POLIITTISEN KORREKTIUDEN KUKKASIA- KIRJOITUKSIA SANANVAPAUDESTA

KIRJASTA:

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta esittelee joitakin ilmaisuvapauden loukkauksia ja kuvaa niiden kautta tarkemmin ”poliittisen korrektiuden” monenlaisia vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla. Useimmat kirjan esimerkit ovat Saksasta ja Britanniasta mutta osataan sitä muuallakin. Kirja kertoo tarkemmin, että keitä halutaan erityisesti suojella ja minkä takia.

KIRJOITTAJASTA:

Mika Sankari on 33- vuotias yhteiskuntakriitikko Hartolasta. Hän on kiinnostunut erityisesti väestötieteeseen ja sananvapauteen liittyvistä ilmiöistä. Mika on opiskellut mm. aluetiedettä Vaasan yliopistossa ja saksan kieltä ja kulttuuria Münchenin Ludwig-Maximilians-Universitätissä. Aika kuluu kirjoittamisen lisäksi keikkatöiden, lukemisen, tenniksen ja uinnin merkeissä.

KIRJAA SAATAVILLA HINTAAN 10 €/KPL


TILAUKSET mika.sankari at gmail.com tai 0405640750

UUTUUS NRO 1: KÄÄNNÖSPALVELU PÄIVYSTYSPERIAATTEELLA

Toiminta-ajatus: Ota yhteyttä minuun ja toimita tekstisi, niin saat sen takaisin suomennettuna jopa samana päivänä! Käännettävät kielet ovat saksa, englanti ja ruotsi. Veloitus 30 euroa/ sivu, 1 snt/suomenkielinen sana tai erikseen sovittava korvaus toimeksiannon perusteella. Erikoisalojani ovat yhteiskunnallinen , urheiluun ja ravintolatoimintaan liittyvä sekä kaupallinen sanasto.


UUTUUS NRO 2: KÄÄNNÖSPALVELU KESTOTILAUS-PERIAATTEELLA


Toiminta-ajatus: Haluaisitko syventää jonkin tietyn alan osaamistasi ja tiedät siihen liittyvän nettisivuston julkaisevan aiheesta uutisia? Ja kaipaisit jonkun kääntämään ne selvälle suomenkielelle? Esimerkkinä voidaan ajatella erilaisia ajankohtaisjulkaisuja saksalaisilla sivustoilla. Hinnoittelu menisi esimerkiksi seuraavasti: 5 euroa/uutinen tai kuukausitilaus(sis. 4 juttua) 15 euroa. Lisähintä 3 euroa uutista kohti.Tai sopimuksen mukaan.

Wednesday, May 5, 2010

Monikulttuurinen Tanska, 1


Grönlanti on maailman suurin saari, se kuuluu Tanskalle mutta sillä on autonominen asema sen alaisuudessa. Kalaalliitit ovat saarten alkuperäisasukkaita, ne ovat yksi inuiittien eli eskimoiden alaryhmä. Valtaosin grönlantilaiset tunnustavat kristillis- protestanttista uskoa. Elämä on saarelaisille kovaa Grönlannin karujen olosuhteiden vuoksi, on vaikeaa löytää töitä ja siksi monet ovatkin pakanneet kassinsa ja muuttaneet emämaan puolelle Tanskaan. Gellerupissa, eräässä Århusin kaupungin lähiössä, on tilanne paikoin jopa kriisiytynyt, siellä nimittäin alkuperäisasukkaat ovat joutuneet linnoittautumaan koteihinsa pelon takia, koska monet näkevät heidät ja kohtelevat heitä toisen luokan kansalaisina, joilla ei ole mitään oikeuksia. Gellerupissa kalaalliitit eivät enää uskalla astua kotioveltaan ilman jonkin sortin turvatoimia. Esimerkiksi yhteiset juhlat ja jalkapalloilu jäävät sen takia väliin. Asenteita on yritetty korjailla erään nettisivuston avulla, jonne on koottu tietopakettia siitä, että saaren asukkaat ovat tanskalaisia siinä missä muutkin. Tilanne ei kuitenkaan osoittanut paranemisen merkkejä, vaan kärjistyi kuukausi toisensa jälkeen. Kun kalaalliittien perinteinen juhla pystyttiin vielä kesällä 2007 järjestämään, niin vuotta myöhemmin se ei enää ollut mahdollista lisääntyneiden väkivaltaisuuksien takia. Århusin kaupunginhallinto on päätynyt pakkoraossa erikoiseen ratkaisuun. Se nimittäin antaa poismuuttaville asukkaille muuttoavustusta ja auttaa sellaisen uuden asuinalueen etsimisessä, jossa asuu mahdollisimman vähän islaminuskoisia. Näin he välttynevät ainakin pahimmalta rasismilta Tanskassa. Johanne Christiansen on yksi onnellinen valtiollisen tuen vastaanottaja. Hän sanoo, että ”en olisi kestänyt olla enää hetkeäkään heidän jatkuvana maalitaulunaan”. Heillä ei ollut minkäännäköistä kunnioitusta meitä kohtaan. He uhkailivat meitä usein ja väittivät samalla olevansa Tanskan omistajia”.  


