POLIITTISEN KORREKTIUDEN KUKKASIA- KIRJOITUKSIA SANANVAPAUDESTA

KIRJASTA:

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta esittelee joitakin ilmaisuvapauden loukkauksia ja kuvaa niiden kautta tarkemmin ”poliittisen korrektiuden” monenlaisia vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla. Useimmat kirjan esimerkit ovat Saksasta ja Britanniasta mutta osataan sitä muuallakin. Kirja kertoo tarkemmin, että keitä halutaan erityisesti suojella ja minkä takia.

KIRJOITTAJASTA:

Mika Sankari on 33- vuotias yhteiskuntakriitikko Hartolasta. Hän on kiinnostunut erityisesti väestötieteeseen ja sananvapauteen liittyvistä ilmiöistä. Mika on opiskellut mm. aluetiedettä Vaasan yliopistossa ja saksan kieltä ja kulttuuria Münchenin Ludwig-Maximilians-Universitätissä. Aika kuluu kirjoittamisen lisäksi keikkatöiden, lukemisen, tenniksen ja uinnin merkeissä.

KIRJAA SAATAVILLA HINTAAN 10 €/KPL


TILAUKSET mika.sankari at gmail.com tai 0405640750

UUTUUS NRO 1: KÄÄNNÖSPALVELU PÄIVYSTYSPERIAATTEELLA

Toiminta-ajatus: Ota yhteyttä minuun ja toimita tekstisi, niin saat sen takaisin suomennettuna jopa samana päivänä! Käännettävät kielet ovat saksa, englanti ja ruotsi. Veloitus 30 euroa/ sivu, 1 snt/suomenkielinen sana tai erikseen sovittava korvaus toimeksiannon perusteella. Erikoisalojani ovat yhteiskunnallinen , urheiluun ja ravintolatoimintaan liittyvä sekä kaupallinen sanasto.


UUTUUS NRO 2: KÄÄNNÖSPALVELU KESTOTILAUS-PERIAATTEELLA


Toiminta-ajatus: Haluaisitko syventää jonkin tietyn alan osaamistasi ja tiedät siihen liittyvän nettisivuston julkaisevan aiheesta uutisia? Ja kaipaisit jonkun kääntämään ne selvälle suomenkielelle? Esimerkkinä voidaan ajatella erilaisia ajankohtaisjulkaisuja saksalaisilla sivustoilla. Hinnoittelu menisi esimerkiksi seuraavasti: 5 euroa/uutinen tai kuukausitilaus(sis. 4 juttua) 15 euroa. Lisähintä 3 euroa uutista kohti.Tai sopimuksen mukaan.

Monday, June 21, 2010

Palestiinalaisväestö Jordaniaan?

Hollantilaispoliitikko Geert Wilders esittää yksinkertaista ratkaisua Lähi-idän kestokriisin lopettamiseksi. Maan kolmanneksi suurimman puolueen eli Vapauspuolue PVV:n johtajan mielestä Jordania pitäisi nimetä uudelleen "Palestiinaksi" ja tarjota sitä palestiinalaisväestölle uudeksi kotimaaksi.Tämä alue on hänen mukaansa tarkoitettu alueen väestölle ja Jerusalem pitäisi säilyttää ei-muslimien hallussa, koska siten Wildersin mukaan "suojellaan länsimaisia arvoja islamilaiselta barbarialta". Seuraavaksi olisivat muussa tapauksessa hänen mukaansa vuorossa Ateena ja Rooma. Tällaiset puheet ovat luonnolliset herättäneet vastustusta. Lue lisää täältä.

