertaisesti kääntää Abdullahin kasvot Mekka-sanaa kohti. No sitten hän olisi kuitenkin osoittanut vierailijoille selkäänsä. Sekin aiheutti älähdyksen, joten asiaan oli pakko miettiä muu ratkaisu. Norjassa on, kuten huomaa, vaikeaa toimia poliittisesti korrektissa ympäristössä taiteilijana. Nyt Drammenin kaupunki oli siis vuorostaan syyllistynyt muslimien loukkaamiseen.

Drammenissa on 60000 asukasta ja se on Norjan kuudenneksi suurin kaupunki. Kaupunki sijaitsee 40 kilometria Oslosta lounaaseen. Kaupunki sai vuonna 1957 adventtikirkon, jonka vaatimatonta kauneutta ihasteltiin siitä lähtien. Ajat kuitenkin muuttuvat ja vuoden 2008 helmikuussa tämä kirkko muuttui moskeijaksi. Kaupungin turkkilaisasukkaat ostivat vanhan kirkon 7 miljoonalla kruunulla. Kirkollinen yhdistys rakensi puolestaan uuden kirkon vanhan tilalle. Vanhan kirkon myynnillä turkkilaisille haluttiin antaa Turkkiin selvä signaali: Paikallisten kristittyjen olojen on parannuttava ja painostuksen loputtava. Tämä sitoisi nämä kirkolliset piirit yhteen, erityisesti muslimiyhteisö on tilanteesta riemuissaan.

Seuraavaksi lisää taksikuskeista. Useissa Euroopan maissa on havaittu kasvava ilmiö. Yhä useammat muslimikuskit eivät nimittäin palvele tiettyjä vähemmistöryhmiä mielellään, näitä ovat esimerkiksi sokeat (”likaisten” opaskoirien takia), homot ja alkoholia ostaneet matkustajat. Ensimmäisinä tätä käytäntöä sovelsivat radikaalin Muslimiveljeskunnan jäsenet Minneapolisissa, Yhdysvalloissa. Tätä mallia ryhdyttiin jäljittelemään myöhemmin Lontoossa, Sydneyssä ja Melbournessa- kunnes päästiin Osloon. Ensimmäisen kerran tämänkaltaisesta tapahtumasta uutisoi Aftenposten- lehti huhtikuussa 2007. Silloin oli sokeita asiakkaita jätetty likaisine opaskoirineen tylysti kadunvarteen seisomaan. Esimerkiksi norjalainen Gry Berg koki tämän maaliskuussa 2007 peräti neljä kertaa peräkkäin. Grethe Olsenia kieltäydyttiin kyyditsemästä 21 kertaa. Amber Khanilta, muslimijärjestön edustajalta, kysyttiin näistä tapauksista tarkemmin. Hän selitti, että tapauksilla ei olisi sinänsä mitään tekemistä itse islamin uskonnon kanssa vaan että käytöstä selitti ennemminkin muslimikuskien ”kulttuurinen tausta”. Samanlaisia kulttuuritekijöitä alkoi ilmaantua Hollannissa, Sveitsissä, Tanskassa, Isossa-Britanniassa.. Kiintoisaa on Norjan tapauksessa se, että he lähtivät kaduille ilmaisemaan mieltään koettuaan syrjityiksi tulemista. Somalialaislähtöiset kuskit ryhtyivät vaatimaan moskeijan tai rukoushuoneen rakentamista Oslon lentokentälle. Se olisi heidän kulttuurillinen ”oikeutensa”. He väittivät kokevansa syrjintää samalla kun he selittivät että em. kaltaisten asiakkaiden syrjintä olisi heidän juridinen ja eettis-moraalinen oikeutensa. Siinä kävi niin, että nyt Oslon lentokentällä on rukoushuone mutta sokeat jätetään edelleen kadunvarteen ihmettelemään...

Norja tekee parhaansa edistääkseen tulijoiden integroitumista yhteiskuntaansa. Maassa keskusteltiin kuukausien ajan vuonna 2007 musliminaisten pukeutumiseen liittyvistä kysymyksistä. Pitäisikö naisille sallia koko vartalon peittävät asusteet. Jos sallitaan, niin milloin? Oslon yliopiston professori, Fanny Duckert, ehdotti paikallisille naisille tutustumista näiden asusteiden käyttöön, se palvelisi hänen mukaansa integraation edistämisessä, koska toisen kulttuurin tavat tulisivat sitä kautta tutuiksi. Näin rakennettaisiin ”siltoja kulttuurien välille”, koska niiden on joka tapauksessa tultava keskenään toimeen tulevaisuudessa.

Norjalaisen ja aasialaisen kulttuurin yhdistäminen on toiminut pääasiassa mainiosti, olkoon yhtenä esimerkkinä kuuluisa norjalainen villapaita. Löytyy pipoja, huiveja, paitoja ja vuodesta 2008 lähtien myös musliminaisten burka norjalaisen villapaidan kuviota jäljittelevänä. Tämän norjalaismuotoilija Line Beate Mastadin suunnitteleman vaatekappaleen avulla integroituminen on tavallaan taas askelta lähempänä toteutumistaan.

Integroitumisen on tavoitettava myös norjalaiset kanateurastamot. Norjassa on niitä paljon niin kuin lähes kaikkialla muuallakin on. Kysymys on siitä, että hartaasti uskovaiset muslimit hyväksyvät vain oikeaoppisesti (halal-) teurastetun kananlihan syömisen. Eläimen kaula on katkaistava ilman tainnutusoperaatiota. Norjassa on kuitenkin tapana tehdä toisin, eläin tainnutetaan ennen kaulankatkaisua. Imaamit keräävät tietoa siitä, että mitkä teurastamot tuottavat oikeaoppista lihaa ja jakavat niille sertifikaatteja sen mukaisesti. Asia on kuitenkin herättänyt epäilyjä heidän keskuudessaan, josko kanat kuolevat sittenkin ”liian aikaisin” joillain tiloilla. Arvioiden mukaan viidennes kanoista on kuollut lopullisesti ennen leikkurinterään joutumistaan. Imaamit ja teurastamojen isännät etsivät yhdessä ratkaisuja, joilla taataan se, että juuri muslimeille päätyvä liha on halal-teurastettua.

Yritykset tietävät asiaan liittyvän potentiaalin, joka on suuri maailmanlaajuisesti katsottuna. Amerikkalaisen aikakausilehti Halal Journalin mukaan paikalliset pikaruokajätit (Burger King, Taco Bell, KFC) saivat peräti 20 prosentin lisäyksen liikevoittoonsa sen jälkeen, kun he ilmoittivat käyttävänsä halal-teurastettua lihaa ravintoloidensa tuotteissa. Halal- käsite on laajempikin elintarviketeollisuudessa. Heinäkuussa 2008 aloitti Örstan pieni juustomeijeri toimintansa, siitä tuli samalla Pohjoismaiden ensimmäinen halal-juustola. Yritys vakuuttaa asiakkailleen, että lypsykarjaa on käsitelty halal-etiketin mukaisesti eli se on teurastettu tainnuttamatta ja se ei ole joutunut kosketuksiin ”likaisten” eläinten kanssa. Näitähän ovat muslimeille mm. koirat ja siat. Tuotanto käynnistettiin luonnonkauniin Sunnmöre- vuoriston juurella. Juusto valmistetaan islamilaista elintarvikeapartheidia noudattaen eli sitä ei saa varastoida tai kuljettaa sellaisten tuotteiden joukossa, joilla ei ole halal-statusta. Mikään muukaan, kuten tuotantolinja tai -välineet ei saa joutua sellaisten kanssa kosketuksiin. Tämän varmistavat oma taho (Al Fatih) ja imaamit yhdessä. Al Fatih tarkoittaa vapaasti käännettynä ”valloittajaa”. Kauppojen hyllyiltä löytyy ”valloittettua” pizzaa, colaa, juustoa..

Kehitys kulkee Norjassa samaan suuntaan kuin muissakin Pohjoismaissa. Bergenissäkin asenteet ovat muuttuneet. Bergen on Norjan kolmanneksi suurin kaupunki, siellä asuu noin 250000 asukasta ja se on tunnettu runsaistaan sateistaan. Vuoden 2007 alussa päätettiin rakentaa suuri moskeija ja sulkea vanha rukoushuone. Rakennuksen valmistumisesta ei ollut tarkkaa tietoa. Missä rukoushetkien oli määrä tapahtua sitä ennen? Sosiaalidemokraatit auttoivat asiassa mielellään, he ehdottivat rukouspaikaksi suurta toria kaupunginkirkon välittömässä läheisyydessä eli muslimit saivat heiltä luvan kumartaa Mekkaan päin kristillisten symbolien katveessa. Tämä nähtiin kaupungissa provokaationa paikallisia kohtaan. Niinpä jotkut rupesivat miettimään jopa sabotaasihankkeita, kuten sianjalkojen ripustamista torin ympärille ja kaiuttimista olisi soitettu sian röhkimistä. Eräs YK:n palveluksessa ollut työntekijä antoi kaupunkilaisille tämän vinkin, sillä näin he olivat pitäneet Somalian ja Libanonin komennuksillaan radikaalit muslimit loitolla. Tämän tunnustaminen lisäsi raivoa tietysti entisestään.

Norja miettii tarkkaan, että kuinka löytää tie rauhanomaiseen, monikulttuuriseen tulevaisuuteen. Ensimmäisenä askeleena määrättiin moskeijoihin poliiseja. Muslimit tietävät lopulta parhaiten, että mikä on heidän kulttuurinsa mukaan oikein ja mikä on väärin. Sen lisäksi Norjassa on ollut poliiseista pulaa. Niiden rekrytoiminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Niinpäp oliisi etsii jatkuvasti riveihinsä sellaisia henkillöitä, jotka pystyvät suvaitsemaan niin norjalaisia kuin muitakin etnisiä ryhmiä tasapuolisesti.

Väestösuhteet ovat vielä toistaiseksi selvät. Tällä hetkellä kristittyjä on väestöstä noin 80 prosenttia ja islaminuskoisten määrä on muutaman prosentin luokkaa. Tähän asti televisiossa lähetettiin kristillisiä hartausohjelmia. Tämä ”yksipuolinen” toimintatapa julistettiin vuonna 2008 islamia syrjiväksi, joten se sai itselleen lähetysaikaa valtakunnallisilla kanavilla. Tämä päätös sai kritiikkiä Norjan kirkon tiedottajalta, koska ”norjalaisittain merkityksettömälle” uskonnolle myönnettiin niin paljon ohjelma-aikaa.