Tanskassa on sattunut tapauksia, joissa on hyökätty kirkossa käyvien ihmisten päälle. Tämä on saanut yhä useammat varomaaan ja jopa perumaan osallistumisensa kirkonmenoihin. On myös raportoitu autojen vahingoittamisista jumalanpalvelusten aikana. Monikulttuurisessa Århusissa on eräs kirkko pakotettu maksamaan ”suojelurahaa”, jotta moiselta vältyttäisiin jatkossa. Reilun 300000 asukkaan Århus on maan toiseksi suurin kaupunki. Jo aiemmin esillä olleessa Gellerupin kaupunginosassa ovat monikulttuurin mukanaan tuomat ongelmat yhä näkyvämmin esillä. Siellä terrorisoidaan muita vähemmistöjä, kuten jo mainittuja grönlantilaisia mutta myös kristityt ovat välillä ahtaalla. Meni pitkään ennen kuin kirkko reagoi tilanteeseen: se pestasi pari ”vartijaa” turvaamaan kirkkorauhaa. Tämä tepsi heti, nyt kirkon läheisyydessä voi oleskella ilman pelkoa, kirkossa käynti on turvallista eikä autoillekaan käy enää mitään jumalanpalvelusten aikana. Tätä kutsutaan kirkon puolelta ”integroitumisen menestystarinaksi”. Kirkon turvamiehet ovat kotoisin Palestiinan alueelta. Heillä on omien sanojensa mukaan hyvät yhteydet ”nuorisoryhmiin”. Heidän hommanaan on nyt toimia suojelutehtävissä.

Tanskassakin muslimit ilmaisevat tavoitteensa sinänsä selkeästi. Joulun alla vuonna 2006 imaami Abu Laban antoi tanskalaislehdille haastattelun. Mies, jota ilman koko pilakuvaskandaalia ei olisi syntyneet ollenkaan, nimitti EkstraBladet- lehdessä joulujuhlaa ”perverssiksi”. Abu Laban joutui aikoinaan vainotuksi Lähi-idässä poliittisten mielipiteidensä vuoksi ja Tanska myönsi hänelle turvapaikan. Hän riemuitsi, kun New Yorkin kaksoistornit sortuivat hyökkäyksen ansiosta. Mies kuoli keuhkosyöpään 1.2.2007. Abu Laban esiintyi elämänsä aikana julkisuuteen päin ”maltillisena muslimina” mutta totuus oli kuitenkin toinen. Legendaarisen Nörrebron siirtolaislähiön asukkaat muistavat hänet hyvin.

Tanskaa on pidetty EU:n sisällä hyvinkin maahanmuuttomyönteisenä pilakuvaskandaalin jälkeen. Muiden kulttuurien kunnioittamisen eteen nähdään huomattavan paljon vaivaa. Tämä näkyi esimerkiksi sillä tavalla, että Koraani oli myydyimpien tietokirjojen joukossa vuonna 2007. Tätä kehitystä vastaan taistelee uusi puolue SIAD l. Stop Islamiseringen af Danmark, joka haluaa oman ilmoituksensa mukaan jarruttaa Tanskan islamisoitumiskehitystä ja perinteisistä arvoista luopumista toisuskoisten miellyttämiseksi.

