POLIITTISEN KORREKTIUDEN KUKKASIA- KIRJOITUKSIA SANANVAPAUDESTA

KIRJASTA:

Poliittisen korrektiuden kukkasia- kirjoituksia sananvapaudesta esittelee joitakin ilmaisuvapauden loukkauksia ja kuvaa niiden kautta tarkemmin ”poliittisen korrektiuden” monenlaisia vaikutuksia yhteiskunnallisella tasolla. Useimmat kirjan esimerkit ovat Saksasta ja Britanniasta mutta osataan sitä muuallakin. Kirja kertoo tarkemmin, että keitä halutaan erityisesti suojella ja minkä takia.

KIRJOITTAJASTA:

Mika Sankari on 33- vuotias yhteiskuntakriitikko Hartolasta. Hän on kiinnostunut erityisesti väestötieteeseen ja sananvapauteen liittyvistä ilmiöistä. Mika on opiskellut mm. aluetiedettä Vaasan yliopistossa ja saksan kieltä ja kulttuuria Münchenin Ludwig-Maximilians-Universitätissä. Aika kuluu kirjoittamisen lisäksi keikkatöiden, lukemisen, tenniksen ja uinnin merkeissä.

KIRJAA SAATAVILLA HINTAAN 10 €/KPL


TILAUKSET mika.sankari at gmail.com tai 0405640750

UUTUUS NRO 1: KÄÄNNÖSPALVELU PÄIVYSTYSPERIAATTEELLA

Toiminta-ajatus: Ota yhteyttä minuun ja toimita tekstisi, niin saat sen takaisin suomennettuna jopa samana päivänä! Käännettävät kielet ovat saksa, englanti ja ruotsi. Veloitus 30 euroa/ sivu, 1 snt/suomenkielinen sana tai erikseen sovittava korvaus toimeksiannon perusteella. Erikoisalojani ovat yhteiskunnallinen , urheiluun ja ravintolatoimintaan liittyvä sekä kaupallinen sanasto.


UUTUUS NRO 2: KÄÄNNÖSPALVELU KESTOTILAUS-PERIAATTEELLA


Toiminta-ajatus: Haluaisitko syventää jonkin tietyn alan osaamistasi ja tiedät siihen liittyvän nettisivuston julkaisevan aiheesta uutisia? Ja kaipaisit jonkun kääntämään ne selvälle suomenkielelle? Esimerkkinä voidaan ajatella erilaisia ajankohtaisjulkaisuja saksalaisilla sivustoilla. Hinnoittelu menisi esimerkiksi seuraavasti: 5 euroa/uutinen tai kuukausitilaus(sis. 4 juttua) 15 euroa. Lisähintä 3 euroa uutista kohti.Tai sopimuksen mukaan.

Tuesday, December 14, 2010

Vastuumme rajoista

Eräs tärkeä ja hyvin yksinkertainen asia unohtuu maahanmuuttokeskustelussa: Maantiede.

Tuli vaan mieleeni uutisesta, jonka mukaan jotkut olisivat laajentamassa ja helpottamassa venäläisten viisumivapautta. Siellä on vieressä mm. Pietarin miljoonakaupunki, joka on imaissut jo itsessään Suomen verran väestöä. Aiheuttaahan tuo tietysti painetta tähän suuntaan elintasokuilunkin tähden ja toisi epäilemättä monia ongelmia(kin).

Ketään tsuhnaa ei voida esimerkiksi pakottaa venäjänopintoihin vaan siirtovenäläisten tulisi itse kyetä kommunikointiin kanssamme ja jakaa muutkin arvomme. En usko sen olevan suurelle joukolle mahdotonta jo nähdyn perusteella. Yhteinen kristillinen arvopohja on perusta onnistuneelle yhteiselolle.

Voimme edelleen hyödyntää idän markkinoita jo valmiiksi integroituneiden osaajiemme avulla, jolloin hyöty on molemminpuolista ja motivaatio on pääosin kunnossa. Lisäksi voimme ajatella tätä eräänlaisena naapurista huolehtimisena. Suhteen tuleekin olla kohtelias, asiallinen, pääosin lievän etäinen, liiallista tunkeilua välttäen. Tässä kohtaa venäläisten personal space on tietysti erilainen.

Esimerkkimaaksi valitsin sattumalta Venäjän, se olisi voinut olla jokin muukin rajanaapurimme. En tiedä, mikseikö asiaa ja ensisijaista "vastuutamme" tietysti suomalaisten jälkeen voisi ajatella näinkin viileän simppelisti. Maapallo muodostuu valtioista, joita suojevat rajat, sanovat no borders-järjestöt ihan mitä hyvänsä.

Pommeja ja sianpäitä

Viime viikonloppuna Tukholmassa tapahtuneesta itsemurhaiskusta on kirjoitettu jo monta sivullista asiaa enkä näe syytä puuttua siihen sen kummemmin. Tapahtunutta ja sen taustavaikuttimia analysoivat hyvin ansiokkaasti mm. Vasarahammer ja Kullervo Kalervonpoika.

Räjähdysten sirpaleet tuottivat odotetusti kaikenlaisia reaktioita molemmin puolin lahtea. Ruotsalaispoliitikkojen kärkikaarti huolestui, kuinkas muutenkaan, monikulttuurisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Heidän mielestään itse teko oli siis kaikesta iljettävyydestään huolimatta (jotenkin) pienempi paha kuin omien virheiden tunnustaminen kansalaisten edessä olisi kenties ollut? Puhumattakaan jatkotoimista ja tarkemmasta harkinnasta tiettyjen ryhmien kohdalla.

Tässä ylitettiin nimittäin nyt eräs raja selkeästi. Edes Saksassa (tai nimenomaan sen maaperällä) ei nimittäin ollut muistini mukaan tapahtunut kyseisen kaltaista iskua. Olihan toki 9/11-iskuihin liittynyt "Hampurin solu" ja muita epäilyttäviä seikkoja, joista lisää mm. muualla blogissani.  Kaikesta kyynisyydestäni huolimatta oletin sen menevän kuitenkin niin, että ensin olisi Saksan tai muun merkittävästi monikulttuuriin "panostaneen" isomman eurooppalaismaan vuoro. Tapahtuneen  pitäisi herättää meidät hitaintakin ymmärtäjää myöten viimeistään nyt. Vai olenkohan kirjoittanut tämän lauseen jo ennenkin, tuli semmonen deja vu-tunne yhtäkkiä..

En nimittäin hirveästi vakuuttunut suomalaispoliitikkojen lausunnoista; presidentti antoi ymmärtää ajamansa ja kannattamansa politiikan johtavan tuohon meilläkin ennemmin tahi myöhemmin, kun taas eurofiili ulkoministeri Stubb puhui "yksittäistapauksesta". Muut jotain siltä väliltä. Emme varmaankaan kostu tuollaisista lausunnoista. Suojelupoliisinkaan mukaan suurta vaaraa ei ilmeisesti olisi.. Onhan täällä nyt toki olemassa muitakin huolenaiheita..

Somaliliiton toimistoon oli nimittäin lähetetty sianpää hyvänjouluntoivotusten kera. Tekijältään mauton pila riippumatta siitä, että oliko kyseessä ns. false-flag-operaatio tai sitten ihan aito provokaatio vähemmistöä kohtaan. Ensimmäinen vaihtoehto ei kuullostaisi ollenkaan mahdottomalta. En toisaalta ymmärrä, että miksi aiemmat provokaatiot olikin jätetty uutisoimatta.. Ihmettelen tätä siksi, että normaalioloissa varsinkaan HS ei kyllä jätä uutisoimatta pienintäkään (tarvittaessa sepitettyä) mahdollisuutta suojattiensa asioiden ajamiseksi.

En malta olla puuttumatta tuohon lähetystä seuranneeseen reaktioon. Teosta seuraa jopa kunnianloukkaukseen liittyvä poliisitutkinta.  Onko todella niin, että poliisilla on tarve käyttää aikaansa tuollaisten asioiden tutkimiseen? En nimittäin uskaltaisi edes ajatella, että mikä kohtalo tekijää odottaisi, mikäli teko tapahtuisikin Somalian maaperällä. Eli rautalangasta: Miksi kaikki kritiikki (false-flag-varauksellakin) täytyy ottaa aina niin kuolemanvakavasti?

Mautonkin kritiikki eri muodoissaan kuuluu länsimaiseen kulttuuripiiriin, sensijaan siviilejä vastaan suunnatun sodan käyminen vieraalla maaperällä elättäjiä vastaan summittaisilla ja ennakoimattomilla iskuilla ei siihen ole kuulunut eikä kuulu. Siinä on se pieni, mutta tietyissä asioissa jopa vuosisatojen mittainen, ero.

Thursday, December 2, 2010

Ylimielisesti ja suvaitsemattomasti katkeraan loppuun asti

Seurasin tiistai-iltana Ajankohtaisen Kakkosen pakkoruotsi-iltaa. Tai ei oikein voi puhua mistään kiinteästä tuijottamisesta vaan enemmänkin havainnoinnista eli havahduin kuuntelemaan ja katsomaan tietokoneen ruudun ääreltä aina, kun (ehkä) tapahtui jotain merkittävämpää. Juuri mitään  uutta tuo iltama ei odotusten mukaisestikaan tarjonnut, mutta lujitti kyllä vanhoja stereotypioita eikä varsinkaan tarjonnut mitään ratkaisuja tai uusia lähestymiskulmia. Peräänantamattomuus on lujaa laatua molemmin puolin, toisella puolella tosin on kestävät argumentit, toisella ei ensinkään, ellei mutuilua ja tunteilua lasketa sellaisiksi.

Lähes ainoaksi positiiviseksi puoleksi ärkoopeeläisten hallitsemassa pakkoruotsittajajoukkueessa on kylläkin mainittava se, että jopa siellä älyttiin tunnnustaa, hieman kiertoteitse tosin,  pakkoruotsin olevan kansantahdon vastainen muin.. Eikä edes muinaisjäänne, koska tämä kielipolitiikka alkoi vasta 1970- luvulla ja kattaa nyt kaikki opintoasteet, toisin kuin mikään muu oppiaine kouluissamme. Ei voida asettaa matematiikkaa tai historiaa tätä oppiainetta vastaan, ainoastaan muut kielet! Muu on älyllisesti epärehellistä.

Ilta tarjosi oivan esimerkin siitä, että oma kiihko saa aikaan hurjaa jälkeä faktojen ja vastapuolen kuuntelun jäädessä taustalle. RKP- joukkueesta lähetettiin vapaan kielivalinnan ja demokratian suuntaan terveisiä jopa ns. kansainvälisen käsimerkin voimin! Sillä lailla sitä pitää. Kyse ei ilmeisesti ollut tahallisesta teosta, mutta epäilemättä freudilaisesta lipsahduksesta Sampo Terhon suuntaan. Varsin outoa käytöstä yleisesti elitistisiksi ja ylempään luokkaan mielletyltä porukalta. Itse asiassa lauteilla ei ollut porukka ei vastannut eikä edustanut suomenruotsalaisten suurta enemmistöä vaan se kiinnostuu heidän asioistaan varmaan yhtä paljon kuin vaikkapa ulkoministeri Alexander Stubb tavissuomalaisten asioista.