Radikaalimuslimien joukossa Norja nauttii suuresta suosiosta, koska se on mukavan turvapaikan maineessa. Yksi tunnetuimmista norjalaisen vieraanvaraisuuden nauttijoista on Mullah Krekar. Hän on tunnettu vihapuheistaan ja tällä miehellä oletetaan olevan läheiset välit Al-Qaidan kanssa. Hän nautti Norjassa turvapaikkastatuksestaan, kunnes hänestä tuli Norjan hallitukselle liian kiusallinen tapaus mutta hänestä ei kuitenkaan olla päästy eroon. Krekar tuli Norjaan Irakista ja hän ei voi palata sinne omien sanojensa mukaan missään tapauksessa, koska siellä on liian vaarallista. Näin hän sai jäädä maahan. Mies kuluttaa aikaansa norjalaislehtien tietojen mukaan vihamielisen internetsivuston ylläpitämiseen. Hän perusti Irakissa ääriryhmän nimeltä Ansar-al-Islam (Islamin apu) ja suunnitteli sen avulla taliban- henkisen hallituksen perustamista maan alueelle. Tämä järjestö noudattaisi islamin vanhoja oppeja. Tänä päivänä hän pyrkii unelmaansa eli uskonnollisen diktatuurin perustamiseen Norjan piilopaikastaan käsin. Niin kauan kuin Irakissa taistellaan, on Mullah Krekar Norjassa turvassa. Norjalaiset kantavat hänestä vastuuta mutta tekevät sen kyllä vastentahtoisesti. Hän oikeastaan huolehtii Norjasta käsin turvapaikkansa pysyvyydestä, sillä Irakin levottomuuksien jatkuminen pelaa hänen pussiinsa. Krekar tietää asemansa eikä anna kenenkään ”syrjiä” häntä.

Kuinka nopeasti skandinaavinen maa joutuu osaksi islamilaista kulttuuripiiriä? Nimitilastot antavat aina jotain osviittaa. Useiden muiden suurkaupunkien tapaan Muhammed (eri muodoissaan) on kirinyt Oslossakin kärkijoukkoon nopeasti. Perinteinen norjalainen Kristian on joutunut taipumaan.

 Useat norjalaiset ovat ryhtyneet tähän vedoten vaatimaan moskeijoja ja minareettia sen kylkeen, josta yhä kasvavaa muslimijoukkoa voidaan kutsua rukoilemaan. Kaikki norjalaiset eivät suinkaan näe tuollaista tulevaisuutta toivottavana, aamuherätys minareetista ei houkuttele. Förden kaupungissa minareetin melurajaksi määrättiin tästä syystä 55 desibeliä.116 Tämä vastaa keskustelua normaalilla äänenpainolla noin metrin päästä kuultuna. Tämä uusi sääntö koskee kaikkia uskontokuntia. Tämä on synnyttänyt keskustelun kirkonkellojenkin soiton tulevasta asemasta.

Monikulttuurinen Norja, 1


Juhannuksen aikana aurinko ei poistu kuin hetkeksi Oslon yltä ja Norjan pääkaupunki on silloin täynnä elämää ja iloisia ihmisiä. Tällaisena paikkana me Osloa pidämme. Tätä mielikuvaa pitävät yllä myös maan lehdet. Saksalaisen Lufthansa- lentoyhtiön asiakaslehti kirjoitti Oslosta ison jutun kesäkuussa 2008. Jutun alussa hehkutetaan, että ”Oslo on yksi maailman eloisimmista kaupungeista”. Artikkelissa kehutaan kaupunkia runsaasti, jopa lähes runolliseen sävyyn: ”Kun kuunsäteet valaisevat joen pintaa silkkimäisen pehmeästi, siitä tietää ettei onneen ole enää kovin pitkä matka.” Lukijalle kerrotaan luonnollisesti myös maahanmuuttajien mukanaan tuomasta piristysruiskeesta. ”Runsas kulttuurien ja elämäntapojen yhteiselo on muuttanut entisen työläiskorttelin kasvot täysin ja saanut sen uuteen kukoistukseen. Siellä voi kohdata kulttuurien monimuotoisuuden ja luonnollisesti kesäisten taikaöiden loiston”, artikkelissa hehkutetaan.

Saksalaisprofessori Udo Ulfkotte matkusti Lufthansan koneella 3.6.2008 (Ulfkotte 2008: 134). Hänen vierellään istui norjalaisnainen, joka kertoi muuttaneensa pois Oslosta jo kauan aikaa sitten. Hän oli hyvin halukas kertomaan oman mielipiteensä Oslosta ja siitä, kuinka jutussa esitetyt väitteet pitivät todellisuudessa paikkansa. Artikkeliin ilmaantui lukuisia korjauksia, punakynä heilui. Hän todellakin raivostui juttua lukiessaan yhä enemmän. ”Aivan täyttä roskaa”, nainen oli kuulemma todennut, korrektisti ilmaistuna. Hän väitti, että todellisuudessa Oslo näyttää kokonaan toiselta nykyisin, se ei todellakaan ole enää semmoinen ”ilon ja valon kaupunki”, kuten jutussa yritettiin kertoa vaan todellisudessa se painii kasvavien ongelmiensa kanssa. Näitä ovat lisänneet nopeasti kasvanut maahanmuutto, rikollisuus ja erilaiset sosiaaliset ongelmat. Erityisen turvattomaksi kaupungin kokevat naiset ja paradoksaalista kyllä, juuri tuollaisina valoisina kesäöinä.

Tästä varjopuolesta ei luonnollisesti mainita lentoyhtiön asiakaslehdessä mutta todellisuudessa tilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Esimerkiksi Aftenposten uutisoi shokeeraavista raiskausluvuista jo vuonna 2001. Tuossa jutussa esiteltiin kaupungin rajusti kasvaneita väkivaltarikoslukuja ja kerrottiin, että tekijät olivat huolestuttavan usein ”länsimaiden ulkopuolista” syntyperää. Tilanne on huonontunut koko maassa vuosi vuodelta, rikostilastot ovat olleet hurjassa nousussa.

Vuonna 2006 Oslon poliisi varoitti naisia julkisesti kulkemasta ilman seuraa yöaikaan, erityisesti kesäaikaan oli sen mukaan syytä toimia näin. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Euroopassa näin tapahtui. Sitä ennen Aftenposten- lehti oli uutisoinut valtavasta seksuaalirikosaallosta. Uutiset muuttuivat lähes jokapäiväisiksi ja sittemmin tästä vaietusta aiheesta on alettu puhua avoimemmin jopa parlamenttitasolla eli Suurkäräjillä asti. Siellä tehdään työtä tilanteen parantamiseksi. Naisopettajien asemassakaan ei ole usein kehumista maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa, huoraksi haukkumiset ovat paikoin arkipäivää heille.


Osloon on perustettu oikein virallinen neuvontapiste, josta voi kysyä neuvoja, että kuinka välttyä ”epätoivotuilta monikulttuurisilta kohtaamisilta”. Raiskausluvut ovat kasvaneet vauhdilla, niiden kasvua halutaan hillitä monin keinoin. Reilusti yli puolet syyllisistä on edelleen maahanmuuttajataustaisia, joista taas valtaosa on saapunut islamilaisen kulttuuripiirin alueelta. Tämä em. neuvova taho onkin saanut loistoidean: Se järjestää ”uusnorjalaisille” kursseja, joissa heille kerrotaan naisten aseman olevan pääpiirteissään hyvinkin erilainen kuin heidän kotimaassaan. Myös maahanmuuttajanaisille kerrotaan erikseen, että he eivät saa vaieta, jos joutuvat kokemaan parisuhteessaan väkivaltaa ja että poliisi ja muut viranomaiset ovat sellaisia tahoja, joiden toimintaan voi luottaa.

Kesäkuussa 2008 aloitettiin oikeudenkäynti vanhempia kohtaan, jotka olivat ympärileikkauttaneet viisi Norjassa syntynyttä tytärtään. Tämä oli historiallinen tapaus Norjan oikeuslaitokselle. Vanhemmat olivat suorittaneet klitoriksen poiston hyvin brutaalilla tavalla mutta he vetosivat lähtömaansa kulttuuriin ja sen velvoittaviin perinteisiin. Norjan laki on kieltänyt ympärileikkauksen vuodesta 1996 lähtien ja teosta uhkaa jopa kolmen vuoden vankeustuomio. Epäilty on 41-vuotias, naimisissa oleva mies ja hänellä on Afrikassakin kaksi vaimoa ja useita lapsia. Norjalaisviranomaiset halusivat miehen Gambiassa olevat lapset Norjaan. Miehen Norjassa asuvaa vaimoa ei kuitenkaan rankaistu, koska hän oli raskaana rikosten tekohetkellä eli näyttäisi aina löytyvän uusia keinoja oikeudenmukaisuudesta luopumiseen.

Jos haluaa vielä nähdä ”vanhan” Oslon, niin siellä on käytävä mielellään pian. Monet matkanjärjestävät löytävät jo uusia kohteita sen tilalle. Liian rikollista, liian vaarallista, kaupungin alamäki on ollut viime vuosina jyrkkä. Yksi kuvaava esimerkki: Pelkästään kahden viikon aikana sytytettiin heinäkuussa 2008 peräti 18 turistibussia Oslossa tuleen. Joihinkin hyökättiin ennen polttamista ja jotkut ryöstettiin putipuhtaiksi ennen poltto-operaatiota. Bussikuskit selvisivät tihutöistä ihmeen vähin vaurioin. Norjalaisen Dagbladet- lehden haastatteleman espanjalaisen bussikuskin mukaan Oslon tilanne on järkyttävä ja hän jopa väitti, että hänen Espanjassa näytettyjä haastattelujaan oli luultu Afrikan slummeissa tehdyiksi. Espanjalaiset välttelivät ainakin tuohon aikaan bussiajeluja Oslon kaduilla. Nykyään on lisääntynyt vaara joutua ryöstön tai jopa ammuskelun kohteeksi. Esimerkiksi heinäkuussa 2008 sattui ammuskelu, jossa viisi ihmistä haavoittui.