Islamiin kääntyneiden määrä on kasvanut Tanskassa viime vuosina. Niinpä moskeijahankkeet ovat tulleet ajankohtaisiksi monissa kaupungeissa ja sen lisäksi imaamien vaikutusvaltaa halutaan lisätä tanskalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa. Maaliskuussa 2007 Kööpenhaminan kotouttamisesta vastaavat viranomaiset vaativat islamille näkyvämpää roolia kouluissa ja työpaikoilla ja sen julistamista kiinteäksi osaksi nykytanskalaista elämänmenoa. Vaatimuslistalta löytyivät mm. vapaapäivät islamilaisten juhlien ajaksi, tytöille oikeus huivinkäyttöön kouluissa, erilliset pesutilat, rukoushetkien sallimiset työpäivien lomassa ja runsaampi halal- tuotteiden tarjonta. Vain näillä ehdoilla integraatio tulisi onnistumaan tulevaisuudessa.

Vetoomukset eivät kaikuneet kuuroille korville: Tanskassakin on Suomen malliin kansanopistoja ja niissä opintotarjontaa moneen lähtöön, kuten ruuanlaittoa, kudontaa, taidetta, kieltä ja kulttuureja. Yhä useammin kursseille pitää houkutella lisää hakijoita paikkojen täyttämiseksi. Tanskalainen Krogerupin kansanopisto kärsi tästä kadosta muiden joukossa kunnes ratkaisu keksittiin: opisto ryhtyi tarjoamaan islamin uskontoon ja Koraaniin liittyviä kursseja. Syksyn 2007 kurssit täyttyivät äkkiä ja tämän innoittamina useat muut opistot seurasivat Krogerupin mallia. Lähes 100 muutakin opistoa ryhtyi järjestämään vastaavaa opetusta, jonka avulla tanskalaiset voivat ehkä nähdä, että mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan. Tanskalaisten muslimikäännynnäisten oli täytynyt tuohon asti hakea oppinsa ulkomailta. Nyt ei enää tarvitse lähteä Tanskasta oikean opin hakuun. Yhteistyössä muslimien arvostaman, kairolaisen Al-Azhar- yliopiston kanssa toimii maassa nyt ensimmäinen islamilainen yliopisto, jossa opetetaan mm. islamilaista sharia- lakia, taloutta ja politiikkaa.

Ehkäpä pilakuvakiistan aikaiset kokemukset olivat opettaneet tanskalaiset ylivarovaisiksi islamkritiikin suhteen. Sillä kritiikin sijaan mentiin tällä kertaa toiseen ääripäähään, musliminaisten hunnusta tuli kulttiesine. Viesti otettiin vastaan iloiten, valittiinpa Tanskassa jopa ”Miss Huntu”. Tämän arvonimen sai18- vuotias Huda Falah vuonna 2008. Muotiasiantuntija Uffe Burchardt oli haltioissaan. Tällaisia huntuja ja muita pääliinoja pitäviä naisia hän kutsui ”itsevarmoiksi ja tyylitietoisiksi”. Näin se kulttuuri pikkuhiljaa muuttuu. Nyt olisi kuitenkin hyvä tietää, että naiset saavat olla edelleen varpaillaan entiseen malliin, vaikka heittäytyisivätkin uuden muodin pauloihin. Britanniassa nimittäin eräs paikallisten brittien muodostama nuorisojoukko oli pukeutunut ”Miss Burka”- teeman mukaisesti ja saanut sen takia kanssauskovaisten vihat niskoilleen. Eli kun ei-muslimi pukeutuu musliminaisten tavoin, on se ”loukkaus” heitä kohtaan. Näistä kiemuroista ei taida Uffe Burchardt eikä kovin moni muukaan olla selvillä.