Tästä kuohunnasta huolehtivat omalta ahkerasti myös Mikaela Nylander ja Päivi Storgård, jotka eivät ilmeisesti jättäneet käyttämättä ainoatakaan esimerkkiä omasta elämästään, jolla he pääsisivät ratsastamaan a) joko ruotsin osaamisen välttämättömyyttä todistaakseen tai b) kokemastaan mitä erilaisemmasta syrjinnästä ruotsinkielisen palvelun puututtua. Kuten jo olen antanut ymmärtää, tällainen ei heidän etujaan palvelee, vaan ylläpitää takuulla jatkuvaa kielisotaa.

Kunniamaininta kuuluu myös FST:n urheilutoimittaja Kaj Kunnakselle, joka raahasi tunteellisen esiintymisensä lomaan ajoittain myös maahanmuuttokeskustelusta tuttuja elementtejä mm. itkemällä kuvitteellisesta sulkeutumisesta jokaiselle pakollisen ruotsinkielen opiskelun poistuttua Suomen maankamaralta. Upeita olivat myös hänen lisätehosteensa.. En useinkaan ymmärrä, että miksi niin monet haluavat ymmärtää vastapuolen sanomiset ja tavoitteet niin tahallisen kierostuneen vääristyneellä tavalla..

Eli summasummarun, mitä tästä voisi kiteytettynä sanoa? Mikäli kannatat pakkoruotsia, niin saat
a) käyttää omia kokemuksiasi (positiiviset&negatiiviset) yleistäen koskemaan kaikkia, eikä tätä saa kyseenalaistaa!
b) voit käyttäytyä röyhkeästi vastapuolta kohtaan ja ohittaa heidän perustellut argumenttinsa
c) vaatia ja vaatia ilman omia myönnytyksiä tai pienintäkään vastaantuloa
d) olla huoleti: et voi olla väärässä, koska sinä "olet oikealla asialla"
e) kiristää enemmistöä vähemmistön kuvitteellisten tarpeiden takia
f) vedota menneisyyteen ja epämääräisyyksiin
g)jne

Loppuun vielä vähän kommenttia Kasnäsin manifestista. Se tuli ymmärtääkseni uudehkona asiana valtaosalle katsojista, sillä en ole nähnyt asiasta paljon kirjoituksia. Mutta hyvä se, sen asian esiinottaminen oli merkittävän positiivista. Ei ole ihme, että on oltu "pikkusen hissukseen" tuon asian kanssa.  Kyseinen julistushan linjaa siis tavoitteeksi lisätä ruotsinkielen opetusta maahanmuuttajille. Julkilausuttu tavoite tämän kielenopetukseen suhteen on RKP:lla 25 prosenttia. Joka neljäs maahanmuuttaja siis opettelesi ruotsia
 eikä (välttämättä) suomea.Tämä on toki erittäin merkittävä asia heille, sillä mistä muuten mm. saataisiin uusia äänestäjiä?

Mietitään tätä kuitenkin hetkisen verran. Miten hyvin tämmöinen "palvelu" mahtaa sopia itse maahanmuuttajalle. Monelle tulee reissatessa kuitenkin  karusti eteen se fakta, että Suomessa pitää valtaosin puhua suomeksi, maisema on hallitsevasti suomenkielinen vaikka ruotsinosaamista löytyy paljonkin. Ei kai heidän(kin) tavoitteisiinsa vain kuuluisi halpatyövoiman haalinta Kokoomuksen&Elinkeinoelämän keskusliiton mallin mukaisesti.  Tutkivalle journalismille olisi varmasti paljon käyttöä ihan jo pelkästään Närpiön vihannestarhoilla. Ja vielä laajemmin tämän koko kielikysymyksen suhteen. Harmi vain, ettei sitä Suomesta juuri löydy (ehkä MTV3:n 45 minuuttia- ohjelmaa ja YLEn Motia lukuunottamatta.) Kielikysymyksen kanssa ei ole varaa joutua Belgian kaltaiseen tilanteeseen, jossa hallituskriisi on seurannut toistaan.

PS. Kannattaa lukea vielä tämä Wille Rydmanin erinomainen kirjoitus. En ole nähnyt selkeämpää esitystä tästä aiheesta.