Osloon saapuneet maahanmuuttajat ovat järjestään hyvin kulttuuritietoisia. Tämän sai Vebjörn Selbekk kokea karvaasti vuoden 2006 joulukuussa. Hän toimii erään kristillisen viikkolehden julkaisijana Norjassa. Joulukuun 9. päivänä vuonna 2006 hänen piti olla eräässä tilaisuudessa markkinoimassa uutta kirjaansa, jonka nimenä on Islamin uhkaama (Truet av Islamister). Tässä kirjassa hän kuvaa Mohammed-pilakuvakohun synnyttämiä reaktioita. Tilaisuus kuitenkin peruttiin tutusta syystä: Hänen mielestään se oli parempi perua ”mahdollisten reaktioiden takia.” Svein Andersen, norjalaisen Genesis-kustantamon johtaja, tuumaili näin: ”Jos muslimit pystyvät tulevaisuudessa päättämään kirjallisuudestamme, niin kohta kai vedetään markkinoilta sellaiset keittokirjat, joissa ruokien valmistamiseen on käytetty sianlihaa.”

Media suoltaa Norjassakin viikottain monikulttuurista propagandaa. Jos poliisilla sattuisi olemaan tylsänpuoleista, niin ei tarvitsisi muuta kuin mennä kyselemään kansalaisilta juttuvinkkejä. Aftenposten- lehti kertoi tapauksesta, jonka olisi luullut herättäneen hälytyskellot soimaan valtiontaloudesta vastaavien päättäjien piirissä. Lehti kyseli nimittäin taksikuskeilta heidän veronmaksuhalukkuudestaan. Vastaukset olivat hämmentäviä, kuskit nimittäin olivat erittäin vastentahtoisia veronmaksajia. Miksi maksaa niitä, kun niille rahoille sai yhä vähemmän vastinetta? Näin vastasivat niin norjalaiset kuin ulkomaalaiset kuljettajat. Ja paljasti kysely muutakin. Veronkiertoon syyllistyivät nimittäin useimmin muut kuin norjalaiset. Tämän perusteella laskeskeltiin, että valtion kassaan syntyisi pelkästään tätä kautta peräti 50 miljoonan euron suuruinen vajaus.

Ensimmäisen kerran asiasta oli kerrottu kesällä 2007. Silloin lehdet olivat kertoneet, että monet eivät maksaneet taksitoiminnastaan kaikkia määrättyjä maksuja, mutta ottivat silti mieluusti vastaan sosiaaliavustuksia. Muutamat yrittäjät jopa kannustivat toisia yrittäjiä kyseiseen toimintaan. Asiaa pidettiin aluksi, kuten liturgiaan kuuluu, ”yksittäistapauksena, jota ei saa yleistää.” Sitten seurasi melkoinen uutispommi: 900 yrittäjästä peräti 500 yrittäjää syyllistyi edellämainittuun, laittomaan toimintaan. Kyseessä oli siihen mennessä suurin paljastunut sosiaalitukihuijaus.Nämä huijarit olivat antaneet julkisuudessa aiemmin haastattelujakin.

Tuskin oli ensimmäistä uutispommia saatu purettua, kun jo toinen räjähti. Mitä enemmän alettiin tutkimaan, sitä useampia väärinkäytöksiä ilmeni ja taas olivat taksikuskit pääosissa. Kun oli päästy selville taksikuskien harrastamasta veronkierrosta, niin toisella kierroksella paljastui, että huolestuttavan monet kuuluivat myös rikollisliigoihin. Heidän toimialoihinsa kuuluvat erityisesti ase- ja huumekauppa. Totuus iskettiin taas vasten norskien kasvoja: Nämäkin rikolliset nauttivat valtion tarjoamaa ilmaista rahaa ja monet olivat laajentaneet sen avulla bisneksiään myös esimerkiksi Pakistanin puolelle. 
 
Vaivoin olivat saaneet norjalaiset tätäkään uutista sulateltua. Sen jälkeen seurasi jotain sellaista, joka ensituntumalta vaikutti pikemmin vitsiltä. Norjan hallitus nimittäin rahoitti 118 koraanikoulua Pakistanissa ja asiantuntijoiden mukaan useat koulut voidaan luokitella äärijärjestöjen majapaikoiksi. Nämä koulut nauttivat miljoonien kruunujen edestä Norjan ulkoministeriön jakamaa tukea. Asiantuntijat olivat varsin epäileviä sen suhteen, että kannattiko joissain kouluissa majailleita enää ottaa maahan takaisin. Kristillisen Michelsen-instituutin tutkija Karin Ask epäili, että tulijat saattaisivat olla sellaisia, jotka ryhtyisivät edistämään jihadia Norjan maaperällä. Nyt pitää muistaa, että norjalaisia peruskouluja ei voi missään nimessä verrata pakistanilaisiin koraanikouluihin. Koraani on luonnollisesti koraanikoulujen tärkein oppiaine. Koulutuksen päätyttyä oppilaiden on osattava tuo pyhä kirja kannesta kanteen.

Norjalaiset osallistuvat Afganistanin rauhanturvaoperaatioon. Hallitus ajatteli, että operaation avulla norjalaisten mainetta rauhanturvaajina edistettäisiin. Paikallisten asukkaiden uskottiin tulevan toimeen norskien kanssa ja oppivan kunnioittamaan heitä. Heille annettiin mm. avustusta moskeijojen korjaamista varten. Kesällä 2008 järjestettiin ”moskeijatarkastus” ja haluttiin nähdä, että kuinka remontit olivat onnistuneet. Järkyttävä näky paljastui, niille ei ollut tapahtunut yhtään mitään, yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki muut mullahit olivat tuhlanneet rahat ylelliseen elämään. Lystin maksajat eli norjalaiset eivät tietenkään saaneet juhliin kutsua, koska olihan lasku kuitattu jo etukäteen.

Ruotsin tavoin myös norjalaiset alkavat kasvavassa määrin ymmärtämään sen tosiasian, että kaikki eivät tule puhtaat jauhot pussissaan. Tyrmistyttävää on se, että kuinka poliittiset vastustajat kuitenkin yrittävät peittää ikävää todellisuutta, vaikka länsimaiset arvot pitäisi pitää etusijalla. Toisin kuitenkin menee. Muista maanosista tulevat, vainoa pakenevat ja muut tulijat, otetaan vastaan alkuun suurempia kyselemättä. Miljoonat muslimit ovat hakeneet turvaa Euroopasta ja heille on myönnetty runsaasti kansalaisuuksia. On kuitenkin yllättävän yleistä, että he pääsevät entisiin kotimaihinsa lomamatkalle muiden kustantamana. Onko silloin taustalla todellinen pakolaisuus? Tämä kysymys esitetään Norjassakin yhä useammin. Yhtenä esimerkkinä Mamand Mamandy, 35- vuotias Iranin kurdi, joka haki turvapaikkaa Norjasta vuonna 1999, koska häntä uhkasi Iranissa omien sanojensa mukaan vakavat seuraukset, jos sinne pitäisi palata. Vuoden 2007 keväällä hän tuli norjalaisten tietoisuuteen käydessään lomamatkalla tapaamassa vanhoja ystäviään kotiseudullaan. Hän tuli juoneeksi siellä pari olutta ja saatua siitä sikäläisen lain mukaisen tuomion eli 130 raipaniskua. Tuomio pantiin täytäntöön julkisella paikalla. Asia oli silloin paljon pinnalla Norjassa. Sen jälkeen hän palasi Norjaan ja itki mediassa kurjaa kohteluaan. Norjalaisilta ei kuitenkaan herunut isommin myötätuntoa, he kysyivät, että miksi hänen kaltaisensa henkilöt ylipäätään päästetään tuollaisille matkoille. Lisäpisteitä tuli vielä paikallisen lain tietoisesta ylenkatsomisesta. Mamand Mamandya moinen ei kuitenkaan häirinnyt. Hän on itse asiassa nykyään Norjan kansalainen.


Norjalaisetkin ovat saaneet kuulla yhä useammin kulttuurisin syin perustelluista murhista eli ”kunniamurhista”. Eräs 44- vuotias iranilaistaustainen mies murhasi vaimonsa, koska hän oli oppinut veljensä mukaan ”liian länsimaisille tavoille.” Nainen oli ottanut eron miehestään ja joutunut pakenemaan useiden uhkausten jälkeen turvakotiin. Mies oli kuitenkin onnistunut jotenkin sinne pääsemään ja siellä mies oli surmannut ex-vaimonsa yli 20 puukoniskulla. Oikeuden edessä mies selitteli, että kolme lasta kasvattanut vaimo oli oppinut liian länsimaisille tavoille erään veljensä kautta. Mies väitti olevansa täysin syytön tapahtuneeseen. Hän ei kyennyt ollenkaan muistamaan tehneensä sellaista, josta valtakunnansyyttäjä häntä syytti. Esimerkiksi tekijä ei olisi iskenyt puukolla kahtakymmentä kertaa, vaan ”vain” 4-5 kertaa, joten hän katsoi siis olevansa syytön sen nojalla. On tiedettävä ”kunniamurhien” keskeinen asema useiden islamilaisen kulttuuripiirin alueen maissa. Sitä pidetään siellä jopa suorastaan ”pikkurikkeenä.” Esimerkkinä ”länsimaistunut” Jordania: Siellä paljastui vuonna 2006 kaksitoista kunniamurhaa. Niillä on juurensa syvällä maan kulttuurissa , joten tuomiot ovat yleensä varsin kevyitä näistä teoista. Asiaa on käsitelty Jordanian parlamentissa mutta se ei johtanut rangaistusasteikon kiristämiseen.

Sunday, April 11, 2010

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta-SISÄLLYSLUETTELO

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO .......................................................................................... 5

2 NÄKÖKULMIA JA MIEL IPITE ITÄ ................................................ 7
Diktatuurin merkkejä..................................................................................... 7
Kiertoilmausten tyranniasta............................................................................ 8
Mielipiteiden muokkaajat............................................................................. 13
Valtavirtamedia- nykyajan inkvisiittori............................................................15
Poliittinen korrektius vallankäytön välineenä suvaitsevaisuuden
valepuvussa..................................................................................................17
Haastattelussa Anne-Marie Le Pourhiet.........................................................18
Valistuksen epäkorrekti perintö.....................................................................19
Tasa-arvoa vai epätasa-arvoisuutta?..............................................................21
Jälkikirjoitus: Ranskan presidentinvaalit 2007................................................ 23
Kielenmuokkaajien valta.............................................................................. 24

3 KÄYTÄ NNÖN ESIMERKKEJÄ POL IITT ISESTA
KORREKTIUDESTA...............................................................................27
”Satu kolmesta pienestä porsaasta” kiellettiin Britanniassa............................. 27
Ajatuspoliisi makuuhuoneessa...................................................................... 28
Poptähti Morrissey kypsyi Britanniaan......................................................... 29
Koululaisen kirje..........................................................................................30
Saksalaispoliisit opiskelevat turkin kieltä ja kulttuuria.....................................31
Vaiennettu poliisi..........................................................................................33
Ympärileikkauksista ................................................................................... 34
Kaikki eivät ole lain edessä tasavertaisia........................................................35
Jalkapallojoukkue ei saanut ristiä pelipaitaansa............................................. 38
Epämiellyttävä totuus eurosta....................................................................... 40
Tasan ei käy älynlahjat................................................................................. 42
Homoseksuaalit hyökkäysten kohteina kouluissa.......................................... 43
Romaneista kiertäviä eurooppalaisia?............................................................47
Muslimit suuttuivat joulunäytelmän nimen takia...............................................47
1.12.2009 alkoi uusi eurooppalainen aikakausi
(Lissabonin sopimus)................................................................................... 48
Tintti Kongossa -kirjan myynti saatetaan kieltää Belgiassa .............................51
Naistutkimuksesta tuli sukupuolentutkimusta Helsingissä.................................52
Vihreä lanka -lehden sarjakuva rinnastaa juutalaiset natseihin..........................53
Arkipäivän rasistisia ilmauksia....................................................................... 54
Syrjitty romani...............................................................................................55
Negern..........................................................................................................55
Musta pariskunta.......................................................................................... 56
Taksikuskit ja rasismi.................................................................................... 57
Brittihulluutta..................................................................................................57
Skandaali Baijerissa: Britti esitti Saksan kansallislaulun................................... 60
Sukupuoleen viittaaminen kielletty!................................................................ 62
Perinteiset sadut vaarassa............................................................................. 63

4 KEVYEMPÄÄ POLIITTISTA KORREKTIUTT A............................ 64
Poliittisesti korrekti pikkujoulujuhla............................................................... 64
Sota-ajan poliittisesti korrektit uutiset............................................................ 66
Monikulttuurinen bingo!................................................................................ 69
Maahanmuuttosanastoa median malliin.......................................................... 70
Kotoutumisen ABC...................................................................................... 71

5 LOPUKSI................................................................................................ 75
Sananvapautta ei saa loukata........................................................................ 75

LÄHDELUETELO ......................................................................................76

Sunday, April 4, 2010

Monikulttuurinen Ruotsi, osa 4


Eteläruotsalaisessa Blekingen kaupungissa sattui jouluna 2006 tapaus, jossa palestiinalaistaustainen lääkäri kieltäytyi amerikkalaisen potilaan kiireellistä hoitoa vaatineesta operaatiosta. Hän myönsi suoraan, ettei pidä amerikkalaisista. Mies oli ollut viettämässä joulua sukulaistensa luona. Sairaanhoitajatkin kimpaantuivat tästä tapauksesta ja he pyysivät miestä kertomaan asiasta julkisesti ja näin amerikkalaismies toimikin. Hän sai loppujen lopuksi ”hoitokustannukset” takaisin ja asiasta ei sen isompaa kohua noussut. Lääkäri sai kuitenkin jatkaa työtään normaalisti.

Tällainen rasismi on samanlainen tabu kuin turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha 1900-luvulla. Tämä saattoi maksaa erään ruotsalaisen tutkijan hengen, hän oli nimittäin työskennellyt kyseisen aiheen parissa. Tiedetään, että menneisyydenhallinta on turkkilaisille vaikeaa. Jo aikoinaan ottomaanien valtakunnan sulttaanit tekivät ei-muslimien elämän hankalaksi ja kristityt joutuivat elämään getto-olosuhteissa ja maksamaan vähemmistöille määrättyä veroa. Ensimmäisen maailmansodan tuoksinassa turkkilaisten nationalismi kohosi korkeuksiin, Turkki liittyi sotaan vuonna 1915. Armenialaisten, kreikkalaisten ja assyrialaisten asema heikkeni välittömästi. Kemal Atatürkin johtama joukko eli Nuorturkkilainen nuorisoliike taisteli englantilaisia ja ranskalaisia vastaan. Alempiarvoiset kansalaiset eli dhimmit muuttuivat yhdessä yössä valtionvihollisiksi. Vuosien 1915 ja 1918 välisenä aikana sai väkivaltaisuuksissa surmansa yli 1,5 miljoonaa armenialaista. Tämän lisäksi assyrialaisisia murhattiin 750000, joka merkitsi peräti 2/3 silloisesta väestöstä. Jos näistä tapahtumista mainitsee Turkissa julkisesti, saattaa siitä seurata vankeustuomio. Turkkilaiset yrittävät kieltää ja vaientaa aiheesta keskustelun ulkomaillakin. 40-vuotias Fuat Deniz oli tutkinut näitä tapahtumia Örebron yliopistossa. Vuoden 2007 joulukuussa hänet puukotettiin kuoliaaksi. Hänen kollegansa kertoivat julkisuudessa, että häntä oli uhkailtu useaan otteeseen näiden tutkimusten takia. Murhan taustalla vaikuttikin poliittinen motiivi.

Kaksi kolmesta ruotsalaisesta epäilee, että ruotsalainen yhteiskunta ja islam eivät ole yhteensopivia keskenään. Valtiopäivillä ei kuitenkaan keskustella koskaan monikulttuurista, islamista tai muslimien suuresta rikollisuudesta puhumattakaan. Tilanne on täysin päinvastainen. Sosiaalidemokraattisella puolueella ja radikaalilla Muslimiveljeskunnalla on hyvät välit keskenään. Järjestö tekee yhteistyötä myös mm. palestiinalaisen Hamasin kanssa. Ruotsin demarit ovat tehneet sopimuksen Muslimiveljeskunnan kanssa. Sen mukaan islamin arvostelua ja muslimien loukkaamista yritetään tukahduttaa erilaisin keinoin. He vauhdittavat yhteistyöllään maan islamisoitumista.

Ruotsalaiset poliitikot kumartavat nöyrästi, kun muslimit keksivät pyytää heidän erityishuomiotaan. Mahmoud Aldebe, Ruotsin muslimineuvoston puheenjohtaja, vaati vuonna 1999 sharia-lain käyttöönottoa oikeusjärjestelmään. Silloin asia aiheutti paljon pohdintaa mutta nykyään monet merkit viittaavat siihen, että kumartelu jatkuu edelleen. Sama mies vaati vuonna 2006 sharia-lain soveltamista avioliitto- ja perheoikeuden käytössä. Ruokahalu kasvaa syödesssä, hieman myöhemmin järjestö vaati islamilaisen uskonnon, kielen ja kulttuurin omakielistä opetusta, muslimeille omia luokkia, imaamien järjestämistä opettajiksi ja korottomia lainoja moskeijojen rakentamista varten. Tämä kaikki tapahtuu ”olemassaolon oikeutuksen” ja ”molemminpuolisen kunnioituksen saavuttamisen” merkeissä. Toisin kuin vuonna 1999, asia ei tällä kertaa kiinnittänyt suurta huomiota. Nyt keskustellaan lähinnä siitä, että syrjitäänkö muslimeja liikaa Ruotsissa ja voidaanko integraatiota jotenkin edistää. Nima Sanadaji väittää toukokuussa 2006 ilmestyneessä kirjoituksessaan Epäpyhä ruotsalainen allianssi että sosiaalidemokraatit ja muslimit ovat yhdessä sopineetmuslimiäänestäjien hankkimisesta.

Kaikki tämä muistuttaa ajasta, jonka luultiin jo jääneen taakse mutta se näyttäisi siitä huolimatta olevan tulossa takaisin. Vuonna 2006 Dagens Nyheter uutisoi, että Ruotsi oli ryhtynyt noudattamaan ”rotulakeja” vuonna 1937. Lundin yliopiston professori Anders Jarlert toi julki tämän vaietun ”julkisen salaisuuden”. Laki vaati Ruotsin ja Saksan kansalaisia olemaan ”puhtaita juutalaisverestä”. Tätä varten oli pitänyt esittää dokumentti, joka todisti ettei vanhemmissa tai isovanhemmissa virrannut juutalaisverta. Historiantutkija Stig Ekman kertoi samaisen lehden haastattelussa, että vuosikymmeniä kestäneen vaikenemisen taustalla vaikuttivat osaltaan kulttuuriin kuuluvat tekijät, siksi asia tuli päivänvaloon niin myöhään. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä tietää ja muistaa, että juuri sosiaalidemokraatit ajoivat kyseisen lain silloin läpi. Ympyrä on tavallaan sulkeutumassa, nyt yhteistyötä viritellään uskonnollis-poliittisen diktatuurin kanssa. (Ulfkotte 2008: 126)

Ruotsin Maahanmuuttovirasto esimerkiksi rahoitti ruotsalaisen muslimijärjestön tekemän esitteen muslimimaahanmuuttajille. Siinä valistettiin, että miehet ovat yksiselitteisesti perheen ykköshahmoja, että he ovat naisia rationaalisempia toimijoita ja että koulujen seksiopetus ei sovi muslimeille. Kysymyksessä on erikoisaseman haku muslimivähemmistölle, keinolla millä hyvänsä. Muslimien taholta esitettiin sharian käyttöönottamista avioerotilanteissa, koska imaamin pitäisi olla heidän mielestään eron vahvistava taho, muuten se ei olisi lainvoimainen. ”Imaamin rooliin kuuluu sovittelijana toimiminen, jotta perheet pysyisivät mahdollisimman hyvin koossa. Tämä on meille suuri haaste, koska emme halua lasten joutuvan erilleen vanhemmistaan”, sanoo sosiaalidemokraattien Mahmoud Aldebe. Esitettiin oppaassa muitakin vaatimuksia. Muslimien pitäisi saada töistä vapaata perjantairukousta ja muita tärkeitä juhlia varten, imaamien pitäisi saada opettaa lapsille uskontoa ja omaa kieltä Ruotsin neutraalin uskontotiedon sijaan, poikien ja tyttöjen pitäisi saada vapautus koulujen uima- ja liikuntaopetuksesta. Lisäksi listalla oli vielä musliminaisten omat uimavuorot uimahalleihin ja korottomat lainat moskeijojen rakentamista varten.

Uskomatonta mutta totta, Ruotsi taipuu pikkuhiljaa vaatimusten edessä. Esimerkiksi vuoden 2008 alusta musliminaisilla on ollut omia uimavuoroja. Tuomioistuin määräsi asiasta näin Göteborgissa. Koko prosessin olivat alunperin käynnistäneet kaksi naista, Houda Murabet ja Hayal Eroglu. Vuoden 2004 huhtikuussa heille oli näytetty tylysti uimahallin ovea, kun he olivat saapuneet sinne perinteisessä muslimiasusteessa. Oikeus päätti, että uimavalvojan toiminta oli täyttänyt syrjinnän tunnusmerkit. Kumpikin rouva sai tapauksesta vielä 20000 kruunun kärsimyskorvaukset.

Sosiaalidemokraattinen puolue ajaa maan islamisoimista ja eräänlaista kolonisaatiota, samalla kun kantaruotsalaiset joutuvat yhä ahtaammalle omassa maassaan. Tätä nimitetään suvaitsevaisuudeksi. Puoluetta lähellä oleva kristillinen järjestö kutsui tukholmalaisessa moskeijassa pidettyyn antisemitistiseen tilaisuuteen puhujaksi Azzam Tarminin, joka piti siellä itsemurhaiskuihin israelilaissiviilejä vastaan yllyttävän puheen. Journalisti Salam Karam julkaisi samoihin aikoihin Expressen- iltapäivälehdessä kirjoituksen, jossa viitattiin muslimien kasvavaan radikalismiin demarien siipien suojissa. Hän väittää, että puolueen suojissa toimisi useita muslimiradikaaleja. Tämän katsotaan suosivan esimerkiksi Muslimiveljeskunta-järjestöä.

Radio Islam-niminen kanava sai itselleen ”sattumalta” taajuuden 88. Sehän on tunnettu lyhenteestä sanonnalle Heil Hitler. (H on aakkosissa 8. kirjain, lyhenteeksi muodostuu näin HH=Heil Hitler). Asemaa pyörittää holokaustia koskevista valheistaan tunnettu, marokkolaistaustainen Ahmed Rami. Nettisivuilta halukkaat löytävät esimerkiksi Adolf Hitlerin Mein Kampfin ja kuuluisat Siionin viisaiden pöytäkirjat. Rami saapui Ruotsiin vuonna 1973 poliittisena pakolaisena, hän on Euroopan merkittävimpiä radikaalin islamin ja äärioikeiston hahmoja. Ahmed Rami ei paennut Ruotsiin ilman hyvää syytä, hän toimi nimittäin kenraali Mohammed Oufkirin lähipiirissä. Kenraali suoritti tuloksettoman hyökkäyksen Marokon kuningasta vastaan. Arvoliberaalissa Ruotsissa Ramin kaltaisille miehille riittää ymmärrystä aina, kansankoti on pitänyt heitä siipiensä suojassa. Useat muutkin Ramin kaltaiset, epäilyttävän menneisyyden omaavat henkilöt, ovat löytäneet Ruotsiin.

Hyvinvointiyhteiskunnan pilarit ovatkin murtumassa. Saksalainen Tagesspiegel kirjoitti 6.8.2006: ”Monet lapset kasvavat sellaisessa ympäristössä, jossa kukaan ei nouse ja lähde aamulla töihin. Tavalliset ihmiset eivät katso sitä hyvällä. He eivät pidä siitä, että heidän kustannuksellaan eletään. Näin verojen maksaminen kiinnostaa aina vähemmän. Tämä vaikuttaa tulevien sukupolvien asenteisiin paljon sekä maahanmuuttajien että ruotsalaisten kohdalla. Kun toiset käyttävät systeemiä hyväkseen ja tulevat sen avulla mainiosti toimeen, niin se saa monet ajattelemaan itsensä idiooteiksi tehdessään töitä aamusta iltaan". Ruotsalaiset ovat äänestäneet sosiaalidemokraatit valtaan kuuden vuosikymmenen ajan. Niiden vuosikymmenten aikana harjoitettu maahanmuuttopolitiikka tulee kuormittamaan vielä useita sukupolvia meidän jälkeemme. Tällaista valtiovallan ryöstöä ja tiettyjen ryhmien etuoikeuksien harjoittamista ei kykene mikään taho hetkessä korjaamaan.

Ruotsin tulevaisuudesta ennustetaan tutkijoiden arvioissa synkänlaista. Erik Brattenberg toimii Uppsalan yliopiston tutkijana. Hän on erikoistunut äärijärjestöjen ja terrorismin tutkintaan. Vuonna 2007 hän päätyi poliittisesti epäkorrektiin lopputulokseen. Hänen tutkimusaiheenaan olivat Skandinaviaan muuttaneet radikalisoituneet musliminuoret. Brattenbergin laskujen mukaan Euroopan väestöstä tulee olemaan kymmenen prosenttia muslimeja vuonna 2020. Brattenberg ei näe tämän kehityksen sujuvan ongelmitta. Erityisiä vaikeuksia hän ennustaa Skandinavian maille, koska ne harjoittavat turhan avointa maahanmuuttopolitiikkaa. Suurin osa tulijoista on köyhiä ja vailla kunnon työllistymismahdollisuuksia. He joutuvatkin turvautumaan sosiaaliapuun huomattavasti kantaväestöä useammin ja näissä olosuhteissa rahan hankkiminen ja siirrot terroritoimintaa varten onnistuvat tutkijan mukaan mainiosti. Hän varoittaakin muslimien radikalisoitumisesta. Mutta haluaako kukaan kuunnella, ottaa opikseen ja tehdä sen mukaisia johtopäätöksiä?

Pikkuhiljaa Ruotsin on kaiketi pakko alkaa kaikesta huolimatta löytää hätäjarrunkin sijainti. Maa on ottanut ennätysmäärin pakolaisia huolehdittavakseen resursseihin nähden. Sarkastisesti sanoen, he varmistavat monien ammattiryhmien työllisyyden pitkäksi aikaa. Puhumattakaan ”maahanmuuttoteollisuuden” ja siihen liittyvän ”klusterin” rahavirroista. Sytytyslanka palaa kuitenkin hiljalleen. Monet ovat kyllästyneet sellaiseen porukkaan, joka käyttäytyy avoimen vihamielisesti auttajiaan kohtaan. Edes pelastusviranomaiset eivät saa aina työrauhaa, vaan heitä kohtaan hyökätään mitä ihmeellisemmistä syistä, kuten olen kertonut.  Tänä vuonna (2010) Ruotsissa järjestetään valtiopäivävaalit. Hallitus tietää kyllä varsin hyvin, että kansa kokee heidän multikultiunelmansa utopian todellisuuden tietyillä paikkakunnilla karulla tavalla. Rauhanomainen ja kitkaton yhteiselo on vaikeutunut monissa kaupungeissa. Siksi se jarruttelee seuraavien tulijoiden sisäänotossa ja käännyttää ilmeisimmät väärinkäyttäjät heti porteiltaan. Näiden pitäisi jatkossa selvittää tietyt kansalaistaitoihin liittyvät testit. Muslimitytöt eivät saisi enää vapautusta koulun liikunta- ja uimatunneilta. Näin rinnakkaisyhteiskuntien syntyä yritettäisiin välttää jatkossa paremmin. Hätäjarrua on kohta pakko käyttää äänestäjien reaktioiden pelossa?



Monikulttuurinen Ruotsi, osa 3

Euroopassa on tutkittu islamilaisesta kulttuuripiiristä tulleiden koulumenestystä, Ruotsissakin. Hallitus julkaisi tilastoja keväällä 2008. Siinä käytettiin harvinaisen voimakkaita ilmaisuja tulijoiden valmiudesta ja sivistystasosta: Todettiin, että ”osa tulee maahan kivikautta muistuttavista olosuhteista”. Kolmasosa 13-20- vuotiaista lapsista ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Tilastollisesti laskien noin joka viides peruskoululainen on varustettu näillä tiedoilla tällä hetkellä, kymmenen vuoden päästä jo jopa noin joka kolmas. Jokainen voi miettiä, että miten tämä vaikuttaa muiden opiskeluun. Tutkimuksen tekijät eivät halunneet syyllistää mutta se aiheutti jonkunlaisen kohun. Tämän tutkimuksen julkistaminen ja sen raportointi aiheutti tyypillisen ruotsalaisreaktion: Tekijät pyysivät anteeksi tietojensa julkista kertomista. Tässä yhteydessä ruotsalaismuslimi Servat Barzangi oli ehtinyt muistuttaa globalisaatiosta ja koko maailman yhdistävistä internet-yhteyksistä. Hänen mukaansa kritiikkiä kohdanneet maahanmuuttajalapset kirisivät nopeasti ruotsalaislasten tasolle. Tämä ei kuitenkaan käyne niin vaan, koska lähtökohtaiset erot ovat valtaisan suuret.

Paljon pitäisi tietää ja ottaa asioista selvää, mutta tiukat syrjintää ehkäisevät lait sulkevat nykyään monet suut. Toukokuun 25. päivänä vuonna 2005 ruotsalainen Björn Björkqvist tuomittiin seuraavan lausahduksen takia kahdeksi kuukaudeksi vankilaan: ”En usko olevani yksin, kun tunnen pahoinvointia lukiessani maahanmuuttajien tekemistä ruotsalaistyttöjen raiskauksista”. Kun taas ruotsalaismiehet joutuvat syrjityiksi, ei siitä luonnollisesti seuraa mitään. Ruotsalainen feministi Joanna Rytel kirjoitti Aftonbladetissa artikkelin 11.4.2004 otsikolla ”Jag tänker aldrig föda en vit man” (En synnyttäisi koskaan valkoista miestä). Tämä kuvasti kirjoittajan vihaa ruotsalaismiestä kohtaan ja samaan aikaan ihailua islamia kohtaan. Valtakunnansyyttäjä ilmoitti jo noin viikon päästä tapahtuneesta, että syrjintälait koskevat vain etnisiä vähemmistöjä eivätkä ole sovellettavissa ruotsalaisiin.

On olemassa paljon muitakin ”hienouksia”, joita uudet kulttuurit ovat tuoneet mukanaan. Nadil Pekgul, eräs Ruotsin tunnetuimmista musliminaisista, toimi sosiaalidemokraattien kansanedustajana vuosina 1994-2002. Hän asui aiemmin tukholmalaisessa Tenstan lähiössä, mutta muutti sieltä pois lastensa takia, koska alueen rikollisuus oli lisääntynyt selvästi kuluneiden vuosien aikana ja hän kertoi, että monet pitivät luodinkestäviä liivejä, koska pelkäsivät alueen jengejä niin paljon. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yksittäistapaus. New York Times kirjoitti pitkän jutun Ruotsista ja sen romahtamisvaarassa olevasta hyvinvointivaltiosta vuonna 2006. Lehti kertoo asukkaiden saapuneen useammasta maasta, heistä yli 40 prosenttia elää sosiaaliavun varassa ja kotoutuminen sujuu liian usein huonosti ja varsinkin nuoret ovat vaarassa ajautua etsimään elämän tarkoitusta rikollisuudesta ja radikaalista islamista. New York Times nimeää Ruotsin Euroopan islamisoituneimmaksi maaksi. Tällainen meno aiheuttaa kaupungille satojen tuhansien eurojen lisäkulut vuosittain. Poliisit, palomiehet ja ambulanssihenkilökunta joutuvat hyökkäysten kohteiksi.