Monien länsimaiden malliin Tanskassakin asuu paljon musliminaisia, jotka ovat sinänsä tyytyväisiä elämäänsä ja haikailevat vapauden perään. Vaimoja ja tyttäriä pidetään kuitenkin liian usein vangin asemassa omassa kodissaan. Miehestään eroon haluavat naiset tarvitsisivat rahaa pärjätäkseen. Usein se on hankalaa, koska myötäjäisrahat tai jokin muu sharia-oikeuden määrittelemä summa on maksettava takaisin. Tämä sääntö estää tälläkin hetkellä monien naisten eroamisen miehestään pelkästään Tanskassa, muusta maailmasta puhumattakaan. Eräässä tapauksessa imaami vaati reilun 40000 tuhannen euron arvoista rahasummaa, kun 20- vuotias musliminainen halusi ottaa eron miehestään. Tämä tapahtui Slagelsen kaupungissa. Samainen imaami oli vihkinyt parin islamilaisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. Uusien neuvottelujen jälkeen hän pudotti korvauksen 38000 euroon. Tällä summalla hän suostuisi liiton mitätöimiseen. Naiselta ei kuitenkaan löytynyt lähellekään koko rahaa ”tiskiin heitettäväksi”. Mutta että naisen pitäisi pulittaa hankintahinta takaisin aviomiehelleen? Mitä hyötyä tällaisten arvojen tuomisesta on sivistyneelle, länsimaiselle yhteiskunnalle?

Tanskan vaaleissa oli takavuosina ehdolla naisehdokas, joka suhtautui avoimen hyväksyvästi terrori-iskuihin tanskalaisjoukkoja vastaan. Kuvitellaan tilanne, jossa joku Arkadianmäellä istuvista kansanedustajistamme riemuitsisi julkisesti suomalaissotilaiden kaatumisesta afgaanien luoteihin? Luultavasti aiheuttaisi meteliä ja siitä kuulisi joka paikassa? Tanskassa tapahtui siis niin, että vihreiden ehdokkaana ollutnaisehdokas ilmaisi avoimesti tukensa terrori-iskuille tanskalaisjoukkoja vastaan Irakissa. Vihreiden Asmaa Abdol-Hamid oli julistanut vastarintaa ensin sosialistisessa Socialistisk Arbejderavis- lehdessä. Hän oli Berlingske Tidende- lehden haastattelussa vuonna 2007. Siinä hän toisti olevansa edelleen samalla kannalla, Abdol-Hamidin mielestä väkivalta on hyväksyttävissä. Tämän kyseisen maahanmuuttajanaisen tarinaa on pidetty menestystarinana ja kuten sanahelinään kuuluu, ”kulttuurin rikastuksena”. Hän on syntynyt vuonna 1981 ja saapui maahan alaikäisenä vuonna 1986 ja myöhemmin hänestä tuli uranuurtaja ensimmäisenä muslimitaustaisena naisena, joka toimi televisiokuuluttajana. Abdol- Hamid kieltäytyy kättelemästä miehiä ja pukeutuu perinteiseen musliminaisten asuun perinteiden velvoittamalla tavalla. Hän oli ehdolla Enhedslisten- yhteislistan kautta. Tämä vastaa karkeasti sanottuna samaa kuin jos vasemmistoliitto ja vihreät olisivat yhteislistalla Suomen vaaleissa liikkeellä. Äänestäjät eivät kuitenkaan hyväksyneet ehdokkaan ajatuksia, vaan pitivät niitä liian jyrkkinä ja niinpä paikallisen parlamentin l. Folketingetin ovet eivät auenneet. Eräs vaaliliitossa ollut yhteistyökumppani oli sitä mieltä, että Abdol-Hamidin menestyksensä tiellä oli myös etninen tausta. Ehdokas oli vaalihuoneistojen sulkeuduttua sitä mieltä, että ”Tanskassa on perustavanlaatuinen ongelma, jos kevyt päätä peittävä huivi ratkaisee äänestyspäätöksen”.