Hallituksen saavutukset pähkinänkuoressa

Pääministeriä vaihtaneen hallituksen loppusuora alkaa, luojan kiitos, häämöttää. Filosofi Jukka Hankamäki, jonka tekstin lainaan seuraavaksi, tiivisti viimeiset vuodet otsikkoa myöten erittäin osuvasti:
"Kauhukabinetin pitkät jäähyväiset

Matti Vanhanen teki miehen työn ja jätti kauan odotetun eronpyyntönsä (pääministerin virasta) perjantaina. Viivyttämällä ratkaisua kepun kesäiseen puoluekokoukseen hän yritti luoda mielikuvan, ettei hallituksen eroaminen ole vaalirahoitusskandaalista tai muusta hoipertelusta johtuva ajolähtö.
Todellisuudessa pillin täytyikin soida Vanhaselle viimeistään nyt, sillä keskusrikospoliisin ja oikeuskanslerinviraston selvitykset RAY:n rahanjaosta ja Nuorisosäätiön vaalituista alkavat valmistua. Kun ei ole enää ministerinvirassa, ei ole myöskään vastuussa, eikä voida potkia!
Tapaus tuo esille, kuinka omituinen Suomen valtiosääntö on. Hallitusta ei voida käytännössä irtisanoa ulkopuolelta, sillä presidentin valtaoikeudet eivät siihen riitä. Hallitus voi hajota lähinnä sisäiseen erimielisyyteen tai rikosoikeudellisiin perusteisiin (joita niitäkin olisi toki ollut tarjolla).
Enemmistöhallitukset eivät nykykäytännössä hajoa eduskunnan epäluottamuslauseisiin tai puolueiden sisäisiin erimielisyyksiin, sillä istuntosalissa olevien oman puolueen kansanedustajien pitää nauttia ministeriaitiossa istuvien vanhempien poliitikkojen luottamusta. Hallituspuolueiden keskinäiset rivit taas eivät rakoile, koska vallassa olevien ministerien oman edun mukaista on pitää asemastaan kiinni. Näin on siirrytty koko vaalikauden istuviin hallituksiin.
Ainoa kansanvaltainen mahdollisuus kaataa hallitus näyttää olevan niin sanottu ”kentän ääni”, kun puoluekokoukset voivat vaihtaa puheenjohtajaa kesken vaalikauden. Toisaalta tämäkin logiikka nojaa siihen pelkästään konventionaaliseen ajatuskulkuun, että hallituksen muodostajan ja pääministerin pitää olla edelliset vaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja.
Mutta missä onkaan sanottu, että pääministerinä pitää toimia edelliset vaalit voittaneen puolueen kulloinenkin puheenjohtaja? Jos näin on, puoluekokoukset pystyvät puheenjohtajaa vaihtamalla vaihtamaan myös pääministeriä vuoden välein. Tämä ei ole kuitenkaan demokratiaa vaan puoluevallan käyttöä.
Vanhasen kakkoshallitus olisi voinut kärsiä via Dolorosansa loppuun ja istua koko vaalikauden, mutta liukumäessä oleva kepu halusi esiintyä kansanvaltaisena ja vaihtaa puheenjohtajansa myötä myös pääministerin. Tämä on kasvojenpesua ja mainosisku ennen seuraavia vaaleja. Näin kepu koettaa pitää aloitteet käsissään, helpottaa omaa asemaansa ja parantaa imagoaan, kun kivirekeä kiskookin loppusuoralla eri veturi.
Ministerien synnit
Suomessa ei vaihdu nyt ainoastaan pääministeri. Hallitus on kiinnitetty pääministerin palliin. Niinpä ulos kävelee koko valtioneuvosto. Hallituksia kutsutaan niiden vetäjän mukaan ”ykkösiksi” ja ”kakkosiksi”. Kolmatta Vanhaselle tuskin koskaan tulee. Uuden kokoonpano on todennäköisesti hyvin lähellä nykyistä. Tuleva on vaaleihin valmistujaishallitus.
Parhaiten onnistuneita ministereitä nyt eroavassa hallituksessa olivat ne, jotka eivät tehneet mitään. Hyvin selvisi myös Ilkka Kanerva, joka hoiti ulkoasiainministerin tehtävää mallikkaasti – ainakin verrattuna ”parhaaksi ministeriksi” yleisöäänestettyyn Alexander Stubbiin. Hänen heikkoutenaan ovat olleet esimerkiksi vaatimus viisumikäytännön poistamisesta Suomen ja Venäjän väliltä, maahanmuuttokritiikin ylenkatsominen ja yleinen kansainvälisyysinnostus, joka on tehnyt hänestä kapitalismin ja rajattoman uusliberalismin asianajajan.
Sari Sarkomaa puolestaan väsyi korkeakoulupoliittiseen vääntöön ja lähti itse opetusministerin virasta. Henna Virkkunen junaili loppuun uuden yliopistolain, jolla yliopistoista tehtiin rahoittajien palkkapiikoja.
Suvi Lindénillä olisi ollut syytä erota myös Vanhasen kakkosesta aivan niin kuin hän erosi Paavo Lipposen hallituksesta vuonna 2002 myönnettyään valtion tukea golfalan yritykselle, jossa hän oli itse osapuolena. Oikeuskanslerinvirasto katsoi suopeudessaan, ettei aiempi kommeltelu ole este uudelle ministerinpostille mutta joutui nuhtelemaan Lindéniä toistamiseen hänen adoptoitua lapsen ja ilmoitettua hoitavansa virkaansa ”etätyönä” Oulusta – jäämättä asianmukaisesti lomalle. Paula Lehtomäki sen sijaan hyödynsi äitiyslomansa ja ministerinviran tuomat korkeat päivärahansa täysmittaisesti.
Lindénin eroa vaadittiin julkisilla adresseilla, joilla vastustettiin hänen junailemaansa Lex Nokiaa sekä internetsensuuriin tähtääviä kansanvallan varkauksia. Ihmisten vihaamaa tv-maksua Lindén ei saanut korvatuksi ainoalla järkevällä ratkaisulla eli Ylen rahoittamisella valtion budjetista.
.
Ja kokonaan oma lukunsa on se päkäpäisyys, jolla Astrid Thors ajoi läpi oman ”Lex Thorsina” tunnetun ulkomaalaislain muutoksen. Maahanmuuton tulvaportit avattiin, mikä oli vastoin kansan suuren enemmistön tahtoa ja josta kärsii ennen pitkää koko Suomi – myös maahanmuuttajat itse, jotka joutuvat entistä ahtaammalle kiristyvässä työttömyystilanteessa. Kepun ja kokoomuksen olisi kannattanut heittää despoottimainen maahanmuuttoministeri niska–perse-otteella pihalle valtioneuvoston linnasta, mutta Rkp:n vaa’ankieliaseman vuoksi ne eivät siihen pystyneet. Rkp:n lähtiessä hallitus olisi jäänyt vihreiden varaan, mikä puolestaan olisi antanut kaiken vallan ituhipeille.
Merkille pantavaa on, että hallitus eroaa nyt täysin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa kuin se muodostettiin. Niinpä katteeton idealismi olisi pitänyt kumota heti laman alettua, ja hallitusohjelmaa olisi täytynyt muuttaa.
On tosin asioita, jotka pysyvät ajasta aikaan samoina. Yksi on ihmisten ahneus. Mauri Pekkarinen junaili Suomi Soffa -nimiselle huonekalufirmalle 849 490 euron investointituet vuonna 2006, otti toisella kädellään vastaan runsaat vaalituet Suomi Soffan sisaryritykseltä 2008 ja haki (jälleen niin suopealta) oikeuskanslerilta päätöksen, ettei asiassa ole mitään laitonta eikä asioita voida muka kytkeä yhteen. Hullukin tämän koplauksen huomaa!
Tuija Brax puolestaan taisteli sananvapautta vastaan ja nettisensuurin puolesta. Vihreiden kukkahattutäti on junaillut sähköpaimenia ja piikkilankaa internetiin sekä vaatinut miehiä syyllistävää naisrauhalakia, vaikka naiset ovat tosiasiassa yhtä väkivaltaisia parisuhteissa kuin miehetkin, ja lapsiin kohdistetun väkivallan harjoittaja on suurimmassa osassa tapauksista nainen. Lisäksi ”tuoreen kyselytutkimuksen mukaan tytöt turvautuvat väkivaltaan seurustelusuhteissa poikia useammin”. Nykyisenä uusviktoriaanisena aikana, jolloin ystävälliset katseet ja kauneuden palvominen ovat pahimpia ajateltavissa olevia rikoksia, Tuija Brax on omassa ahdasmielisyydessään vaarallistanut ihmisten seksuaalielämän kiljumalla ”seksuaalirikollisten” ankaramman rankaisemisen, elinkautisen rekisteröinnin ja miesten kuohimisen puolesta sekä näyttänyt virheää valoa eduskuntavaalien äänikynnykselle, jolla poliittinen uudistuminen estetään ja kansanvalta otetaan pois. Hän on saanut seuraa Johanna Suurpäästä, joka vähemmistövaltuutetun toimiston virkahissistä astuttuaan nimitettiin oikeusministeriön uuteen ”demokratiajohtajan” virkaan. Jo pelkkä nimi on sairas paradoksi. Politbyroovirkoja perustetaan EU-Suomessa siksi, että mokuttajat saisivat palkintonsa, ja siksi, että kansa ymmärtäisi vallan kuuluvan byrokraateille ja ämmävirastoille.
Kokoomuksen rautarouva Anne Holmlund (jonka veli muuten rikastuu valtion rahoittamien pakolaiskeskusten saneeraustoiminnalla) ämpyili ampuma-aselainsäädännön järkevöittämistä ja lupakontrollin parantamista niin pitkään, että vuoden 2007 kouluampuminen ehti saada surullisen jatko-osan. Asuntoministeri Jan Vapaavuori taas on tuomittu pahoinpitelystä, osallisuudesta varkauteen sekä rattijuopumuksesta. Ei ollut este ministerinvirkaan valitsemiselle tämäkään. Että sellaista porukkaa!
Omituista ohjelmaa
Hallitusohjelman kielikukkasen tarjosi programmin sivulta 61 poimittu pätkä: ”Hallitus varmistaa, että sukupuolinäkökulma valtavirtaistetaan lainvalmistelussa, talousarvioprosessissa sekä muissa merkittävissä hankkeissa jo toiminnan alkuvaiheissa.”
Mitä tämä tarkoittaa? ”Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen” huipentui siinä, kun vähemmistövaltuutetuksi valittiin kelpoisuusehtoja täyttämätön Rkp:n käsikassara Eva Biaudet kolmenkymmenen pätevän ohitse ”valtioneuvoston erivapaudella”, naisten ja miesten tasa-arvosta säädettyä lakia sekä perustuslaillista yhdenvertaisuutta rikkoen.
Tämä oli seuraus hallitusohjelmasta, jonka mukaan ”hallitus edistää suunnitelmallisesti naisten urakehitystä ja naisjohtajuutta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla”. Miesten oikeudesta tasavertaiseen kohteluun ei puhuttu mitään, ja tasa-arvon tavoittelu muodostui taaskin pelkäksi naisten suosimiseksi.
Haistakaa kukkanen.
Ainoa järkevä eduskunnalle annettu esitys taisi olla luvan myöntäminen kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Päätös oli tosin helppo, sillä se oli energiantarpeen sanelema.
Myös ruotsalaiset ovat huomanneet ydinvoiman välttämättömyyden ja pyörsivät aiemman luopumisratkaisunsa päättämällä rakennuttaa vanhojen reaktorien tilalle uusia. Viimeisen sanan asiasta sanoo Suomessakin eduskunta heinäkuun ensimmäisenä päivänä.
Ajoitukseltaan ydinvoimapäätös oli kieltämättä taidokas. Hallitus lykkäsi päätöksentekoa aivan viime metreille, jotta vihreät eivät pääsisi kiristämään hallituksesta lähtemisellä. Nyt vihreiden pitää miettiä kantojaan myös eduskunnan äänestyksessä tarkkaan, sillä hallituksen kokoonpano on jo katkolla, ja ei-napin painamisella ei ole asiaa Kiviniemen kasvojenpesuhallitukseen. Toisaalta äänestyksen ajankohta on risuenergian kannattajille mitä otollisin, sillä pimeys ja kylmyys ovat poissa, osa vastuunkantajista katoaa istuntosalista kesän viettoon, eivätkä päätöksenteossa lamput liioin loista.
Heinäkuun alusta voimaan astuvat myös arvonlisäveron muutokset, joilla hallitus nosti yleistä arvonlisäveroa 22:sta 23 prosenttiin ja alensi ravintolaruoan alvia 17:stä 13 prosenttiin. Elvytyskeinona myöskään jälkimmäinen ei toimi. Ravintola-ala onkin jo ilmoittanut, ettei se aio siirtää alennusta kuluttajahintoihin. Mitäpä muuta voi odottaa ravintoloilta, jotka ovat puliveivauksen tyyssijoja? Asiassa käynee aivan niin kuin elintarvikkeiden arvonlisäveron alennuksen kanssa viime vuonna, jolloin hyödyn kaappasi kauppa. Nähdäkseni ravintolatoiminta ei ole mitään niin arvokasta, että juuri sitä pitäisi tukea lama-aikana.
Lisäksi voidaan kysyä, miksi lamaa hillitsisi yleisen arvonlisäveron korottaminen eikä tuloverojen nostaminen. Palkkatuloverojen hillitsemisen ajatellaan kenties luovan nopeammin työpaikkoja, kun työnteolle ”ei ole esteitä”. Mutta alvin nostosta johtuva kotimaisen kulutuksen väheneminen ei luo sekään kysyntää vaan jatkaa lamaa.
Mikäli tarkoitus on tilkitä valtiontalouden aukkoja, kannattaisi etsiä palkkatuloverotukselle ja kulutusveroille vaihtoehto. Itse ehdottaisin pääomatuloverotuksen tekemistä progressiiviseksi eli suurten pääomatulojen nykyistä ankarampaa verottamista ja pienten lievää keventämistä. Tätä porvarihallitus ei ole tietenkään tehnyt, koska se edustaa rikkaiden pääomanomistajien etua.
Ja kukapa ei muistaisi, että Vanhasen hallitus aikoi poistaa perintöveronkin vain yrittäjiltä ja maatilatalouden harjoittajilta, kunnes hanke pysähtyi yhdenvertaisuusongelmaan perustuslakivaliokunnassa? Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen tervehdyttämistyöryhmän ehdotukset valtiontalouden paikkaamiseksi puolestaan valmistuvat ensi viikolla, sopivasti juuri ennen juhannusta, jotta lomille kiirehtivät eivät ehtisi tarkistaa, onko asuntolainojen korkovähennysoikeuksien poistaminen listalla.
Mari Kiviniemen hallituksesta ei voi tulla nykyisellä puoluekokoonpanolla entistä parempaa. Sen muodostaminen on samanlaista kuin kabinettien kokoaminen myös vaalien jälkeen, jolloin punnitaan, ”keistä tulee Rkp:n hallituskumppaneita”. Siksi myös kommentoiminen lienee turhaa, kun mikään ei kuitenkaan muutu tässä moppitukkaisten poliitikkojen maassa. Seuraavaksi presidentiksi vielä Pirkko Työläjärvi ja pääministeriksi Arja Saijonmaa!
Helpotukseksenne vähennän päivystävänä blogistina toimimista kesän ajaksi ja palaan asioihin vain satunnaisesti. Hyvää kesää"
 Mitäpä tuohon lisäämään. Tuo(kin) myötävaikutti suuresti päätökseeni liittyä Muutos2011- jäseneksi.

Friday, June 18, 2010

Saksan monikulttuurisimmat kaupungit

Tiedämme hyvin, että Saksassa elää suuri turkkilaisvähemmistö mutta missä kaupungeissa se onkaan suurin, kun mittarina käytetään suhteellista väestöosuutta? Absoluuttisilla luvuilla mitaten turkkilais(taustais)ia asuu luonnollisesti eniten (yli 100000) Berliinissä. Ensin on hyvä tietää tilanne koko maan tasolla.

Vuonna 2006 tilanne oli seuraavanlainen: Saksan asukasluku oli 82 314 000 ja tuolloin turkkilaisten lukumääräksi laskettiin 1 738 000, joka tarkoittaa 2, 11 prosentin väestöosuutta. Turkkilaistaustaisten (Turkin kansalaiset ja Saksan kansalaisuuden saaneet turkkilaiset) yhteismääräksi laskettiin 2, 943 000, joka merkitsi 3,02 prosentin osuutta. Kolmisen prosenttia- ei kuullosta isolta lukemalta. Asiantilan huomaa konkreettisemmin vasta silloin, kun tutustuu tiettyjen suurkaupunkien tilanteeseen tarkemmin.

Tilastokärkenä komeilee Duisburg, joka oli tuolloin karvan alle puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Turkkilaisia juuria laskettiin olevan vajaalla viidelläkymmenellä tuhannella ihmisellä eli tämä tarkoitti reilun 9 prosentin osuutta kaupungin väestöstä. Tuo lukema kertoi kuitenkin vain Turkin kansalaisten lukumäärän, joten lukema pyörinee todellisuudessa kuudenkymmenentuhannen kieppeillä.

Hopeaa ottaa jalkapalloseura Schalken kotikaupunki Gelsenkirchen reilun seitsemän prosentin (264765/19597) osuudella.
 Pronssille sijoittuu miljoonakaupunki Köln reilun kuuden prosentin (995397/63839) osuudellaan.
 Seuraavaksi tiheimmät keskittymät löytyvät etelästä, Mannheimista ja Augsburgista noin kuuden prosentin osuuksilla. Reilun viiden prosentin kerhoon yltävät Nürnberg, Wiesbaden, Frankfurt/Main, Dortmund ja Bremen.

Saksaa tuntevat olisivat tosiaan varmasti sijoittaneet Berliinin korkeammallekin. Todellisuudessa se yltää kuitenkin vain aavistuksen verran maan keskiarvon yläpuolelle.

Entisen Itä-Saksan alueelta löytyy paljon hyvin sellaisia kaupunkeja, jotka tuovat mieleen "vanhat hyvät ajat". Leipzigin niukasti nelinumeroiseen lukuun yltävä turkkilaisvähemmistö muodostaa reilusti alle prosentin kaupungin väestöstä.

Kun turkkilaisten väestöosuus kasvaa, niin samalla heidän vaikutuksensa ja merkityksensäkin luonnollisesti kasvaa. Tämä koskee niin arjen asioita kuin vaikka erilaista järjestötoimintaakin. Niinpä esimerkiksi Duisburgin moskeijan rakentaminen tuli mahdolliseksi. Se on tällä hetkellä Saksan suurin moskeija, sen minareettikin kohoaa 34 metrin korkeuteen. Suurimmissa kaupungeissa esiintyy varmasti lähitulevaisuudessa kasvavia vaatimuksia esimerkiksi turkin kielen aseman parantamisen suhteen.

Inspiraation alkulähteenä toimi tämä juttu. 





 














Monday, June 14, 2010

Jalkapallo vs. paikallinen kulttuuri

Jalkapallon MM- kisojen alkupäivien aikana on jouduttu varsin erikoisen ongelman eteen, yhä useammilla futisfaneilla rupeaa olemaan mitta täynnä paikallisen vuvuzela-soittimen monotonista ääntä, joka muistuttaa lähinnä tauotonta mehiläisten surinaa. Näytti siltä, että kielto määrättäisiin voimaan mutta ainakin toistaiseksi tämä onnistuttiin torppaamaan. Saimme nähtäväksi mainion esimerkin kulttuurien välisestä konfliktista.

 Mikä siinä sitten on niin kauheaa, mikä puolustaisi torvensoittoa ja mikä toimisi vasta-argumenttina? Yritän miettiä, tässä muutama havainto:

PUOLESTA:
- kuuluu paikalliseen kulttuuriin, on tehnyt näin jostain 90- luvulta alkaen
- on isäntäväen mieleen ja he pitävät torvia olennaisena osana kisatunnelmaa
- oli varmaan tiedossa ennen kisoja eikä siihen puututtu

VASTAAN
- torvi voi aiheuttaa katsojille pysyvän kuulovaurion lyhyenkin ajan jälkeen
- television ääressä äänimaailma koostuu yksitoikkoisesta surinasta, joten katseluelämykseen kuuluvat kannattajien laulut, aaltoliikkeet, huokailut ja kannustukset jäävät lähes tyystin kuulumatta
- monet pelaajat ovat kertoneet, että soitto on heidän mielestään häiritsevän kuuluvaa

Kumpi  painaa vaakakupissasi lopulta enemmän?

Tältä pohjalta päätin itse liittyä tähän torvensoittoa vastustavaan nettiyhteisöön Facebookissa. Taitaa olla jäsenmäärältään kohta kaikkien aikojen suurin naamakirjayhteisö? Ja jäsenmäärä jatkaa kasvuaan (kymmenillä)tuhansilla vuorokaudessa.

Toivotaan, että kisat sujuvat muuten hyvin, kuvittelin etukäteen riskien ja puheenaiheiden koostuvan lähinnä muista asioista (rikollisuus, korruptio, etniset kiistat, katsomojen ja turistien turvallisuus jne.).  No katsotaan kuinka käy, joka tapauksessa hyviä ja jännittäviä kisoja toivottelen!

Thursday, June 10, 2010

Kommunismin kaunistelu kiellettiin Unkarissa

Unkarissa astuu voimaan uusi laki. Sen mukaan kommunistihallinnon teoista valehtelusta tulee rangaistava teko holokaustin malliin. Tuomioksi voidaan määrätä jopa kolme vuotta vankeutta sille, ”joka valehtelee, kyseenalaistaa tai vähättelee kommunisti-, natsi- tai jonkin muun diktatuurihallinnon toteuttaman kansanmurhan tai jonkun muun rikoksen ihmisyyttä vastaan.”

Näin kertoo Die Welt.

Nimestä loukkaantuneet


Musliminuorukaiset heittelivät tähtilaulaja Medinaa kananmunilla Ishoijissa, Kööpenhaminan lähellä pidetyssä ulkoilmakonsertissa. Nuoret kokivat uskonnollisten tunteidensa tulleen loukatuiksi laulajattaren taiteilijanimen takia.

Rhythm and Bluesia ja hiphopia musiikissaan yhdistelevä Medina ( oikealta nimeltään Andrea Fuentealba Valbak) keskeytti esiintymisensä ja piti munia heittäneille teineille palopuheen: 

Täällä näkyy olevan joukossa huonon kotikasvatuksen saaneita. Pidän tätä riehumista todella törkeänä käytöksenä niitä kohtaan, jotka ovat halunneet tulla tänne pitämään hauskaa. Se on ihan jees, jos ette siedä musiikkiani mutta miksi olette sitten vaivautuneet tänne asti noita saatanan kananmunia heittelemään? Ja mitä sillä oikein kuvittelitte saavuttavanne? Vanhempienne sietäisi hävetä! Ette saa ettekä kykene juhliamme pilaamaan! Tuollainen käytös on perseestä!”
Tuon saarnan jälkeen konsertti jatkui. Nuorukaiset päätyivät sittemmin poliisin juttusille.
 VIDEO tapahtuneesta



Tanskalaispoliitikko Naser Khader sanoi tämän tapauksen osoittavan, että tietty raja on nyt saavutettu, kun musliminuoret provosoituvat Medina- nimestä. Se, että tämä tapahtui Ishoijissa, on hänen mukaansa todiste siitä, että arvokamppailu käy ylikierroksilla. Joidenkin tulisi liput Medinaan..

Alkuperäisjuttu täällä

Jälleen yksi valaiseva esimerkki monikulturismin aiheuttamista konflikteista.