Huvi ja hyöty ovat tärkeässä roolissa eli mitä hauskempaa heillä on ja mitä enemmän virikkeitä tarjotaan, sitä enemmän media kertoo heistä. Heidän roolinsa on olla virallisia ”syrjittyjä”, jonka takia heihin tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota. Tämän ovat monet tajunneet ja osaavat näin hyötyä uhriasemastaan. Tämän takia levottomuudet puhkeavat ajoittain eurooppalaisissa lähiöissä. Yhtenä esimerkkinä ovat ns. ramadan-levottomuudet, jolloin esimerkiksi Göteborgissa syntyi karua jälkeä. Internetissä on nähtävillä video, jossa ”nuorukaiset” esittelevät rauhanuskontoa ja sen hienoja puolia katsojille. Se kuvattiin levottomuuksien aikana.


Tavallisiin ruotsalaisiin kohdistuneet hyökkäykset ovat muuttuneet yhä yleisemmiksi vuosien aikana. Maahanmuuttajajengit esimerkiksi pahoinpitelevät vastaantulijoita ja kirkkojakin on poltettu eli hyökkäykset kohdistuvat yhteiskuntaa vastaan monella tavalla. Christian Science Monitor-nettisivulla todetaan että Ruotsin kehitys on ”malliesimerkki eurabialaisen monikulttuuriutopian epäonnistumisesta.” Viisitoista vuotta sitten Ruotsissa oli kolme muslimien kansoittamaa gettoa, tänä päivänä niitä on reilusti toistasataa. Malmö on hyvä esimerkki, nykyisin kaupungissa on erittäin suuri muslimivähemmistö, eräs Euroopan suurimmista. Poliisinkin on ajoittain myönnettävä tosiasiat maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa. He eivät kykene aina pitämään tilannetta hallussaan, joten kaupunki on osittain koviinkin otteisiin tottuneen vähemmistön kontrollissa. Monet ovat asuneet Malmössä jo yli 20 vuotta mutta eivät osaa ollenkaan kirjoittaa tai puhua ruotsia.

Ruotsi on nykyisin eräs maailman monikulttuurisimmista maista. Uudet tulokkaat otetaan edelleen avosylin vastaan: Professori Stefan Lindsko, eräs maan tunnetuimmista juristeista, laati lakialoitteen moniavioisuuden laillistamiseksi. Hän sai tukea aloitteelleen joiltakin kansanedustajilta. Hänen mielestään valtion ei tulisi rajoittaa uskontoon liittyvää toimintaa. Tämän tunnetun juristin mielipide synnytti naapurimaassa vilkkaan keskustelun.

Ruotsalaiset ymmärtävät tunnetusti kaikkea ja kaikkia mutta jotkin kertomukset muistuttavat tosin harhaisuudessaan enemmänkin aprillipiloja. Vähemmistövaltuutettu pyysi selvittämään, että toimitaanko muutamilla paikkakunnilla lainvastaisesti, koska työpaikoilla vaaditaan ruotsinkielen taitoa. Suomalaissyntyinen vähemmistövaltuutettu Katri Linna oli kuullut, että Uppsalassa ja Enköpingissä oli solmittu sellaisia kirjallisia sopimuksia, jotka edellyttivät ruotsin kielen käyttämistä virallisena työkielenä. Näin ollen Linna luonnollisesti nosti vähemmistön oikeudet tapetille ja vaati heille yhtälaisia oikeuksia käyttää omaa kieltään työaikana. Tällaisilla esiintuloilla pääsee luonnollisesti vähemmistöjen suosioon.

Muslimit ovat kertoneet ruotsalaistaiteilijoille suorasanaisesti mielipiteensä heidän töistään. Islamkriittinen ruotsalaistaiteilija Lars Vilks on ollut heidän mustalla listallaan vuodesta 2007 alkaen. Poliisi on taannut hänen turvallisuutensa päivittäin siitä lähtien, hänen päästään on luvattu palkkio. Mihin Lars Vilks sitten on syyllistynyt? Hän esitti profeetta Muhammedin koiran hahmossa, niin että pää esitti Muhammedia ja muu vartalo koiraa. Vilks on toiminut professorina Norjassa, Bergenin taidekorkeakoulussa. Kesällä 2007 hän sai kutsun osallistua näyttelyyn, jonka teemana oli Koira taideobjektina. Hän päätti piirtää koiran- ja Muhammedin hahmon. Näyttelyn johtaja pelästyi ja rupesi mietteliääksi. Voisiko tuollaista sallia Ruotsissa? Piirrokset poistettiin näyttelystä mutta eräs lehti oli ehtinyt saada sen kuvattua, se julkaistiin ja näin Ruotsi sai ikioman pilakuvaskandaalinsa.

Vilks inspiroi toiminnallaan erilaisia taiteilijoita, piirroksia alkoi ilmestyä eri puolille Ruotsia. Esimerkiksi liikenneympyröihin ilmaantui koirahahmoja. Tällaisen toiminnan taustalta löytyi monenlaisia ryhmiä, nimittäin jotkut halusivat tukea taiteilijaa, kun taas toiset halusivat nimenomaisesti loukata muslimeja koira-aiheella mutta muilla oli tuskin sen suurempia motiiveja toiminnalleen. Kukapa pystyisi tuollaiseen, spontaaniin mielenilmaukseen puuttumaan? Lars Vilks seurasi tapahtumia sivusta pitkään. Hän tuli siis esittäneeksi Muhammedin koirana. Sen jälkeen hän ei voinut enää liikkua vapaana miehenä ja sai paljon tappouhkauksia. Konflikti aiheutti luonnollisesti mielenosoituksia ja vandalismia ympäri maailman, Vilksille langetettiin kuolemantuomio(ita). Monet islamilaiset valtiot kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin ja ilmaisivat suuttumuksensa tapahtumien johdosta. Ruotsalaisdiplomaatit pahoittelivat toistuvasti tapahtunutta ja muslimien tunteiden mahdollista loukkaamista. Tämä ei auttanut Lars Vilksiä, mies joutui siis elämään jatkuvasti poliisin suojeluksessa. Sisältää tapaus hieman ironiaakin: Hän nimittäin nimesi koiransa Muhammediksi tämän episodin jälkeen.

Lars Vilksin tapauksen seurauksena jopa yksi ruotsalaispuolue joutui ahdinkoon. Ruotsin posti nimittäin pelkäsi reaktioita, se ei uskaltanut jakaa marraskuussa 2007 Ruotsidemokraattien (SD) jäsenlehteä, koska se pelkäsi postinjakajien joutuvan hyökkäysten kohteeksi. Tuosta lehdestä nimittäin löytyi tuo paljon kohua herättänyt piirros.

Ruotsin lippujakin poltettiin mielenosoitusten yhteydessä. Kaikki ei kuitenkaan sujunut aina niin kuin piti. Esimerkiksi vuoden 2007 syyskuussa muslimit polttivat Pakistanissa Ruotsin lippuna Öölannin maakuntalipun. Öölanti on siis Ruotsin pienin maakunta, 137 kilometriä pitkä saari Itä-Ruotsissa. Öölannin lipussa on keltainen risti vihreillä pohjalla, kun taas Ruotsin lipussa on tunnetusti keltainen risti sinisellä pohjalla. Pakistanilaismuslimit polttivat Öölannin lipun julkisesti, saaren asukkaat tuskin ottivat asiaa sittenkään sodanjulistuksena. Öölannin paikalliset taiteilijat reagoivat tilanteeseen kuitenkin välittömästi. He nimittäin luonnostelivat uuden Öölannin lipun. He painoivat siihen myös Lars Vilksin kohupiirroksen. Muhammedin koirahahmo Öölannin lipussa. Tässä yhteydessä muslimit julistivat ruotsalaistuotteita boikottiin ja julkaisivat mustia listoja sellaisista ruotsalaisyrityksistä, joiden tuotteita tulisi välttää.

Kulttuurierot pitää ottaa huomioon yritystoiminnassa. Allah soi naisille kauneuden, eikä tätä lahjaa saa käyttää väärin. Siksi Allah käskee naiset kätkemään vartalonsa. Kokovartalon peittävällä vaatetuksella nainen osoittaa muslimien mukaan kunnioittavansa Allahia ja heidän näkökulmastaan katsottuna vaatetus siis pikemmin lisää naisen vapautta ja arvokkuutta kuin vähentää sitä. Hijabiin pukeutuvia naisia tarkastellaan halujen kohteena islamilaisen kulttuuripiirin alueella. Naista suojellaan anonyyminä objektina alistamiselta ja nöyryyttämiseltä. Näin hartaat muslimit asian näkevät. Ja niinpä musliminaiset saavat Ikeassa päähineen työn puolesta mutta juutalaiset joutuvat pärjäämään töissä ilman kipaa.

Noin 30 vuotta sitten Ruotsi oli etnisesti maailman homogeenisimpia maita mutta mikäli kehitys jatkuu tämän trendin mukaisesti niin kantaruotsalaisten vähemmistöasemaan joutuminen voi tapahtua jo tulevalla 50- luvulla. Myös Ruotsin kouluissa otetaan uudet tulijat erityisellä tavalla huomioon, sillä jotkin oppilaitokset ovat kieltäneet maan lipun käyttämisen perinteisen luokkakuvan yhteydessä. Ruotsin lippu on sisältänyt ristin vuodesta 1663 lähtien ja se oli kauan perinteinen, kristillinen maa. Koska ajat muuttuvat, niin esimerkiksi eteläruotsalaisen Karlshamnin koulut ovat kieltäneet lipun käytön koulukuvissa. Lippu ei saa esiintyä missään muussakaan yhteydessä, kuten paidassa. Virallisesti selitetään, että eräät koulun oppilaat voisivat kokea nämä symbolit ”rasistisiksi” ja ”ulkomaalaisvihamielisiksi.”

Ruotsalaiset eivät saa puolustautua meneillään olevaa kehitystä vastaan, ikävien asioiden julkituominen on lähes kielletty. Tämä koskee sekä tiedotusvälineitä että yksityishenkilöitä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi The Local-sanomalehti uutisoi 9.6.2008 perheväkivallan rajusta lisääntymisestä otsikolla Honour violence widespread in Sweden.61 Sen mukaan sosiaalityöntekijät kävivät useita tapauksia läpi yhteistyössä viranomaisten kanssa ja jutussa mainittiin myös kunniaväkivalta. Tavallinen lukija saa tuosta jutusta kuitenkin sellaisen käsityksen, että ongelma koskisi kantaruotsalaisia, koska asioista ei kerrota tarkemmin. Vaikutelma onkin väärä, mutta se johtuu siitä että tiedotusvälineet peittävät uutisessa vaikuttavien tekijöiden taustat viimeiseen asti, koska kysymys onkin ”uusruotsalaisista”.

Yksityishenkilöiden ja poliitikkojen käsketään myös vaieta ja niinpä tosiasioiden ilmaisemisesta rankaistaan poliittisen korrektiuden tähden. Kunnallispoliitikkona toiminut Dahn Petterson tuomittiin noin 2000 euron sakkoihin, koska hän kirjoitti eräässä artikkelissa, että Kosovosta saapuneet huolehtivat pääosin Ruotsin heroiinikaupasta.

Bodil Schibli uskalsi käydä tabun kimppuun heinäkuussa 2008. Hän oli toiminut tuomarina helmikuuhun 2008 asti. Useimmat ruotsalaislehdet kertoivat hänen mielipiteistään. Hän oli jäänyt eläkkeelle hieman aiemmin, joten hän uskalsi avata suunsa, sillä viran puolesta ei ollut enää mitään menetettävää. Schibli vaati ruotsalaisille parempaa suojelua sellaisia ”fanaattisia siirtolaisia” vastaan, joilla ei ollut mitään oikeutta oleskella Ruotsissa. Hän väitti, että 90 prosenttia ruotsalaistuomareista on asiasta hänen kanssaan samaa mieltä. Hieman tämän kohua herättäneen lausunnon jälkeen jönköpingiläinen tuomioistuin aiheutti shokin muslimien keskuudessa. Paikallinen oikeus tuomitsi muslimimiehen kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen vaimonsa murhayrityksestä. Tuomionsa istuttuaan hänet oli määrä karkoittaa Ruotsista kotimaahansa. Tämän pitäisi olla lain mukaan itsestäänselvää. Tuomari oli kirjoittanut perusteluihin, että tapaukseen liittyivät vahvat uskonnolliset motiivit ja ne löytyivät tuomarin mukaan islamin uskonnosta ja islamilaisen kulttuuripiirin tavoista. Näistä syistä nainen oli joutunut alistumaan miehensä edessä, joka oli käyttänyt naisen heikompaa asemaa tietoisesti hyväkseen. Tämän jälkeen seurasi protesteja, muslimit tunsivat tulleensa loukatuksi. Masoomabai Takisdottir Virani, kaupungin paikallisen shiamoskeijan puhemies, tuomitsi tuomion perustelut jyrkin sanoin ja oli raivoissaan muslimiyhteisön tullessa loukatuksi.

Vähemmistövaltuutettuun otettiin tapauksen tiimoilta yhteyttä. On kuitenkin muistettava, että tuomarit ovat Ruotsissakin puolueettomia toimijoita. Vähemmistövaltuutettu pyysikin tuomaria olemaan tulevaisuudessa niukkasanaisempi vastaavanlaisten tapausten yhteydessä ja vaikenemaan mahdollisista uskonnollisista ja etnisyyteen liittyvistä tekijöistä.

Monikulttuurinen Ruotsi, osa 2


Ruotsissa ei ole enää pitkään aikaan opetettu uskontoa perinteisellä tavalla. Se on korvattu nk. yleisellä uskontotiedolla. Tästä syystä yhä harvemmat ruotsalaiset tuntevat enää Raamatun sanomaa ja kenties sen takia he eivät tunnista enää yleisiä kristillisiä arvoja. Tämä saa monet ruotsalaiset etsimään itseään ja henkisiä arvojaan uudelleen sekä hakemaan elämän syvempää tarkoitusta. Moderniin ja maailmalle avoimeen hyvinvointiyhteiskuntaan ilmaantui aukko, jonka täyttämisessä ei ole onnistuttu järin hyvin, ei tieteen eikä elämäntapojen avulla. Se tuli sinne viime vuosisadan aikana ja jatkaa nopeaa leviämistään. Tilastojen mukaan kehitys on mennyt karkeasti ottaen näin: Vuonna 1930 maassa eli 15 hengen muslimiyhteisö, vuonna 1970 heitä arvioitiin olevan noin 1000, vuonna 1980 30000, vuonna 1990 jo peräti 120000. Tahti on kiihtynyt tuonkin jälkeen hurjasti, sillä 1996 ylittyi 200000 muslimin raja, vuonna 20000 325000, tällä hetkellä heitä on jo reilusti yli 400000. Nämä lukemat ovat peräisin EU:n tilastoista.

Ruotsalaisen yhteiskunnan demografinen rakenne muuttuu siis rajuun ja ennennäkemättömään tahtiin. Etnisten ruotsalaisten määrä vähenee koko ajan muuhun väestöön verrattuna. Mikäli tämä kehitys jatkuu entisellään ilman suuria muutoksia, niin Ruotsista voi tulla muslimienemmistöinen maa muutaman vuosikymmenen kuluttua. Tämä tapahtuisi jo periaatteessa vähäisemmänkin maahanmuuton avulla ja mikään ei tällä hetkellä todista voimakkaasti tuota kehitystä vastaan, vaikka tietynlaisia kiristyksiä Ruotsi onkin tehnyt maahanmuuttopolitiikassaan. Lisäksi väkisin paitsiossa pidetty maahanmuttokriittinen Sverigedemokraterna -puolue on saanut lisää kannatusta. Se vaatii Ruotsin nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan suuria muutoksia.
Emme toki tiedä varmasti, että tuleeko lopulta näin käymään. Nämä luvut on kuitenkin aiheellista tietää jo nyt ja painaa ne mieleen. Esimerkiksi vuonna 2006 kaupattiin t-paitoja, joihin oli painatettu teksti ”Vuonna 2030 valloitamme Ruotsin.” Kehitys on Ruotsissa huomattavasti nopeampaa kuin eräässä toisessa maassa, jota emme ihan heti islamin kanssa välttämättä yhdistäisi. Itänaapurimme Venäjähän on tunnetusti perinteinen kristillis- ortodoksinen maa mutta siitä tulisi venäläislehden jutun mukaan muslimienemmistöinen maa peräti vuonna 2050.
 
Tämä kehitys heijastuu erityisen voimakkaasti maan koululaitokseen. Koska valtion omistamissa kouluissa ei saa antaa uskonnonopetusta, perustavat muslimit omia koulujaan. Ensimmäinen islamilainen yksityiskoulu avattiin Malmössa vuonna 1993. Tänä päivänä niitä on jo yli 20. Taka-ajatuksena piilee myös sharia-lain soveltaminen tietyissä tapauksissa. Kamal Moubadder vaikuttaa ensisilmäyksellä hyvin sopeutuneelta maahanmuuttajalta. Hän on kirjoittanut kirjan 40 kysymystä islamista (40 frågor om islam). Tämä ei ole niin tuttu kirja ruotsalaisille mutta siitä hieman myöhemmin lisää. Hän rakennutti koulun muslimilapsia varten Järfallaan, erääseen Tukholman lähiöön. Moubadder toimi koulun rehtorina vuoteen 2005 saakka, kunnes kesällä 2007 tapahtui jotain erikoista, mikä mursi hänen sädekehänsä. Hän nimittäin ehdotti sharia-lain käyttöönottamista, mieluiten ”demokraattisten” vaalien kautta. Nämä kannanotot herättivät huomiota vuonna 2007.
Tällä hetkellä Ruotsissa on viisi suurta shiamuslimien moskeijaa, jotka sijaitsevat Malmössa, Uppsalassa, Västeråsissa, Trollhättanissa ja Göteborgissa ja näissä on yhteensä noin 150 rukoushuonetta. Maassa on kymmenen pelkästään muslimeille tarkoitettua hautausmaata. Islam onkin nykyisin Ruotsin toiseksi suurin uskonto ja se etenee vauhdilla uusillekin alueille. 
 
Vuodesta 1997 lähtien Ruotsi on ilmoittanut virallisesti olevansa monikulttuurinen maa. Kotoutumislaki korostaa aina sitä, että Ruotsi on monikulttuurisesti suuntautunut yhteiskunta ja sitä, että kaikki ovat tervetulleita Ruotsiin. Turvapaikan hakeminen on tehty halukkaille tulijoille helpoksi. 
 
Kotoutuminen tarkoittaa ruotsalaisten mielestä esimerkiksi sitä, että islamia ja muslimeja ei saa kritisoida. Jens Orback, ruotsalainen sosiaalidemokraatti, sanoi eräässä radiokeskustelussa vuonna 2004 näin: ”Meidän täytyy olla suvaitsevaisia ja avoimia muslimeja ja islaminuskoa kohtaan, sillä tällä tavalla toimien he tulevat olemaan sitä meitä kohtaan siinä vaiheessa, kun olemme vähemmistönä täällä.” Euroopan Unionin virallisessa raportissa koskien muslimien asemaa Ruotsissa todetaan, että muslimeja ”yrjitään” heitä kohdellaan ”sosiaalisesti eriarvoisella tavalla". (Ruotsi-muslimit EU:ssa vuonna 2007)

Anders Lago toimii Södertäljen pormestarina. Aikaisemmin kaupunki eli kukoistuskauttaan, Scanian kuorma-autot valmistettiin Södertäljessä ja tennistähti Björn Borg pelasi kaupungin maailmankartalle. Södertäljestä piti tulla malliesimerkki monikulttuurin ihanuudesta muille ruotsalaiskaupungeille mutta on kuitenkin käynyt ihan päinvastoin. Tällä hetkellä 40 prosenttia kaupungin asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. Kaupunkiin saapui viikottain kymmeniä perheitä Irakin tilanteen ollessa pahimmillaan ja nyt kaupungissa on noin 82000 asukasta, joista yli 6000 irakilaisia. 

Södertälje on malliesimerkki epäonnistuneesta kotouttamispolitiikasta ja Södertäljen tapaus todistaa myös sen, että aina ei ole kysymys pelkästään islamista, vaan laajemmasta käsitteestä eli islamilaisesta kulttuuripiiristä ja siihen liittyvistä asioista. Suuri osa Södertäljen irakilaisista on nimittäin kristittyjä, joten ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta otti heidät ilomielin vastaan ja huolehti heistä parhaan kykynsä mukaan. Vuonna 2007 Ruotsiin saapui 18500 turvapaikanhakijaa Irakista, melkein puolet enemmän kuin edellisvuonna ja noin tuhat irakilaista muutti sen vuoden aikana Södertäljeen.

Kaupunki on käymässä ahtaaksi, kaksioissa saattoi majailla jopa toistakymmentä henkeä yhtäaikaa. Ei olekaan ihme, että kantaruotsalaiset muuttavat kaupungista kiihtyvällä tahdilla pois. Pormestari Anders Lago katselee epätoivoisena uusien tulijoiden jatkuvaa virtaa mutta tämän patoamiseen hän ei kuitenkaan kykene. Jokainen uusi hyväksytty tulija on perustuslain mukaan vapaa valitsemaan asuinpaikkansa. Sittemmin ruotsalaiset ovat nimenneet kaupungin uudelleen, se on nyt ”Pikku Bagdad”. Normaali elämän arkipäivä karkaa Södertaljessä yhä kauemmas, sillä vain noin joka neljäs maahan muuttaneista miehistä käy töissä, naisten vastaava lukema on vieläkin alhaisempi. Tälle kehitykselle hyvinvointivaltio antoi vuosikymmenten aikana kaiken tukensa ja hintaa maksetaan tulevaisuudessa. 
 
Parhaiten maisemien muuttumisen havaitsee julkisissa kulkuvälineissä. Södertäljen lisäksi asiat ovat toisin muuallakin. Tässä korostuu erityisesti Irakista ja Somaliasta tulleet maahanmuuttajat ja sen myötä yksi poliittisesti epäkorrekti asia osoittautuu tilastojen kautta: Ruotsalaisten tutkimuslaitosten mukaan liikenneonnettomuuksien riski on maahanmuuttajien kohdalla kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna. Norjalaiset liikenneviranomaiset kertoivat tilanteen olevan saman sielläkin. Tilanteen parantamiseksi on järjestetty erilaisia kursseja, joilla erityisesti Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleita maahanmuuttajia valistetaan ruotsalaisesta liikennekulttuurista. 
 
Kulttuurin rikastuminen” näkyy Ruotsissa paljon muussakin kuin liikenneasioissa. Erityisesti muslimien vaikutuksesta maa on muuttunut täysin toisenlaiseksi. Esimerkiksi rikostilastot ovat kasvussa ja koko ajan nousevat sosiaalimenot uhkaavat monien muiden vaikeuksien ohella romahduttaa hyvinvointivaltion rahoitusperustan. Vakaasta ja turvallisesta maasta, joka on lahjoittanut maailmalle mm. Abban ja Volvon, uhkaa tulla ”Pohjois-Euroopan Bosnia” hyvinkin nopeasti. Maahanmuuttajien lisääntynyt rikollisuus on saanut kantaväestön muuttamaan pois pahimmilta alueilta. Erityisen voimakasta tämä poismuutto on Malmössa, jossa juutalaisiin kohdistuneet hyökkäykset ovat pakottaneet joitakin jopa muuttamaan maasta pois

Ruotsalaiset siis päättivät avata ovet melkoisen selälleen ja ottaa vastaan uutta porukkaa islamilaisen kulttuuripiirin alueelta. Nyt he ovat ajautuneet etsimään turvallisuutta elämälleen uudelleen. He nimeävät pääsyyksi poismuutolleen huolen lastensa turvallisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Tästä syystä erityisesti Malmöstä lähdetään kovaa vauhtia pois. Viranomaiset eivät ole uskaltaneet puuttua kunnolla ”nuorukaisten” katumellakointiin, epäröintiä kesti kuukausitolkulla. Kesäkuussa 2008 tapahtui seuraavaa: Palokunta pääsi sammuttamaan tulipaloa vasta sitten, kun se sai poliisisaattuen turvakseen. Paikalliset ”nuorukaiset” olivat häirinneet viranomaisten työtä monin tavoin, esimerkiksi heittelemällä kiviä pelastusviranomaisia kohti. Rosengårdin kaupunginosa on erityisen pahamainen tässä suhteessa. ”Nuorukaisilla” näin lainausmerkkeihin kirjoitettuna tarkoitetaan siis maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka syyllistyvät rikoksiin. Ilmiö on hyvin yleiseurooppalainen.

Heinäkuussa 2008 ruotsalaislehdet uutisoivat tällaisesta yhteenotosta poliisin ja nuorten kesken. Ympäri Rosengårdin lähiön aluetta oli sytytelty pieniä tulipaloja, jätekatoksia ja autoja oli tuikattu tuleen. Näitä piti sitten tulla sammuttamaan. Palokunta ei päässyt perille asti heti, se joutui nimittäin kivisateeseen! Saman kohtelun saivat kokea perässä tulleet poliisit. Sittemmin paloautot ovat saaneet luodinkestävät lasit mutta sekään ei miehistöä auta autosta poistuttaessa. Nuorilta kysyttiin haastattelussa syytä heidän käytökseensä. He vastasivat syynä olleen VIISI vuotta sitten tapahtuneen moskeijapalon. Heidän mielestään palokunta ei ollut saapunut riittävän ripeästi paikalle. Sen takia pelastusviranomaisten pitää olla varuillaan vielä vuosikausia tapahtuneen jälkeen. Kysymyksessä on siis puhtaasti ”kunnia-asia”.

Tervetuloa Ruotsiin, otsikoi eräs amerikkalaisraportti, joka käsittelee maan kasvavia ongelmia Malmön esimerkin avulla.37 Raportti on nähtävissä Youtubessa. Se esittelee maahanmuuton takia kovasti muuttunutta Malmöä ilman perinteisen, ruotsalaisen poliittisen korrektiuden painolastia. Ohjelma kertoo toistuvista muslimien levottomuuksista. Poliisi kertoo, että he menevät tiettyihin kaupunginosiin enää vain pakottavassa tapauksessa, jopa ambulanssit tarvitsevat joskus poliisaattueen turvakseen. Useat koulut ovat muuttuneet kokonaan maahanmuuttajavaltaisiksi. Filmi näytettiin ruotsalaistoimittajille, joiden avulla se toimitettiin eteenpäin ja esitettiin myöhemmin Ruotsin valtakunnallisella televisiokanavalla. Amerikkalaisten piti siis tulla kertomaan, että miten ruotsalaisilla menee heidän omassa maassaan?

Ruotsalainen Lisa Nilsson asui yli kaksikymmentä vuotta New Yorkissa. Hän muutti sieltä takaisin Malmöön. Paradoksaalista kyllä, hän sanoo nyt kaipaavansa New Yorkiin, koska hän tunsi olevansa siellä turvassa. Nilsson myöntää turvautuvansa aina pimeän aikaan taksikyytiin. Hän sanoo tietävänsä, että kaupungissa on tapahtunut paljon raiskauksian, niiden määrä on kasvanut 17 prosentilla vuoden 2003 jälkeen.  Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana raiskausten määrä on peräti kolminkertaistunut. Se sai eräät teinitytöt keksimään raiskauksia ehkäisevän, vyötärölle sijoitettavan laitteen. Tämä on kehityksen suunta muissakin Pohjoismaissa. Jo vuonna 2001 imaamit kokoontuivat ja vetosivat muslimeihin tilanteen parantamiseksi mutta mitään merkittäviä tuloksia ei ole kuitenkaan saatu. Myös alaikäisten raiskausten määrän jatkuva kasvu on pelottava ilmiö.

Onhan kuitenkin olemassa eräänlainen suoja tätä riskiä vastaan- nimittäin huntu. Ruotsin hallitus painatti vuonna 2007 oikein erikseen postimerkkisarjan, jossa oli teemana monikulttuurisuus. Siinä esiintyi kaksi musliminaista perinteiseen, koko vartalon ja pään silmiä lukuunottamatta peittävään asuun (Abaya) pukeutuneena. He olivat piknikillä yhdessä lasten kanssa. Kuvassa näkyi taustalla hirvi. Oikein rikas pohjoiseurooppalainen monikulttuurinen idylli siis tarjolla tulevaisuuden Ruotsissa.

Malmössä elää siirtolaisia enemmän rinnakkaisyhteiskunnan kaltaisissa oloissa kuin missään muussa Ruotsin kaupungissa. Hallitus on toivonut jo pitkään, että tilanne kohentuisi. On käynyt kuitenkin samalla tavalla kuin esimerkiksi Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Belgiassa. Nuorukaiset ovat julistaneet kadut omaksi valtakunnakseen ja he hyökkäävät rajusti sinne tulevien poliisien kimppuun. On syntynyt ”No-Go”-alueen käsite, jonne ulkopuolisilla ei ole enää asiaa ilman nuorukaisten lupaa. Tästä asiasta ovat kertoneet mm. The Local-sanomalehti  ja Ruotsin radio . Myös Youtubesta löytyy aiheeseen läheisesti liittyvä, Norjan television Göteborgin lähiöissä kuvaama ohjelma. Kaksi ensimmäistä kertovat asiasta varoen, mainiten että Malmön Rosengårdin lähiössä ”asuu paljon ulkomaalaisia” ja että siellä ”on korkea työttömyysaste”. Norjan televisio kertoo asiasta hiemän vähemmän poliittiseen korrektiuteen sortuen.

Neue Züricher Zeitung-lehti kertoi paikan arjesta joulukuussa 2006. Se viestitti lukijoilleen, että Malmön Rosengårdin lähiössä, pohjoismaiden tunnetuimmassa getossa, asuu 22000 asukasta. 90 prosenttia heistä on taustaltaan turkkilainen, afgaani, somali tai arabi ja heistä puolet on alaikäisiä. Siellä pystyy halutessaan elämään melkein yhteiskunnasta erillään, kouluissa puhutaan pääosin arabiaa. Herrgårdenissa, eräässä alueen korttelissa, tilanne on seuraava: Työssäkäyntiprosentti on työikäisten miesten kohdalla 16 ja työikäisten naisten kohdalla 10 prosenttia. Uskonto on keskeinen tekijä heidän elämässään, kirjoittaa Rosengårdissa kolme vuotta asunut sosiologi Aje Carlbom. Kun tehtaat suljettiin, ei huonosti koulutetulle siirtolaisväestölle löytynyt enää työpaikkoja. Niinpä uskonto määrittelee heidän ylpeytensä ja ihmisarvonsa.