Vuodesta 2007 alkaen maassa on keskusteltu laissa kielletyn moniavioisuuden sallimisesta. Tanskalainen imaami Abdul Wahid Petersen puolustaamoniavioisuutta ja katsoo sen edistävän suvaitsevaisuuttakin. Jos pariskunnalla on yksi yhteinen lapsi ja jostain syystä nainen ei kykenisi saamaan lisää lapsia, olisi tilanne hankala. Lapsi menettäisi isänsä ja vaimo miehensä. Miksipä ei siis laajentaisi perhettä yhdellä tai useammalla hedelmällisessä iässä olevalla naisella, kun Koraanikin sen sallii? Monet tanskalaiset olivat järkyttyneitä tiedosta, koska se ei ole laissa tunnustettua vaan niitä on solmittu uskonnollisin perustein. Moniavioisuus on toki kielletty Tanskan lakien mukaan. Keskustelu ei sinänsä käynnistynyt ”sattumalta”, vaan se tapahtui ohjatusti. Se oli nimittäin hyvin suunniteltu ja etukäteen valmisteltu, koska tämä keskustelu alkoi samanaikaisesti monissa muissakin Euroopan maissa. Abu-Ibrahim Mohamed vaati suvaitsevaisuutta moniavioisissa liitoissa eläviä muslimeja kohtaan ja niiden virallista tunnustamista. Hän korosti, että muslimit eivät hyväksy tätä kieltoa ja kokevat sen uskonvapauttaan loukkaavaksi.

Kesäkuussa 2008 Tanskan poliisi kertoi löytäneensä todisteet lähes viidestäkymmestä Tanskassa solmitusta moniavoisesta suhteesta. ”Rangaistukseksi” poliisi kävi hieman nuhtelemassa 17 miestä.  Näin rakennettiin jälleen yksi monikulttuurinen silta tanskalaisten ja muslimien välille. Seuraukset olivat tosin jälleen hieman arvaamattomat. Poliisivoimissa työskentelevien muslimien täytyy nimittäin turvautua, ironista sinänsä, poliisivartiointiin. Yksi tapaus: Kaksi Palestiinan alueelta saapunutta muslimia halusi itselleen normaalin elämän ja he oppivat tanskalaisten tavoille aluksi hyvin. He kokivat kuitenkin olonsa koko ajan epämiellyttäväksi, koska maanmiehet pitivät heitä ”pettureina”. Miehet eivät joutuneet pelkästään sanallisten uhkausten kohteeksi vaan heitä uhkailtiin väkivallalla konkreettisesti ja virka- autokin sytytettiin palamaan ”viimeisenä varoituksena poliisin kanssa veljeilystä”. Tämä uutinen aiheutti shokin. Nuorten muslimimiesten turvallisuus on hoidettu sen jälkeen poliisivoimin. Paikallinen ”nuoriso” kokee nämä miehet uhkakseen, koska heiltä löytyy arvokasta ”sisäpiiritietoa” heidän omaan kulttuuriinsa liittyen. Tällä tavoin heidän toiminta-aluettaan olisi ehkä helpompi kaventaa..

Vuoden 2008 alussa Tanskassa oli runsaasti siirtolaislevottomuuksia, erityisesti Kööpenhaminan Nörrebron kaupunginosassa sattui ja tapahtui. Nuoret sytyttivät kouluja, asuntoja, autoja ja jätekatoksia tuleen ja hyökkäilivät poliiseja ja palomiehiä kohti. Tämän episodin jälkeen etsittiin viranomaisten puolelta syitä ja syyllisiä. Mitään erityisiä motiiveja mellakoinnille ei löytynyt. Kun tiedotusvälineet kysyivät heiltä, että miten jatkossa pitäisi toimia, niin he vastasivat mm. että poliisin olisi parempi olla puuttumatta heidän harjoittamiinsa bisneksiin kuten huumekauppaan ja laittomien aseiden kaupusteluun. ”Heidän” kortteleissaan ei saisi enää harjoittaa valvontaa enää ollenkaan. Poliisi reagoi tähän välittömästi ja vähensi etukäteisvalvontaa tietyillä alueilla Kööpenhaminassa. Tästä päätöksestä uutisoi myös paikallinen televisiokanava, joka kertoikatselijoilleen ”poliisin muuttavan taktiikkaa”. Sen lisäksi poliisi harvensi alueella partioimistaan maahanmuuttajaväestön provosoimista välttääkseen. Paikallisten turvallisuudesta kantavat tulevaisuudessa vastuun tietyt keskuspoliisiasemat. Sinne syntyi siis uudet säännöt ja jälleen tuli uusi erävoitto ”nuorisolle”.

No comments: